Mistä tunnistaa lahtelaisen räppärin? Tehdäänkö Jyväskylässä pelkkää boom bapia, ja mikä on kotiseudun merkitys lappirapissa? YleX haastatteli kuutta suomalaista rap-vaikuttajaa oman kotikaupunkinsa räppiskenestä.
“Silti vuosii vakuuttanu jengii siit etten vielkää oo muuttanu Helsinkii. Kyl sä tiesit, mä reppaan landee”, räppää jyväskyläläisartisti Gettomasa, jonka musiikki on kuin oppikirjaesimerkki rapille ominaisesta kotiseutuylpeydestä.
Siinä missä monesti pop- tai rocktähteydestä haaveilevat muusikonalut muuttavat Helsinkiin tai sen lähiseuduille tavoittelemaan musiikkiunelmiaan, ei ole lainkaan tavatonta, että rap-artistit pysyvät kotiseutu-uskollisina myös menestystä saavutettuaan.
Kotiseudulla on aina ollut suuri merkitys rapmusiikissa, ja omaa kotikaupunkia tai kaupunginosaa nostetaan ylpeydellä esiin. Saman kaupungin räppäreiden välillä on usein vallinnut kotikulmien luoma yhteys kilpailun sijaan.
Bassoradion haastattelussa Gettomasa totesi, että Muijii stadis -biisin tavoite on “make lande great again” eli palauttaa maaseudun kunnia Helsingin rinnalle.
Gettomasan musiikissa “landella” ja Jyväskylällä on merkittävä rooli. Toisaalta esimerkiksi JVG:n Mist sä tuut -possebiisit kokoavat pääasiassa pääkaupunkiseutulaisräppäreitä riimittelemään kotikulmistaan, Iben biisissä Stadi on kylmä ja Pyhimys nostaa kotikaupunginosansa Helsingin Malminkartanon usein esiin.
YleX kysyi kuudelta suomalaiselta rap-vaikuttajalta heidän kotikaupunkinsa rap-skenestä.
Helsinkiläiset Lehmä ja Matti8, jyväskyläläinen Superduve, turkulainen Chydeone, torniolainen Talonpoika Lalli sekä lahtelainen Brädi kertovat, miten suomirap heidän kaupungissaan voi. Vaikka alueiden välillä on eroja, yksi asia on varmaa: kotiseutuarvostus kuuluu riimittelyssä niin Lapissa kuin pääkaupunkiseudullakin.
Jyväskylä – Boom bap väistyi popsoundien tieltä
Jyväskylää on viime vuosina alettu kutsua Suomen rap-pääkaupungiksi, eikä se ole mikään ihme: kaupungissa on eläväinen hip hop -kulttuuri, johon rap-yhtye Mouhouksen Superduve sanoo kasvaneensa sisään.
– Täällä on Suomen ainut hip hop -kirjasto, jossa paikalliset legendat pitävät räppipajoja ja muuta niin sanottua ilmaista aktiviteettia. Nuorille löytyy tosi paljon.
Kulttuuriin panostus näkyy myös keikkarintamalla. Superduven mukaan rap-keikkoja Jyväskylässä on tarjolla oikeastaan joka viikko. Erilaisia rap-klubeja ja festivaaleja järjestetään vuoden ympäri.
– Rapin kuuntelu on laajentunut joka genreen. Ennen se oli aika sellaista old school -fanitusta.
Pitkään myös jyväskyläläisessä rapissa olikin kyse vanhan koulukunnan boom bapista, mutta nykyään genren laajentuminen kuuluu myös kaupungin soundissa. Myös Superduven omassa tekemisessä teinivuosien “aitouden” vaatimus on höllentynyt, eikä eri genrejen sekoittelua tarvitse arastella.
Usein Jyväskylän leveä murre paljastaa, mistä räppärit ovat kotoisin. Kotipaikka kuuluu myös sanoituksissa.
– Kyllähän täällä on paljon sitä kotipaikkakunnan hehkutusta.
