Hyppää pääsisältöön

Pikkupoika teki käsittämätön liskolöydön Ahvenanmaalla – miten vaskitsa päätyi pienelle saarelle keskellä merta? Katso kuva erikoisesta havainnosta

Sampo Laukkanen kiikarit kaulassa ja hänen poikansa Kuutti Lågskärissä
Kuutti ja hänen isänsä Sampo Laukkanen vaskitsan löytöpaikalla Lågskärillä. Sampo Laukkanen kiikarit kaulassa ja hänen poikansa Kuutti Lågskärissä Kuva: Sampo Laukkanen isä,vanhempi-lapsisuhde,Lågskär

Vaskitsaa tiedetään esiintyvän vain Manner-Suomessa, Ahvenanmaalla sitä ei ole havaittu vuosikymmeniin. Silti lintuharrastaja Sampo Laukkanen ja hänen poikansa löysivät lajin Lågskäriltä, meren keskellä olevalta pieneltä eteläisen Ahvenanmaan majakkasaarelta. Tutkijallekin on mysteeri, miten lisko on saarelle päätynyt.

Vaskitsa maalla Lågskärissä
Lågskärillä nähty vaskitsa on tumman selkäjuovan perusteella todennäköisesti naaras. Vaskitsa maalla Lågskärissä Kuva: Sampo Laukkanen vaskitsa

Lintuharrastaja Sampo Laukkanen viettää joka kevät lomaansa Lågskärin lintuasemalla muuttoa tarkkaillen. Tänäkin keväänä kaveriksi lähti hänen 8-vuotias poikansa, joka ei isän mukaan muuta tekisikään kuin tutkisi luontoa.

Lågskär on pienehkö kallioinen majakkasaari Maarianhaminasta parikymmentä kilometriä etelään. Pituutta sillä on 800 metriä ja leveyttä 600 metriä. Suurin osa saaresta on kalliota, mutta on siellä kasvatettu joskus perunaakin. Nyt perunamaan paikalla kasvaa lähinnä puita ja pieni niityksikin kutsuttu alue.

Lågskärin majakkasaari ilta-auringossa
Lågskärin saari kuuluu Ahvenanmaan saariryhmään. Avomerta Ruotsiin päin on yli 50 kilometriä ja Ahvenanmaalle on matkaa melkein parikymmentä kilometriä. Lågskärin majakkasaari ilta-auringossa Kuva: Yle/Juha Laaksonen Lågskär

Isä ja poika kävelivät sunnuntaina saarta ristiin rastiin tavalliseen tapaan, kun maassa luikerteli jotain kummallista.

- Oltiin pojan kanssa siinä vanhan pottumaan niityllä ja sanoin hänelle, että onpas oudon värinen käärme. Jotain erikoista siinä jo ensi näkemältä oli, mutta en heti ymmärtänyt mitä. Vaskitsa, poika vastasi minulle rauhallisella, mutta varmalla äänellä ja samalla tajusin sen itsekin.

Sampolla löi edelleen tyhjää, sillä hän ei ymmärtänyt, miten hän ei ollut nähnyt lajia alueella aiemmin. Hän oli tarkkaillut saarella lintuja ja luontoa joka kevät päiväkausia jo 40 vuoden ajan.

Lintusaarella käy säännöllisesti monia muitakin taitavia luonnon tarkkailijoita, ja mielenkiintoiset havainnot on tapana jakaa toisten kanssa. Lågskärillä on aina ollut kyitä ja rantakäärmeitä, mutta kukaan ei ollut koskaan edes maininnut vaskitsaa.

Sampo otti liskosta kuvia ja lähetti ne Ylen luontotoimittaja Juha Laaksoselle, joka oli juuri lähtenyt saarelta.

- Kysyin Juhalta, onko Lågskärillä vaskitsoita. Juha vastasi, että ei varmasti ole eikä ole myöskään Ahvenanmaalla. Ihmettelimme molemmat, miten ihmeessä otus oli sinne päätynyt.

Juha Laaksonen piti havaintoa paljon mielenkiintoisempana kuin harvinaisen linnun näkemistä, koska jalattoman liskon on paljon vaikeampi liikkua pitkiä matkoja kuin siivekkään eläimen.

Tarkastussoitto Helsingin yliopiston matelija- ja sammakkotutkija Jarmo Saarikivelle varmisti havainnon erikoisuuden.

