Claude Debussy ja Maurice Ravel sävelsivät kumpikin vain yhden jousikvarteton, ja levyillä ne kuullaan lähes aina yhdessä. Tilaa jää kuitenkin vielä kolmannelle kvartetolle, jolla voi säätää ohjelmiston kiinnostavuutta. Stenhammar-kvartetti on löytänyt kolmanneksi pyöräksi Germaine Tailleferren kvarteton, joka keventää levykokonaisuuden ihastuttavan siroksi ja kaihoisaksi.
Stenhammar-kvartetti on Ruotsin paras alallaan, ja seitsemäntoista vuoden pitkäjänteinen työ on tuottanut kansainvälistäkin menestystä. Edelliset pari levyä nelikko on tehnyt Alballe, mikä kertoo yhtiön asemasta. Maailman terävimpään kärkeen Stenhammar-kvartetti ei kuitenkaan yllä, ainakaan Ravelin ja Debussyn kvartetoissa, joita on levytetty todella paljon. Oman suosikkitulkintani on tehnyt Ebene-kvartetti, jonka soitto on rohkeampaa ja elastisempaa ja sointi valoisampaa ja terävärajaisempaa kuin Stenhammar-kvartetilla.
Kuten hyvät kvartetit aina, myös Stenhammar-kvartetti soittaa yhdessä paremmin kuin yksilöinä. Ykkösviulisti Peter Olofssonilla on ranskalaismelodiikassa paljon puuhaa, eikä hänen sointinsa ole niitä siloisimpia, ja alttoviulisti Tony Bauerin soolot sujuvat välillä kömpelösti, mutta silloin kun fokus on yhteissoitossa, sointiväreissä ja tekstuureissa, Stenhammar-kvartettia kelpaa kuunnella, vaikka impressionismin sävykirjo leiskuukin totuttua tummempana.
Sikälikin Tailleferren kvartetto tulee tarpeeseen. Kymmenminuuttinen, siroa sonatiinia muistuttava miniatyyri raikastaa ilman ja luo kevyttä kaihomieltä, joka vaikuttaa myös Ravelin ja Debussyn kuunteluun.
Claude Debussy: Jousikvartetto g-molli. Germaine Tailleferre: Jousikvartetto. Maurice Ravel: Jousikvartetto F-duuri. - Stenhammar-kvartetti. (Alba, ABCD 431)
Kuuntele Uudet levyt 23.4.2019, toimittajana Kare Eskola.