Puolustusvoimat sanoo ottavansa varusmiesten sisäilmaoireilun erittäin vakavasti, mutta teot kertovat muuta.
Sain sunnuntaina julkaistun artikkelin jälkeen varusmiehen äidiltä viestin. Viesti kertoo nuoresta, joka lähti armeijaan motivoituneena ja kovakuntoisena – ja joka palasi masentuneena, keuhkot pahimmassa tapauksessa eliniäksi vaurioituneina.
– Tilanne on edelleen hyvin huono. Astmalääkitys on niin tapissa kuin voi. Jatkuva yskä, keuhkoputkentulehdukset ja infektiot jättivät jäljen ja nyt selvitellään, miten pahan. Kun tahto puolustaa isänmaata oli todella kova, oli lopettamispäätös rankka, vanhempi kirjoittaa.
Kasarmissa tehdyissä tutkimuksissa oli todettu sisäilmaongelmia.
Kuinka paljon vastaavanlaisia tapauksia on? Kukaan ei tiedä.
Kuinka uskottavasti Puolustusvoimat pystyy ratkomaan oireista kärsivien varusmiesten ongelmia, kun tutkimusta tai sisäilma-asioihin perehtynyttä henkilöstöä ei ole?
Kasarmien sisäilmaongelmista on keskusteltu koko 2000-luku. Lukemattomat varusmiehet ovat kertoneet mediassa, sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla hengitystieoireista, jotka vaivaavat kasarmilla, mutta toistuvasti helpottavat tai katoavat viikonloppuvapailla ja leireillä.
MOT:n juttu keräsi sosiaalisessa mediassa ja nuorten suosimassa Redditissä satoja kommentteja, ja varuskuntien sisäilmaongelmista kirjelmöitiin eduskunnan oikeusasiamiehelle.
Varusmiesliiton mukaan kyseessä kyseessä on aihe, josta liitto saa kaikkein eniten yhteydenottoja.
Kaikkea tätä taustaa vasten on hämmästyttävää, että kasarmiolosuhteissa majoittuvien varusmiesten osalta sisäilmaoireilusta ei ole juuri minkäänlaista lääketieteellisesti tutkittua tietoa.
Ei ole esimerkiksi tutkimusta, jossa olisi selvitetty hengitystieoireiden takia armeijan kesken jättäneiden varusmiesten toipumista palveluksen päätyttyä. Tai vertailtu kasarmien sisäilmatutkimusten tuloksia suhteessa siihen, minkälaisista oireista varusmiehet ovat raportoineet.
Sotilaslääketieteen keskus vastaa varusmiesten terveydenhuollon järjestämisestä ja tekee sotilaslääketieteellistä tutkimusta. MOT yritti saada keskuksesta haastateltavaa, jolle olisi voinut esittää kysymyksiä sisäilmaoirelusta, mutta sellaista ei löytynyt ja kysymyksiin vastattiin sähköpostilla.
Olin alusta asti oikeassa, vaikka minulle monta kertaa uskoteltiin, tai valehdeltiin, että kuvittelen oireet
Puolustusvoimien mukaan sillä “ei ole sisäilmakysymyksiin erityisesti perehtyneitä terveydenhuollon ammattihenkilöitä.”
Kuinka uskottavasti Puolustusvoimat pystyy ratkomaan oireista kärsivien varusmiesten ongelmia, kun tutkimusta tai sisäilma-asioihin perehtynyttä henkilöstöä ei ole?
Useat MOT:n haastattelemat varusmiehet kertovat kokeneensa vähättelyä varuskuntien terveysasemilla. Epäilyt siitä, että oireet aiheuttaa sisäilma, on tyrmätty ilman keuhkojen tilan seurantaa. Vasta siviililääkärillä sisäilmaepäily on otettu vakavasti.
Videolla Mico Hakkarainen kertoo rajuista sisäilmaoireista, joita hän koki Parolassa.
Parolan tapauksessa Puolustusvoimat tiesi vuosia kasarmin sisäilmaongelmista, mutta varusmiehille ei kerrottu mitään.
– Lääkäri vastasi tiukasti, että sellaista ongelmaa ei ole. Piste. Kysyin, että miten voisin suorittaa asepalveluksen loppuun syöden päivittäin särkylääkkeitä maksimiannoksen ja astmalääkkeistäkään ei ollut mitään apua, yksi varusmies kirjoittaa jutun kommenttiosiossa.
Varuskunnassa tiedotettiin asiasta, kun kasarmin korjaustoimenpiteet lopulta alkoivat.
– Olin alusta asti oikeassa, vaikka minulle monta kertaa uskoteltiin, tai valehdeltiin, että kuvittelen oireet tai että sisäilma on tutkittu ja siitä ei koskaan ole löytynyt mitään ongelmaa.
Kun tahto puolustaa isänmaata oli todella kova, oli lopettamispäätös rankka.
Puolustusvoimat pyysi kasarmiin korjaustoimenpiteitä Senaatti-kiinteistöiltä ja Senaatti pyysi niitä Puolustusvoimilta. Vuosiin juuri mitään ei tapahtunut.
Sisäilmaoireisiin liittyvän lääketieteellisen osaamiseen vähyys, vastuun siirtely kasarmien korjauksista, tiedottamisen niukkuus ja vähättelyn kulttuuri johtavat oireista kärsivän varusmiehen näkökulmasta toivottomaan tilanteeseen. Se on monelle nuorelle katkera paikka.
Jatkuva altistuminen voi pahimmillaan aiheuttaa invalidisoivan sairauden, kuten vaikean astman, keuhkosairauksien professori Hannu Puolijoki sanoo.
Sotien aikana syntyi sanonta siitä, että kaveria ei jätetä. Saman soisi pätevän myös rauhan aikana.
Lisää ohjelmasta
- Vanhusten turvallisuus vaarantunut, työvuorolistoilla kikkailtu – Esperi Caren lippulaiva on saanut jatkaa, vaikka ongelmia on ollut kymmenen vuotta
- Kauneusleikkaus aiheutti Katin poskeen kuolion ja Ninalle monen sentin arvet ohimoille – potilasvahinkoilmoituksen jälkeen kirurgi alkoi muokata heidän potilastietojaan, nyt asiaa tutkii poliisi
- Meyerin Turun-telakalla ongelmia ulkomaisten työntekijöiden kohtelussa – intialaiset insinöörit suunnittelivat luksuslaivaa harjoittelijapalkalla