Hyppää pääsisältöön

Kommentti: Game of Thrones -aalto imee mukaansa myös kansainväliset huippuartistit, mutta lopputulos on yllättävän tylsä

Laulaja The Weeknd, Game of Thrones -sarjan hahmot Daenerys Targaryen ja Jon Snow ja laulaja Ellie Goulding kollaasikuvassa
Laulaja The Weeknd, Game of Thrones -sarjan hahmot Daenerys Targaryen ja Jon Snow ja laulaja Ellie Goulding kollaasikuvassa Kuva: Nick Soland/EPA, Helen Sloan, Lukas Schulze/EPA Game of Thrones,Ellie Goulding,The Weeknd

For the Throne -albumi on tekijöidensä mukaan levy “faneilta faneille”. Kokonaisuutena se tuntuu kuitenkin kokoelmalta kappaleita, joiden tärkein funktio on markkinoida maailman suurinta tv-sarjaa.

Varoitus! Sisältää juonipaljastuksen Game of Thronesin kuudennelta kaudelta.

Westerosin fantasiamaailmaan perustuva valtaistuinpeli on tämän hetken seuratuin, keskustelluin ja spekuloiduin televisio-ohjelma. Se on kuin tuulahdus menneeltä aikakaudelta, jolloin perheet kerääntyivät lauantai-iltana telkkarien eteen ihastelemaan yhdessä kun Marco Bjurström laittoi artistit arvuuttelemaan musiikkikappaleita Bumtsibumissa.

Game of Thrones on tänä keväänä kaikkialla. Vuonna 2011 alkanut fantasiasarja on kahdeksan kautensa aikana noussut maailmanlaajuiseen suosioon, ja nyt sen päätöskauden jakso toisensa perään räjäyttää sarjan jo aiemmin rikkomia katsojaennätyksiä.

Tästä 2010-luvulle poikkeuksellisesta ilmiöstä otetaan nyt kaikki irti.

Game of Thrones -brändillä myydään esimerkiksi leluja, viskiä, tarot-kortteja, lenkkitossuja, luomiväripaletteja, koruja sekä sarjassa nähtävien asujen ja esineiden jäljitelmiä.

Ja musiikkia. Huhtikuun lopussa julkaistiin For the Throne (Music Inspired by the HBO Series Game of Thrones) -niminen albumi, jolla kuullaan Game of Thronesin synkistä tunnelmista inspiroituneita pop-kappaleita.

Albumilla ovat mukana muiden muassa The Weeknd, SZA ja Travis Scott kappaleella Power is Power, joka julkaistiin myös sinkkuna ennen muuta levyä. Lisäksi sillä kuullaan esimerkiksi Ellie Gouldingia, Musen Matthew Bellamya, Mumford & Sonsia sekä A$AP Rockya. Kuullaanpa albumilla remix-versio jo yli vuosi sitten kuolleen Lil Peepinkin kappaleesta.

For the Throne ei ole varsinainen soundtrack-albumi, sillä sen kappaleita ei itse tv-sarjassa kuulla. Edes Florence + The Machinen Jenny of Oldstones -kappaletta albumilta ei löydy, vaikka se kuullaan kuluvan kauden toisen jakson lopputeksteissä.

Mitä tekemistä kappaleilla sitten on Game of Thronesin kanssa?

Albumin nimikin kertoo, että kyseessä on suosikkisarjasta inspiroitunut albumi. Inspiroituminen ilmenee kappaleiden yleisesti synkässä tunnelmassa ja sarjasta tutun valtataistelun teemoissa sanoituksissa. Power is Powerissa The Weeknd, SZA ja Travis Scott kertovat kolmen eri Game of Thrones -hahmon tarinaa, Chloe x Hallen Wolf at Your Doorissa kanavoidaan puolestaan Arya Starkin ajatuksia.

Kuten Pitchfork ja Vulture levyarvioissaan toteavat, For the Throne suhtautuu Westerosin maailmaan haudanvakavasti. Vaikka sarja pyöriikin suurilta osin kuoleman ja siihen johtavan juonittelun ja taistelujen ympärillä, mitä pidemmälle kahdeksatta kautta se etenee, sen suurempi merkitys hahmojen välisillä ihmissuhteilla, rakkaudella ja uskolla parempaan tulevaisuuteen on.