Mielenkiintoisina jyväskyläläisniminä Superduve nostaa pitkän linjan rap-konkareista, tanssijoista, dj:sta ja laulajasta koostuvan Toistuvat yllätykset -yhtyeen, jonka keikat ovat hänen mukaansa kuin hip hop -sirkusta. Muun muassa Lyttä ja PME:lle juuri kiinnitetty Lauri Haav saavat kehuja ja Rekamin monia suomalaisartisteja kattanut tuottaja-albumi on sekin tehnyt vaikutuksen.
Meidän DJ:lle on huudeltu törkeyksiä ja töykeyksiä.
Ympäri Suomea Mouhouksen kanssa keikkaileva Superduve kokee, että jokaisessa kaupungissa keikat ovat aina vähän erilaisia. Yleensä erot eivät ole kovin merkittäviä, mutta joissakin pienemmissä kaupungeissa ulkomaalaistaustaisen DJ:n kanssa keikkailtuaan bändi joutui todistamaan rasismia.
Se on tullut Mouhoukselle shokkina.
– Täällä sitä ei oikein ole näkynyt. Tilanne ei ole mennyt uhkaavaksi, mutta meidän DJ:lle on huudeltu törkeyksiä ja töykeyksiä.
Keikkajärjestäjät tai esiintymispaikan henkilökunta ei rasismiin ole Superduven muistamina kertoina puuttunut.
– Siitä on kyllä hetki kun on noin viimeksi tapahtunut, mutta se on aina hyvä nostaa esiin, että jos se vaikka joku päivä katoaisi.
Vaikka “kotikaupunki on aina kotikaupunki” ja lähikapakkaan mennessä tiskin molemmin puolin tapaa tuttuja, on Superduve toisinaan miettinyt Helsinkiin muuttoa. Paitsi maisemanvaihto, pääkaupungissa houkuttelee laajempi tekijäjoukko, jonka kanssa musiikkia voisi työstää.
– Se voisi helpottaa tätä reissaamista, muusikko toteaa. Samalla hän pakkaa tavaroitaan seuraavaa Helsingin-keikkareissua varten.
Lahti – Edustamista sydänverellä ja verenmaku suussa
– Lahtelaisuus mainitaan aina. Musta se on aika nastaa, Brädi sanoo.
Itseään suomirapin vanhemmaksi yhtiömieheksi kutsuva muusikko toteaa, että harvemmin festareilla esimerkiksi artistin joensuulaisuutta korostetaan samalla tavalla kuin lahtelaisuutta.
Lahti on 2000-luvun alusta lähtien tunnettu näkyvästä ja kuuluvasta rap-kulttuuristaan. Lahdesta on viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan noussut suomalaiselle musiikkikentälle Cheekin ja Brädin 5th Element -kollektiivi etunenässä artisteja Asteesta ja Nikke Ankarasta Negatiiviset nuoret -nokkamies Olli Antonioon, Hussaan ja Daniel Okaaseen.
– Meillähän se oli etenkin alkuvuosina äärimmäisen tärkeä voimavara, että tulimme Lahesta. Siitä me ammensimme ja sillä tulimme.
Kotiseutuylpeys on läsnä Brädin mukaan koko hip hop -kulttuurin alkulähteillä: omaa kaupunkia on aina edustettu “sydänverellä ja verenmaku suussa”.
Jos lahtelaiset räppärit harmittavat, ennustan tosi vaikeita vuosia.
Yli kaksi vuosikymmentä kestäneen musiikkiuransa aikana Brädi on todistanut rapin ja hip hopin nousua alakulttuurista valtavirtaan. Siinä ajassa oman kaupungin sisäinen possementaliteetti ja yhdessä tekeminen on kuitenkin menettänyt merkitystään.
– Alkuvuosina oli tosi selkeästi Jyväskylän jengi, Tampereen posse ja hesalaiset ja lahtelaiset. Nyt on ollut ilo katsoa Gettomasa etunenässä menevää Jyväskylä-gangia, siellä on tosi ylpeä hip hop -keskittymä, jossa puhalletaan yhteen hiileen ja ollaan murteesta ylpeitä.
