Hyppää pääsisältöön

Rydmanin kvartetto-sarja kantaa

Kari Rydmanin (s.1936) reilusti yli sata nimikettä sisältävä taidemusiikkituotanto levittäytyy seitsemälle vuosikymmenelle. Nyt taltioidut vuodenaikojen ympärille kietoutuvat kvartetot ovat valmistuneet muutaman vuoden ajanjakson kuluessa 2010-luvun alkupuolella. Yhdessä ne muodostavat kiinteän kokonaisuuden.

rydman äänitteen kansi
rydman äänitteen kansi Kari Rydman

Sääksmäki soi! -festivaalin yhteydessä syntynyt Rapola-kvartetti (Mirka Malmi ja Susanna Arminen, viulu, Sauli Kulmala, alttoviulu, Markus Pelli, sello) on aiemmin kantaesittänyt osan säveltäjän vuodenaikakvartetoista. Silloin virisi myös ajatus sarjan taltioimisesta kokonaisuudessaan.

Rydman luottaa yksiosaisissa kvartetoissaan hyvin laadittujen itsenäisten melodialinjastojen muodostamiin yhtäaikaisiin kudelmiin. Niiden tasapainoisesti soiva tekstuuri etenee alati pehmeäsointisesti ja jäntevästi. Syksy maalaa haikeutta, Talvi tanssahtelee ja Kevät rusottaa. Levollisimmin ja lempeimmin alkaa Kesä, kunnes se äkisti säpsähtää liikkeeseen. Vuodenaikakvartetot kantavat myös kokonaisuutena ja pitävät yllä kiinnostavuutensa yli puolen tunnin kokonaiskestonsa ajan.

Yksi huippuhetkistä on vuodenaikojen jälkeen äänitteelle aseteltu Epilogi. Rydmanin omiin hautajaisiinsa kirjoitettu koskettava teos soi selkein kaarroksin. Välillä tasaisesti eteenpäin soljuva sävelistö soi suurieleisemmin, toisinaan taaksepäin haikeasti katsoen ja pysähdellen. Merkityksellisesti sen matka jää ikään kuin kesken.

Rapola-kvartetti soittaa hyvin tallennetut teokset laadukkaasti. Erityisesti alarekisterissä vaeltava tekstuuri värähtelee vaikuttavasti. Napakasti ja selkeästi kirjoitetut esittelytekstit täydentävät kokonaisuuden.

Kari Rydman. 4 Strings – Seasons. Rapola-kvartetti. Pilfink (JJVCD-206).

Kuuntele Uudet levyt 30.4.2019, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.