Hyppää pääsisältöön

Tuntuuko, että elämää eletään jossain muualla? Listasimme antiikin pahimmat fomo-hetket, joista poisjääminen olisi syystä harmittanut

Kuvituskuva, jossa Jeesus nousee kuolleista. Kuvan laidassa on ihminen, joka ei huomaa tapahtunutta.
Kuvituskuva, jossa Jeesus nousee kuolleista. Kuvan laidassa on ihminen, joka ei huomaa tapahtunutta. Kuva: Johanna Aulén Jeesus,Fear of missing out

Tuntuuko, että elämää eletään jossain muualla kuin siellä, missä itse olet? Se tarkoittaa, että kärsit fomosta. Fomossa, eli fear of missing outissa on kyse siitä kalvavasta tunteesta, että jää jostain olennaisesta paitsi. Esitämme lohdutukseksi kaikille modernista maailmasta ahdistuville neljä tilannetta antiikista 800 eaa. – 500 jaa., joista poisjääminen olisi syystä harmittanut. Mukana Herodoruksen kymmenes voitto trumpettikisoissa ja Jeesuksen ylösnousemus.

Nykyisen demokratian synty (noin 640–560 eaa.)

Jätitkö menemättä vaalivalvojaisiin tai etkö jaksanut taaskaan kuunnella paneelikeskusteluja? Se on pientä sen rinnalla, että et olisi viitsinyt vaivautua paikalle, kun Solonin lait säädettiin. Et nimittäin ohittanut demokratian syntyä.

Kreikkalaista Solonia pidetään nykyisen demokratiakäsityksen alullepanijana. Hän jakoi kansankokouksessa kansalaiset varallisuuden mukaan neljään luokkaan, joilla oli yhtälainen puheoikeus. Tämä mullisti hallinnon. Silkasta tasa-arvosta ei ollut kyse: vähävaraisimmat eivät päässeet valtion virkoihin. Toisaalta sinulla ei ehkä olisi ollut mahdollisuutta jättää Pnyx-kukkulalla tapahtunutta tilaisuutta välistä: poliisivoimina toimivat skyytti-orjat kulkivat kaupungilla merkkaillen punaisella maalilla niitä, jotka yrittivät lintsata kansankokouksista.

Solon ei laiskotellut myöskään vapaa-ajallaan. Hän kirjoitti siinä sivussa arviolta viisituhatta säettä elegioita, epodeja ja jambeja. Monet keskittyivät, tietty, hyvän hallinnon puimiseen.

Samaan aikaan Suomessa:

Suomessa alkaa rautakausi ensimmäisten rautaisten esineiden kulkeutuessa Pohjolaan.

Aiskhyloksen näytelmien ensi-illat (noin 525–456 eaa.)

Vuoden 2019 teatteritapauksia ovat olleet esimerkiksi Saara Turusen Medusan huone ja Aina Bergrothin käsikirjoittama Tahto. Vuoden 400 eaa. tienoilla teatteritapauksia olivat taas Aiskhyloksen tragediat. Kumpaan menemättä jättäminen harmittaisi enemmän jää nyt lukijan harteille.

Aiskhyloksen neronleimaus oli tuplata näyttelijöiden määrä yhdestä kahteen. Näin tarinoihin syntyi sija antagonistille, eli päähenkilön vastustajalle. Se tarkoitti dialogin alkua, mikä mullisti teatterin. Eikä tässä kaikki. Aiskhylos houkutteli yleisöä teatteriin myös suureellisilla esityksillä, joissa nähtiin maanjäristyksiä, sotapäälliköitä vaunuissa ja soihtukulkueita. Aiskhyloksen Persialaiset (472 eaa.) on vanhin säilynyt kreikkalainen näytelmä.

Sivuhuomiona mainittakoon, että tragedian mestarin kuolema ansaitsisi oman attikalaisen murhenäytelmänsä. Kertomuksen mukaan Aiskhylos kuoli, koska kotka pudotti kilpikonnan hänen päähänsä. Aiskhylos oli kalju, ja lintu luuli päätä kiveksi. Toisaalta kreikkalaisten suurihmisten syntymiä ja kuolemia tavattiin liioitella – mikään tavallinen sydänkohtaus ei olisi kelvannut suurmiehen kuolinsyyksi.

Samaan aikaan Suomessa:

Kaupankäynnin myötä Suomen rannikolla puhutaan kantagermaanin kieltä, mikä näkyy esimerkiksi lainasanoissa ja paikannimissä. Lainasanoja ovat esimerkiksi ahjo, otsa, käydä ja kävellä.

Kuva Aiskhylos-patsaasta.
Aiskhylos, kreikkalaisen tragedian mestari, jonka surmaksi koitui kilpikonna. Kuva Aiskhylos-patsaasta. Kuva: Gary Warnimont / Alamy Aiskhylos,Kreikka

Herodoruksen kymmenes voitto trumpettikisoissa (noin 300 eaa.)

Moni taidekriitikko miettii parhaillaan, miten yleisö saadaan kiinnostuneeksi taiteen arvioinnista sosiaalisen median aikakaudella. Antiikin Kreikassa kriitikoiden ei tarvinnut puida kritiikin kriisiä loputtomissa paneelikeskusteluissa. Esimerkiksi trumpetinsoitossa oli selvät säännöt: soittoa arvotettiin sen äänenvoimakkuuden perusteella. Eli se joka tuuttaa torvella kovimpaa, voittaa.

Noin 400 eaa. viralliseksi olympialajiksi valittiin trumpettikisat. Olympialaisissa kuultiin joka tapauksessa trumpetteja, joten miksi torvien soitossa ei myös kisattaisi? Kilpailujen ylivoimaisin mestari oli Megarasta kotoisin ollut Herodorus, joka voitti kymmenen kertaa olympiakultaa torvensoitossa. Suomalainen kestävyysjuoksija Paavo Nurmi on yksi maailman ansioituneimmista olympiakisaajista, mutta hänenkin kultamitalisaldonsa jäi yhdeksään. Moderneissa olympialaisissa Herodorusta enemmän kultamitaleita on vain yhdysvaltalaisuimari Michael Phelpsilla.

Herodorus tunnettiin etenkin kovaäänisestä trumpetinsoitostaan ja jättimäisestä koostaan. Viimeistään hänen kymmenettä voittoaan voi pitää ajan kulttuuritapauksena.

Samaan aikaan Suomessa:

Kreikkalainen merenkulkija Pytheas vierailee Pohjolassa (noin 325 eaa.) ja kertoo paikalla olevan valoisaa myös yöllä. Hänet leimataan Kreikassa petkuttajaksi ja valehtelijaksi. Ihan suoranaisia valheitakin esiintyi aikalaiskirjoituksissa: Suomessa kerrottiin asuvan yhdellä jalalla hyppiviä olentoja, amatsoneja, kyklooppeja ja “koirankuonolaisia”.

Jeesuksen ylösnousemus (noin 30 jaa.)

Ahdistus tekemättömistä asioista herää kevään myötä. Mitä lämpimämpää on ulkona, sitä sietämättömämpää kärsimystä voi tuta kotona istumisesta. Silloin fomoilija ajattelee: miksen ole vaikka kävelyllä hauskojen kavereideni kanssa? Kulttuurihistoriamme ehkä tärkein kävelyretki tapahtui kertoman mukaan hieman ajanlaskun alun jälkeen.

Tarina menee suunnilleen näin: Jeesus oli noussut kuolleista. Jerusalemissa sijaitsevan avonaisen haudan, jonka sijainnista nyt kiistellään, huomasi Markuksen evankeliumin mukaan kolme ihmistä: Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome. He olivat lähteneet katsomaan hautaa. Magdalan Maria ryntäsi kertomaan tilanteesta opetuslapsille, kun kaksi muuta naista näkivät kertomuksen mukaan haudassa enkelin, joka kertoi ylösnousemuksesta.

Tätä raastavampaa fomo-hetkeä on vaikea kehittää. Harmittaako se, että jätit johonkin tapahtumaan menemättä? Kuvittele olevasi opetuslapsi, joka sattumalta jätti lähtemättä kävelylenkille Marian, Marian ja Salomen kanssa.

Samaan aikaan Suomessa:

Ensimmäiset maininnat suomensukuisista kansoista löytyvät antiikin kirjallisuudesta. Roomalainen historioitsija Tacitus kirjoitti Germaaniassa (98 jaa.) fenneistä, jotka hankkivat metsästyksellä toimeentulonsa. Tekstissä on aistittavissa hienoista ylenkatsontaa: “Turvassa ihmisiltä ja turvassa jumalilta he ovat saavuttaneet vaikeimman päämäärän, nimittäin sen, ettei heidän ole tarvis edes mitään toivoa.”

Artikkelia varten on haastateltu klassisen filologian emeritusprofessoria Paavo Castrénia.

Lähteet:
Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja (Otava 2000)
Häkkinen, Kaisa: Suomalaisten esihistoria kielitieteen valossa (SKS 1996)
Lilius, Henrik, Lilja, Saara, Thesleff, Holger, Setälä, Päivi, Suolahti, Jaakko & Kämäräinen, Eija (Toim.): Antiikin kulttuurihistoria (WSOY 1981)
Tacitus: Germaania, suom. Edwin Linkomies (Otava 1976)

Oikaisu 26.4. Artikkelissa luki aiemmin, että kestävyysjuoksija Paavo Nurmi oli pikajuoksija.

Keskustelu sulkeutuu 25.5.2019.
Keskustele