Miten jalaton lisko päätyi kaukaiselle saarelle?

vaskitsa silmät kiinni
Vaskitsa pystyy sulkemaan silmänsä, koska sillä on silmäluomet, joita käärmeillä ei ole. Vaskitsalla on myös liskoille tyypillinen luuranko, sen liikkuminen onkin kömpelömpää kuin käärmeiden luikertelu. vaskitsa silmät kiinni Kuva: Yle/Juha Laaksonen vaskitsa

Jarmo Saarikivi vahvisti Juha Laaksosen muistikuvat, lajia ei ole tavattu Ahvenanmaalta vuosikymmeniin. Viimeisimmät yksittäiset havainnot on 50-luvulta, jolloin otukset olivat tulleet puukuormien mukana.

- On hyvin poikkeuksellista että näin ulkosaaristosta löytyy lisko, joka ei mielellään edes mene veteen. On todella mysteeri, mistä se on tullut.

- Liskoharrastajat ovat myös aktiivisesti etsineet vaskitsaa Ahvenanmaalta, mutta sen jälkeen sitä ei ole nähty.

Vaskitsaa siirretään.
Vaskitsa ei pure, tässä sitä kuljetetaan koirilta turvaan kädessä. Ilman suojelutarkoitusta lajiin ei saa koskea. Tämä vaskitsa on kuvattu pääkaupunkiseudulla. Vaskitsaa siirretään. Kuva: Yle/Tiina Salumäki vaskitsa

Vaskitsa on ihan hyvä uimari, mutta sillä ei yleensä ole mitään syytä mennä mereen.

Toisaalta uiminen on myös vaarallista, sillä pitkällä matkalla voi joutua haukien tai lokkien saaliiksi. Sen sijaan kylmäkään vesi ei vaihtolämpöistä liskoa haittaa. Miten vaskitsa on saarelle päätynyt?

Voisiko puukuormat selittää löytöä? Vaskitsa tosiaan löytää puupinoista sopivia koloja itselleen, ja niinpä niitä leviää silloin tällöin kuormien mukana. Mutta Lågskäriin ei ole tuotu puulasteja lukuunottamatta polttopuita ja joitain hirsiä, joilla on korjattu Lågskärin lintuasemaa. Mutta nekin on hyvin todennäköisesti tuotu Ahvenanmaalta eikä kaukaa mantereelta.

Entä uponnut tukkiproomu, olisiko se kuljettanut vaskitsan mukanaan? Utön saarelle on ajautunut viime aikoina paljon tukkeja, koska virolainen proomu upposi Itämerellä jonkin aikaa sitten. Teoriassa kuorman mukana voisi kulkeutua myös vaskitsa. Mutta välimatkaa Lågskärin ja Utön välillä on 80 kilometriä, eikä ainakaan tukkeja ole mennyt Lågskärille asti.

Vaskitsa muovirasiassa
Vaskitsalla on lähes pyöreä silmäterä. Ne etsivät ympäristöstään mieliruokaansa kastematoja ja etanoita. Hyönteiset ovat niille usein liian nopeita Vaskitsa muovirasiassa Kuva: Yle/Markku Sipi vaskitsa

Sekin on mahdollista, että joku on tuonut lajin saareen tarkoituksella. Tosin ainakin luontoharrastajat yleensä ymmärtävät, että lajeja ei pitäisi luonnossa siirtää uusille elinalueille, mutta käy saarella muitakin.

Ainakin teoriassa myös petolinnut voisivat levittää vaskitsaa. Jos vaikkapa haukka nappaa poikasia kantavan emon ja vie sen pesälleen, poikaset pystyisivät ehkä leviämään ympäristöön, kun emo revitään auki. Silloin ajoituksen pitäisi olla juuri oikea; vaskitsalla munat kehittyvät naaraan elimistössä poikasiksi asti ja niiden pitäisi olla syntymävalmiita. Mutta poikasia saadaan vasta loppukesällä, tämän yksilön löytymistä se ei selitä.

Jarmo Saarikivi muistuttaa, että jos vaskitsa on tullut saareen uimalla, se on luultavasti tullut sinne merivirtojen ja tuulten avustamana. Lågskäriin virtaukset ja tuulet tulevat yleensä Ruotsista eli laji olisi todennäköisesti peräisin sieltä eikä Suomesta. Vaikka suotuisat tuulet edistäisivätkin kulkua, on välissä kuitenkin yli 50 kilometriä avovettä ennen Ruotsin rannikkoa.

- Vaskitsa on Ahvenanmaalle mielenkiintoinen havainto, nähtävästi matelijatkin pystyvät kolonisoimaan uusia elinalueita. Keino, miten se liikkuu ja miten se on kaukaiselle ulkoluodolle tullut, jää ehkä ainaiseksi mysteeriksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto