Kirjailija Kaari Utrio yhdistää kirjoissaan huvin ja hyödyn

Rentoutuessaan lukemalla suomalainen haluaa huvin ja hauskuuden lisäksi myös tietoa. Kirjailija ja kustantaja Kaari Utrio teki oivalluksen jo uransa alussa ja niinpä hän on kirjoissaan yhdistänyt historian faktoja romantiikkaan ja jännitykseen. Somerniemellä asuva kirjailija ja kustantaja ei vielä ehdi eläköityä.

Kuusi kuvaa kirjailija Kaari Utrion elämästä

Kirjat ja kirjoittaminen ovat aina kuuluneet kustannusmaailmassa kasvaneen Kaari Utrion elämään. Hänen isänsä Untamo Utrio teki elämäntyönsä Tammen toimitusjohtajana ja äiti Meri Utrio teki monenlaisia töitä niin toimittajana kuin suomentajana. Kolmesta lapsesta vanhimpana Kaari Utrio aloitti kirjoittamisen jo nuorena.

1950-luvulla kirjoituskone kodeissa olivat harvinaisuus ja vielä harvinaisempaa oli että lapset saivat sitä käyttää. Kirjoittavassa Utrion perheessä se oli luonnollista ja niin myös Kaari sai kirjoittaa koneella kirjeitä ja artikkeleita suvun lehteen.

Vanhempia auktoriteetti oli ehdoton. Kuuliaisuuden hyvettä saarnattiin, koskapa vanhemmat elättivät lapsensa ja siitä hyvästä lasten oli oltava nöyriä. Kukaan ei asettanut tätä kyseenalaiseksi. Lapsethan saivat olla kaikesta kiitollisia vanhemmilleen.

Kaari Utrion elämässä naisilla on ollut vahva rooli. Hänen äitinsä synnytti hänet jo 23-vuotiaana ja kolmen vuoden kuluttua hänellä oli kolme lasta. Meri Utrio palasi kuitenkin työelämään toimittajana ja suomentajana.

– Kotona oli aina apulaisia, jotta arki sujuisi. He olivat nuoria tyttöjä Kymenlaaksosta, jossa on suvun juuret, muistelee Kaari Utrio lapsuuttaan.

Kesät vietettiin vuodesta 1948 Karhulassa, josta vanhemmat ostivat vanhan luotsitalon. Siitä tuli joka kesä koti kolmeksi kuukaudeksi. Apulaiset hoitivat taloutta milloin isovanhempien, milloin äidin vahvojen sisarten valvonnassa.

– Äitini sisaret antoivat minulle elämän malleja. Yksi oli silloisessa Kouluhallituksessa ylitarkastajana ja toinen asemakaava-arkkitehtina töissä Helsingin kaupungilla. He olivat vahvoja itsenäisiä naisia, kuvailee Kaari Utrio tätejään.

Akateemiset opinnot olivat itsestäänselvyys. Kaari Utrio aloitti vuonna 1962 Suomen historian ja yleisen historian opinnot Helsingin yliopistossa.

– Tarkoitukseni oli tulla tiedenaiseksi ja tehdä Suomen keskiajan perustutkimusta, Utrio kertoo opiskelutavoitteistaan. Akateeminen ura sai jäädä kun hänestä tuli kirjailija.

Naisia kiinnostaa naisten historia

Kesäisin hän oli työskennellyt kirjakaupoissa ja huomannut kuinka tietynlaiset kirjat kiinnostivat erityisesti naisia.

– Päätin että minäpä kirjoitan suomalaisen Angelican, ja niinpä muokkasin pro graduni romaaniksi, sanoo Kaari Utrio ja naurahtaa.

Vaikka hän isänsä työn kautta tunsi kustannusalan ja oli elänyt elämänsä kirjojen, kustannustoiminnan ja kirjailijoiden ympäröimänä, hän yllättyi kun kustantantaja halusi muokata häntä mainoskuvaa varten.

Markkinointiosasto loi Kaari Utriosta mieleisensä esikoiskirjailijan.

– Olin ajatellut kirjan nimeksi Voittoisa Horn, mutta lopputulos oli Kartanonherra ja kaunis Kirstin. Valokuvassa minun paksut silmälasit otettiin pois, laitettiin 60-luvun paksu meikki, pitsiröyhelöt ja tukka kiharalle, kuvailee Kaari Utrio muutosprosessiaan.

Ensimmäisen kirjan suosio yllätti ja inspiroi jatkamaan. Palkintoja on vuosien varrella tullut useita. Yksi Utriolle itselleen merkittävimmistä oli vuonna 2014 Suomen kirjailijaliiton myöntämä palkinto.

Suomalaisten kiinnostus historiallisiin romaaneihin ja tavallisten ihmisten historiasta kertovat tietokirjat ovat pitäneet kirjailija Kaari Utrion vuosikymmeniä kiireisenä.

– Tavallisen ihmisen historiasta ei piitattu aikaisemmin. Halusin tietokirjoissa nostaa esiin yksilön kokemuksen elämästä, Utrio painottaa.

– Mikrohistorioitsija löytää vaikuttavan tarinan ainekset usein kodin, naisen ja perheen maailmasta.

Avioliitto tietokirjailija Kai Linnilän kanssa muutti kahden nuoren kaupunkilaisen elämän. Pariskunta muutti vuonna 1975 maalle Somerniemelle.

Avioliitto oli Kaari Utrion toinen. Kaksi lasta edellisestä liitosta jäivät asumaan isän perheeseen ja kävivät maalla viikonloppuisin. Kesällä pojat olivat heidän luonaan pidempään.

– Kuva on syksyltä 1975, ja vieraita on kattiloista päätellen tulossa paljon kylään, muistelee Kaari Utrio valokuvan tapahtumia.

Rakas puoliso kuoli puolitoista vuotta sitten. Muutos Kai Linnilän kuoleman jälkeen on ollut suuri. Arjen rutiinit ovat auttaneet selkiinyttämään elämää.

– Aamulla nousen ylös puoli seitsemän maissa, voimistelen ja käyn lenkillä. Aamukahvin aikana katson Facebookin ja sähköpostit ja sitten ryhdyn töihin, kuvailee Kaari Utrio nykyistä arkeaan.

Hän kirjoittaa ja editoi myös kustantamonsa Amanitan tulevien kirjojen tekstejä ja tekee kaikenlaisia kirjallisia töitä. Työpäivä päättyy ennen puoli yhdeksän uutisia.

Leskeyden myötä Kaari Utrio on joutunut opettelemaan myös uusi asioita suuressa talossa.

– Ison talon hallitsemissa suurin haaste on ymmärtää sähköasioita. Meillä on onneksi ollut jo monen kymmen vuoden ajan sähkömies, joka tulee heti kun vanha rouva soittaa ja pyytää apua, naurahtaa Kaari Utrio.
Vuoroin tietokirjoja ja romaaneja koko elämänsä kirjoittanut Utrio pitää tieteen ja fiktion vuoropuhelua kirjossaan hedelmällisenä.

– Suomalaiset haluavat rentoutua tiedon parissa, kiteyttää Kaari Utrio.