Tekijöistä Lahdessa ei Brädin mukaan missään nimessä ole pulaa.
Uuden polven nimistä Brädi nostaa esiin muun muassa Akun, jota hän kutsuu kummipojakseen. YleX Nosteessa -artistina vastikään esiteltyä Tomimonnia hän kehuu yhdeksi lupaavimmista lahteelaisräppäreistä.
– Lahti on erittäin hyvin lannoitettu jossain vaiheessa rapilla, toivottavasti se on meidän hyvin tehdyn pohjatyön perustaa. Jos lahtelaiset räppärit harmittavat, ennustan tosi vaikeita vuosia.
Brädin mukaan yhdistävä tekijä monen lahtelaisartistin välillä on teknisyys ja riimien kanssa kikkailu. Niin sanotun mumble rapin sijaan lahtelaiset räppärit vakuuttavat hänen mielestään “kovalla riimitykittelyllä”. Se kuuluu niin vakavammissa “sydänveribiiseissä” kuin kesähiteissäkin.
Vaikka räppäreitä riittää, keikkapaikat ovat Lahdessa kiven alla. 5th Elementin alkuaikoina Lahden nuoristoimen järjestämän Kasisalin tilat omien keikkojen järjestämiseen olivat ensiarvoisen tärkeitä mahdollisuuksia omien taitojen kehittämiseen. Vaikka Kasisali on edelleen olemassa, keikkapaikkoja ei Brädin näkökulmasta tänä päivänä enää samalla tavalla ole tarjolla.
Toisaalta 2010-luvulla musiikin esiin saaminen on netin myötä huomattavasti helpompaa kuin 20 vuotta sitten. Silloin omaa nimeä sai tutuksi esiintymällä ja omakustanteena cd-levyjä kokoamalla.
– Voi olla, että tyypit ovat tehneet tosi hyvää pohjatyötä ja hioneet skillejään ja nyt se kama, jota julkaistaan, on melko valmista. Voihan se näinkin päin mennä.
Uusista artisteista puhuessaan Brädi puhuu nälkäisistä jätkistä. Mielenkiintoisia naispuolisia tekijöitä Lahdessa ei toistaiseksi hänen tutkansa alle ole osunut, mikä hänen epäilyksensä mukaan voi johtua genren “possekeskeisyydestä”. Naisilla samankaltaisia verkostoja ja yhdessä tekemisen kulttuuria ei välttämättä vielä samassa mittakaavassa ole kuin miehillä.
Siitä huolimatta hän on seurannut koko käynnissä olevaa “naisräppärikeskustelua” mielenkiinnolla, ja uskoo kentällä olevan tilaa lahjakkaille tyypeille sukupuoleen katsomatta.
– Jossain vaiheessa se on mennyt huonoille urille ja myönnän, että on ollut ihan hirveän maskuliininen kenttä ja on varmasti vieläkin. Mutta eivätköhän nämä asenteet nyt muokkaudu myös hip hopissa kuten kaikessa muussakin, Brädi pohtii.
Hän kokee, että rapin vahva sukupuolittuminen on vastoin kulttuurin perusarvoja, perustuuhan se yhdessä tekemiseen ja battlaamiseen breikkimatolla tai räpäten tappelemisen sijaan.
– Nykyäänhän on täysin OK, että räppäri saa olla tunteva ihminen. Ei tarvitse olla pelkästään gangsta, hän lisää.
Lappi: “Vaikka täällä on vähän tekijöitä, täällä on tosi vähän huonoja tekijöitä”
– Etenkin täällä Lapissa tuntuu, että kotiseudun merkitys on tosi suuri. Yksi niistä olennaisimmista asioista, Talonpoika Lalli toteaa.
Ivalossa syntynyt, Turun ja Rovaniemen kautta Tornioon päätynyt räppäri kertoo, että koko Lapin läänissä rap-tekijöitä saattaa olla yhdestä viiteen muusikkoa per kunta. Siksi on mielekkäämpää puhua lappilaisesta rapista kuin yksittäisen pohjoissuomalaisen kaupungin skenestä.
