Hyppää pääsisältöön

Leijonalla on myös naisen sydän - Jenni Hiirikoski pelasi nuorena poikien joukkueessa, mutta siihen tasa-arvo loppui

Jenni Hiirikoski, Maarit Tastula ja Marianne Miettinen
Jenni Hiirikoski, Maarit Tastula ja Marianne Miettinen Kuva: Yle / Harri Hinkka Flinkkilä & Tastula

Suomen Naisleijonat kiekkoilivat itsensä suomalaisyleisön sydämiin MM-kisojen finaalissa. Tasa-arvolaki astui Suomessa voimaan 1987, mutta joukkueurheilussa se on vasta haave. Leijonakapteeni Jenni Hiirikoski ja jalkapallon maajoukkuevalmentaja Marianne Miettinen ovat kokeneet sen omissa nahoissaan.

Se oli maali. Se. Oli. Maali.

MM-kisojen tuore hopeamitalisti, Naisleijonien kapteeni Jenni Hiirikoski ei epäröi vastauksessaan. Ja palautteesta päätellen samaa mieltä on ollut moni muukin jääkiekon huippuammattilainen. MM-finaalissa tapahtui siis kullanryöstö Suomelta USA:lle videotuomarin suosiollisella avustuksella.

- Mutta urheilu on joskus erittäin raakaa ja tässä kohdassa se osui meidän kohdalle. Mutta ei tämäkään päätös minusta katkeraa tee.

Ruotsi jyrää Suomen 6 - 0 urheilun tasa-arvossa

Kyky sietää myös tappioita ja päästä niistä yli on yksi huippu-urheilijan tunnusmerkki. Naisurheilijana Jenni Hiirikoski, kuten monet muutkin urheilevat naiset, on tottunut tappioihin myös toisella tasolla.

Vielä pikkutyttönä Jenni uskoi lujasti pelaavansa isona kiekkoa NHL:ssä, kuten uskoi koko se poikien joukkue, jossa hän pelasi koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Kesti aikansa ennen kuin hän ymmärsi, että urheilumaailmassa se pieni ero sukupuolten välillä tarkoittikin suurta eroa. Myöhäisiä harjoitteluvuoroja, huonompia harjoitteluolosuhteita, liigaseurojen kuukausimaksuja, jotka eivät lopukaan A-juniorivaiheessa, kuten pojilla. Ja kuten Ylen selvitys pari vuotta sitten osoitti: naiskiekkoilijan euro on 0,3 senttiä verrattuna miehen euroon. Naiselle ammattilaisurheilijana ei makseta, sen sijaan hän itse maksaa seuralle saadakseen pelata.

Jenni paiski päivät töitä rakennustyömailla maalarina, jotta sai treenata illalla kiekkoa. Mutta sitten hän sai pestin Ruotsin jääkiekkoliigasta Luulajasta ja saattoi ryhtyä täysipäiväiseksi kiekkoilijaksi. Se oli mahdollista siksi, että Ruotsi on päättänyt ottaa tasa-arvolain tosissaan myös urheilussa, toisin kuin Suomi. Suomen tasa-arvolaki on jo yli 30 vuotta vanha mutta urheilussa miehet pitävät tiukasti kiinni saavutetuista eduistaan.

Samoja kokemuksia on myös muiden joukkuelajien edustajilla. Kun huippujalkapallovalmentaja Marianne Miettisestä tuli ensimmäinen Yle-urheilun asiantuntija miesten jalkapallon EM-kisastudioon, monella katsojalla menivät pasmat sekaisin. Voiko nainen olla muka asiantuntija, kun kyse on sentään miesten peleistä? Moni urheilumies tiesi oikean vastauksen ilman sen syvällisempää analyysia. Ei voi.

Perkele, en anna periksi millään!

Valmennus on Suomessa perinteisesti ollut autoritääristä: enemmän käskevää ja komentavaa kuin keskustelevaa. Pelaajat ovat valmentajan pelinappuloita: eivät yksilöitä vaan joukko, joka on survottu samaan muottiin.

Marianne Miettinen joutui irtisanoutumaan valmentajan paikalta Ruotsin jalkapallon pääsarjasta, kun tämä perinteinen tyyli ei tuottanutkaan tulosta. Se oli hänen valmentajan urallaan sietämätön epäonnistuminen.

- Mulla oli sellainen olo, että en kehtaa mennä takaisin Suomeen. Epäonnistumisen fiilis ja häpeä oli niin suuri. Mutta parin päivän päästä totesin itselleni, että mun sanakirjassa ei ole sanaa ”luovuttaa”, että mähän en anna, perkele, periksi millään!

Hän osti kaupasta mustakantisen vihon, johon hän analysoi tarkasti, mitä oli tehnyt oikein ja mitä väärin. Ja minkä oli ehdottomasti muututtava, jos hän aikoi valmentajana jatkaa.

- Mä itse vihaan auktoriteetteja, enkä voi sietää sitä, että mua käsketään ja komennetaan ylhäältäpäin. Ja silti menin siihen samaan valmentajan muottiin!

Moni asia muuttui. Miettinen alkoi kuunnella pelaajia ja kiinnostua heistä yksilöinä. Hän alkoi nähdä heissä vahvuuksia, sen sijaan että korosti virheitä. Hän nosti pelaajat keskiöön, koska he ovat niitä, jotka pelin kentällä ratkaisevat.

Hän alkoi nähdä, miten pelaajien itseluottamus alkoi kasvaa, kun he lakkasivat pelkäämästä virheitä ja uskalsivat ottaa riskejä. Se tie vei Suomen tyttömaajoukkueen MM-lopputurnaukseen asti.

Suomessa pelaaja, joka uskaltaa haastaa valmentajaa, luokitellaan helposti hankalaksi. Ruotsissa tätä ongelmaa ei ole. Ruotsalaiskiekkoilijat uskaltavat haastaa myös oman kapteeninsa Jenni Hiirikosken. Jenni puolestaan on vienyt Ruotsiin Suomen-tuliaisena suorapuheisuutta.

- Joka paikassa ei tarvitse kierrellä ja kaarrella, vaan voi rohkeasti sanoa, mitä mieltä on ja muuttaa asioita. Jos jollekin tulee paha mieli, nekin asiat voidaan käydä läpi.

Sekä Hiirikoskella että Miettisellä on kokemusta epäonnistumisista. Hiirikoskelta jäivät olympialaiset väliin ylikunnon takia, Miettinen joutui aloittamaan uransa Ruotsin jälkeen alusta.

- Joskus pitää myöntää, että tarvitsen apua. Se on mielestäni vahvan ihmisen merkki, että osaa ja uskaltaa myöntää, että nyt en pärjää enää yksin, sanoo Miettinen ja kaivaa tatuointinsa esiin.

Siinä lukee japanilaisin kirjainmerkein: SELVIYTYJÄ.

Maarit Tastulan haastateltavina jääkiekkoilija Jenni Hiirikoski ja huippujalkapallopäällikkö Marianne Miettinen. Flinkkilä & Tastula, TV 1 lauantaina 4.5. kello 17.10 ja sunnuntaina 5.5. kello 9.05 sekä Yle Areena.