Yhtenä albumin vastaavista tuottajista toiminut Ricky Reed totesi Billboardin haastattelussa For the Thronen tekemisen olleen niin hauskaa, että kaikki onnistumisen paineet haihtuivat täysin. Tämä hauskuus ei kuitenkaan välity musiikista, ja siksi albumin kuunteleminen kokonaisuutena on melko raskasta.

Yksittäiset kappaleet, kuten jo mainittu Power is Power sekä Lennon Stellan Love Can Kill toimivat hienosti itsekseenkin, mutta osana albumia hukkuvat sen tasaisen synkkään massaan.

Musiikilla on ollut suuri merkitys Game of Thronesissa jo sen alusta alkaen, kun Emmy-palkitun säveltäjä Ramin Djawadin dramaattiset sävellykset ovat osaltaan rakentaneet jännitystä sarjan merkittävimpiin käänteisiin. Esimerkiksi kuudennen kauden kohtaus, jossa Cersei Lannister räjäyttää vihollisensa ja samalla koko Baelorin septin kasvaa dramaattisuudessaan aivan omiin ulottuvuuksiinsa, kiitos Djawadin pahaenteisen musiikin.

Muusikot Ed Sheeranista, Of Monsters and Menista ja Mastodonista Coldplayhin ovat esiintyneet sarjassa cameoroolissa.

For the Thronen kohdalla olennaisin kritiikki syntyy kysymyksestä, miksi albumi ylipäätään on haluttu tehdä.

Siksi teema-albumikaan ei tunnu perusteettomalta tavalta kasvattaa käynnissä olevaa Game of Thrones -huumaa. Koska käynnissä oleva kausi jää viimeiseksi, voi hyvinkin kysyä, että jos sitä ei tekisi nyt, niin koska sitten?

Aika on myös otollinen For the Thronen kaltaiselle albumille: A Star is Born ja Black Panther -elokuviin tehdyn musiikin menestyminen palkintogaaloissa osoittaa, että soundtrackeista voi parhaimmillaan kasvaa megalomaanisia hittejä.

Vaikka albumille on saatu mukaan monta kansainvälisen tason suosikkiartistia ja uusia, lupaavia nimiä – erityispisteet espanjalaisesta Rosalíasta – genrerajoja kaihtamatta, For the Thronesta ei ainakaan toistaiseksi voi puhua minään maailmanlaajuisena hittinä. Huhtikuun 26. päivänä julkaistu albumi tai sen yksittäiset kappaleet eivät ole yltäneet Billboardin tärkeimpien julkaisujen listoille. Power is Power löytyy Spotifyn top 200 -maailmanlaajuisella listalla sijalla 46, mutta muita albumin kappaleista ei tältäkään listalta löydy.

On toki mahdollista, että ehkä For the Thronen ei ole tarkoituskaan olla suuriin massoihin uppoava menestysalbumi, vaan musiikkia, jonka tahtiin fanit voivat kuluttaa päiviä seuraavaa Game of Thrones -jaksoa odotellessa. Albumin julkaisuajankohta ja nimekäs esiintyjäkaarti antavat ymmärtää, ettei tämä se ihan päätavoite kuitenkaan ollut.

Kun kyseessä on tämän hetken suosituin televisiosarja, sitä varten tehdyt päätökset ja sivuilmiöt herättävät huomiota, keskustelua ja luonnollisesti myös kritiikkiä.

For the Thronen kohdalla olennaisin kritiikki syntyy kysymyksestä, miksi albumi ylipäätään on haluttu tehdä. Se on liian suurin hartiavoimin tehty ollakseen pelkkä fanituote ja liian tasapaksu noustakseen kansainväliseksi, ennätyksiä rikkovaksi musiikki-ilmiöksi.

Nähtäväksi jää, etsivätkö Game of Thrones -fanit albumin biiseistä lohtua sarjan päätyttyä, vai unohtuuko For the Throne striimipalveluiden kasvavan biisimassan alle nopeammin kuin erään kolmiraitaisen urheilubrändin valtaistuinpeliä varten suunnittelemat lenkkarit kuluvat.

Itse veikkaan jälkimmäistä.