– Vaikka täällä on vähän tekijöitä, täällä on tosi vähän huonoja tekijöitä.
Talonpoika Lalli uskoo syyn lappirapin korkeaan tasoon löytyvän siitä, että pohjoisessa artisteilla on etelän artisteja enemmän aikaa harjoitella ja hioa taitojaan.
Kittiläläisen Maagin kanssa räppäri on itsekin työskennellyt, ja Rovaniemeltä löytyy keikkaileva nuorten poikien porukka Bish Gang. Bändin tuottajaan Talonpoika Lalli tutustui Torniossa musiikkiteknologiopintojensa parissa. Lisäksi hän mainitse Inarissa pohjoissaameksi räppäävän Ailu Vallen sekä inarinsaameksi riimittelevän Amocin.
– Voisi sanoa, että sieltä Inarista ovat ne lappirapin kovimmat tekijät tulleet aikanaan. Nyt siellä on vähän laiskempi se meininki. Ikää on tullut lisää niiin ovat vähän muut intressit tulleet, hän naurahtaa.
Pitkien etäisyyksien vuoksi netillä on suuri merkitys oman musiikin levittämisessä ja taitojen kehittämisessä. Keikkojakin paikallisille tekijöille riittää, jos itse jaksaa järjestää.
Isoja, suurta yleisöä kiinnostavia rap-keikkoja on tarjolla pohjoisen hiihtokeskuksissa.
– Kun on nuo tunturit täällä, sinne tulee massayleisöä myös tuolta etelästä. Ne vähän painottuvat keväsesongin aikaan just sinne Levi-Ylläs -akselille.
500 kilometriä saattaa helposti olla keikkamatka yhteen suuntaan, mutta ne ovat valintoja.
Talonpoika Lalli kertoo itse keikkailevansa aktiivisesti ympäri Suomea: kolmesta viiteenkymmeneen keikkaa vuodessa Lapin läänissä, Oulun alapuolella taas saattaa vuoden aikana olla joskus yksi, joskus viisi keikkaa.
Etelässä uusissa ja tuntemattomissa ympäristöissä keikkailemista artisti pitää virkistävänä.
– Täällä Lapissa kun lähtee keikalle niin tietää paikan entuudestaan ja suurinpiirtein ketä siellä on kuuntelemassa.
Kuten jyväskyläläinen Superduve, joskus Talonpoika Lalli on pohtinut Helsinkiin muuttamista musiikkiuraansa edistääkseen, mutta toistaiseksi päätös pysyä pohjoisessa on tuntunut oikealta. Koska kilpailua on niin vähän, räppärille riittää keikkaa ja putkimiehen päivätyöt on voinut pääasiassa jättää menneisyyteen.
– Netin kautta pystyy tekemään kuitenkin töitä helsinkiläistenkin tuottajien kanssa, hän toteaa.
Pitkät välimatkat keikkapaikkojen välillä vievät kuitenkin paljon aikaa, kun vaikkapa Torniosta Inariin keikalle matkaaminen vie yhtä kauan kuin Torniosta Vaasaan ajaminen.
– 500 kilometriä saattaa helposti olla keikkamatka yhteen suuntaan, mutta ne ovat valintoja.
Turku: “Jos haluaa tarjota ihmisille jotain, mistä ne pitävät, pitää järjestää räppikeikkoja”
– Musta tuntuu, että hip hop tavallaan on lakannut olemasta, turkulainen pitkän linjan hip hop -vaikuttaja Chydeone pohtii.
Hän tarkentaa, että koska se on levinnyt ja yleistynyt niin laajalle, nykyrapissa harvemmin kyse on perinteisestä hip hop -kulttuurista.
– Jos miettii, niin kyllä noissa uudemmissakin suomirap-jutuissa sitä omaa paikkakuntaa tuodaan esille, että se on kyllä säilynyt, mutta on se paljon muuttunutkin.
Chydeone tunnetaan muun muassa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vaikuttaneesta, vuonna 2017 jälleen uutta musiikkia julkaisseesta Ritarikunta-yhtyeestä sekä pitkästä urastaan sooloartistina. Lisäksi hän pyörittää Turussa Kulttuurispotti Asemaa, joka on levykaupan, mainostoimiston ja äänitysstudion yhdistelmä.
Vielä viidestä kymmeneen vuotta sitten rapin tekeminen oli Turussa huomattavasti keskittyneempää, jolloin “kaikki tiesivät mitä muut tekivät”, Chydeone sanoo. Nykyisin turkulaisen rapin paketti on levinnyt huomattavasti laajemmalle.
Aktiivista se kulttuuri silti on.
– Koko ajan tulee uusia artisteja, joiden myöhemmin vasta kuulen olevan turkulaisia.
Tällä hetkellähän niitä järjestetään sellaisissa yökerhoissa, joissa en olisi kuvitellut näkeväni tai kuulevani rap-livejä.
Turkulaisen rapin ykkösnimeksi Chydeone mainitsee Tipan, vaikka hänen tekemisensä ei “niin alleviivaavan räppiä” enää olekaan. Lisäksi erityismaininnan hän haluaa antaa tuoreelle rapnimi Hottentotille, jonka musiikki on hänen mielestään monellakin tapaa parasta, mitä Suomessa on hetkeen tehty.
– Huolimatta siitä, että hän sattuu olemaan mun broidi. En siis ollut kuullut näitä juttuja aikaisemmin ja olin tosi vaikuttunut näistä!
Turkulaisten keikkapaikkojen ahdingosta on viime vuosina uutisoitu laajalti, kun esimerkiksi aiemmin Klubina tunnettu Gong sulki ovensa vuonna 2016.
Siitä huolimatta räppikeikkoja kaupungista löytyy paremmin kuin ikinä.
Chydeonen mukaan keikkapaikat piti pitkään rakentaa itse pubien nurkkiin, koska ravintolat ja keikkajärjestäjät eivät ole aiheen suhteen olleet erityisen aktiivisia.
– Nyt ne ovat aktiivisia kun niiden on pakko esimerkiksi jonkun Gasellien tai Kuben kohdalla. Jos yleisesti haluaa tarjota ihmisille jotain, mistä ne pitävät tai ovat kärryillä, niin sitten pitää järjestää räppikeikkoja.
– Tällä hetkellähän niitä järjestetään tosi hämmentävissäkin paikoissa, sellaisissa yökerhoissa, joissa en olisi kuvitellut näkeväni tai kuulevani rap-livejä.
Chydeone on keikkaillut uransa varrella monipuolisesti ympäri Suomea. Hän ei koe, että keikkatilanteissa kaupunkien välillä olisi vastakkainasetteluja, vaikka sellaista on yritetty luoda.
– Helsinki on tietty oma juttunsa, mutta siihen liittyy niin monia tällaisia kansallisen identiteetin ongelmia, että se varmaan pätee muuhunkin kun räppihommaan.
Hän huomauttaa, että hänen uransa sijoittui pitkälti aikakaudelle, jonka aika rap on kehittynyt salakulttuurista alakulttuuriin ja sen kautta nykyiseen asemaansa.
– Se oli silloin enemmän sitä, että joku tulee jostain ja tekee tätä samaa. Sillä ei ollut hirveästi väliä, että se puhuu vähän hassua murretta.
Murteestaan turkulaiset usein tunnetaankin, ja myös Chydeone on aikoinaan tehnyt tarkoituksellisen murteellisia biisejä. Hänen mielestään murre ei kuitenkaan ole rapissa mikään itseisarvo, joka tekee kappaleesta hyvän tai huonon.
– Jossain vaiheessa yritettiin nostaa sitä sellaista murreräppiä, mutta se siis lähinnä tarkoitti kaikkea, missä ei käytetä stadilaista puhetapaa. Silloin kaikki sen lisäksi oli murreräppiä.
– Paikallisuus on lähinnä siellä sisällöissä, siinä, että ne kotikulmat ovat tärkeät ja niitä reppaillaan, kuka milläkin tavalla siihen parhaiten pystyy.
Helsinki: “Maakunnissa jengi osaa vielä freestylea, täällä se ei ole enää niin tärkeää”
– Kaikki ovat räpänneet joskus Kalliosta, Töölön Ketterästä tuttu Matti8 toteaa.
Helsinkiläinen rap-skene voi hyvin: samalle illalle voi mahtua kantakaupungissa kolmekin kiinnostavaa keikkaa ja uusille, tuoreille tekijöille on tarjolla omia klubi-iltojaan.
Keikkojen kohdalla Matti8:n mukaan voidaan melkein puhua jo ylitarjonnasta, kun kaikkiin ei riitä yleisöä.
Matti8 kuvailee Stadia sisäänpäin lämpeäväksi paikaksi, jossa uudet ja nuoret artistit pärjäävät parhaiten. Maakunnista Helsinkiin keikkailemaan aikoessa artistin pitää hänen näkökulmastaan olla jo iso koko Suomen mittakaavassa.
Turun kyljessä sijaitsevasta Kaarinasta Helsinkiin muuttanut rap-artisti Lehmä kokee, että rapin valtavirtaistumisen myötä erilaisille tyyleille ja aiheille on tilaa kaupunkiin tai alueeseen katsomatta. “Mustavalkoisesti yleistäen” hän kuvailee helsinkiläistä riimittelyä hipsteriräpiksi, joka uppoaa flow-kansaan riimiringissä seisoskelevien räppipäiden sijaan.
– Tietenkin kielenkäyttö ja murteet tekevät myös eroja riimittelyyn. Slangisanat ja tietyt ilmaukset Stadissa, ja laiskan letkeät, pätkitymmät sanat ja aukinaiset diftongit Turgguses, Lehmä toteaa.
Matti8 uskoo, että Helsingissä uskalletaan kokeilla muita kaupunkeja enemmän uusia soundeja. Tähän hän näkee syyksi sen, että pääkaupungissa läpi menevät vain ne freeseimmät jutut.
Esimerkkinä mielenkiintoisesta ja tuoreesta helsinkiläisosaamisesta Lehmä mainitsee rap-yhtye Pimeän hedelmän, jonka rentoa leikkisyyttä ja omaleimaista persoonallisuutta hän ihailee.
Räppi on siitä hieno laji, että se voi olla frendi melkeinpä minkä genren kanssa vain.
Pitkään musiikkia tahoillaan tehneet Lehmä ja Matti8 ovat todistaneet rapin kehittymistä ja valtavirtaistumista. Lehmän mukaan kehitys on huomattavaa niin teknisyydessä, musikaalisuudessa kuin esiintymisessäkin.
Se näkyy myös niin sanotussa aitopäisyydessä, joka on Matti8:n näkökulmasta pitkälti kadonnut Helsingin katukuvasta. Popimman soundin tekemistä ei enää katsota kieroon, ja rapin salonkikelpoistumisen ansiosta musiikillaan pystyy myös elättämään itsensä.
– Maakunnissa jengi osaa vielä freestylea, täällä se ei ole enää niin tärkeää, Matti8 sanoo.
Lehmä näkee rapin poppiutumisen pelkästään hyvänä asiana, koska se tuo musiikkiin uusia ulottuvuuksia. Toisaalta myös underground-rap ja rapin alagenret voivat hyvin, koska tekijöitä on niin paljon.
– Kunhan musiikki on hyvää ja vaikuttaa kuulijaansa, saa hänet kokemaan tunteita ja elämää, se on pääasia. Räppi on siitä hieno laji, että se voi olla frendi melkeinpä minkä genren kanssa vain.
Korjattu 26.4. klo 17:24: Ritarikunta on julkaissut tauon jälkeen musiikkia vuodesta 2017.
