Jussi Nygren
Yle
Ruokahävikkiä on kutsuttu ihmiskunnan typerimmäksi ongelmaksi. Peltoja kynnetään, metsää raivataan ja lehmät märehtivät – turhaan. Suomessa roskiin heitetään 400 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa vuodessa. Miten tähän tilanteeseen on tultu?
Ruokakassin osuus tavallisen suomalaisen menoista on laskenut tasaisesti 150 vuoden ajan. Kotitalouksiemme menoeristä ruoka on nykyisin pienimpiä. Tällä hetkellä 10 prosenttia rahastamme menee ruokaan.
– Jos puhutaan kohtuullisesti toimeentulevasta perheestä, raha menee paljolti muuhun kuin ruokaan. Tällöin ylijäävä ruoka ei tunnu varmaan kovin suurelta määrältä, sanoo ruokahävikkitutkija Juha-Matti Katajajuuri Luonnonvarakeskuksesta.
Ruuan reaalihinta, eli hinta suhteessa yleiseen hintakehitykseen, on myös laskenut jo vuosikymmenten ajan. Hintoja on ajanut alas etenkin kansainvälisen kilpailun lisääntyminen.
Se, että jokapäiväisen leivän saatavuudesta ja laadusta ei tarvitse murehtia samalla tavalla kuin sata vuotta sitten on ihmiskunnan suurimpia saavutuksia. Mutta kehityksellä on toinenkin puoli. Ruuan arvostus on romahtanut. Ruuantuotanto on siirtynyt kauemmas kuluttajista, niin ajatuksellisesti kuin maantieteellisesti.
– Ihmiset vieraantuvat ruuantuotannosta, eivätkä osaa arvostaa sitä todella isoa työtä, joka tehdään elintarvikeketjussa, kuvailee Katajajuuri.
Ruuan hinta on ajettu jo niin alas, että sitä on varaa heittää roskiin. Samalla tuottajille hinnasta ei tahdo riittää kunnollista elantoa. Olisiko siis aika alkaa nostaa ruuan hintaa esimerkiksi verotuksella? Katajajuuri ei näe tätä realistisena vaihtoehtona.
– Me ei Suomessa eletä eristetyssä maailmassa, vaan meille tulee paljon tuontiruokaa. Jos hintaa korotettaisiin, ei paikallinen ruoka pystyisi kilpailemaan tuontiruuan kanssa.
Ruuan verotuksen nostamisella olisi luultavasti myös eriarvoistavia vaikutuksia.
– Suomessa on heikko-osaisia perheitä, joille ruuan hinnan nostaminen olisi katastrofi.
Eniten ruokahävikkiä syntyy kodeissa ja ravintoloissa – ei kaupoissa
Eniten parantamisen varaa olisi ruuan elinkaaren loppuvaiheissa, kodeissa ja ravintoloissa. Siellä ruokahävikkiä syntyy eniten, koska arkea ja mielihalujamme on niin vaikea ennustaa.
– Ruokahävikin merkittävä vähentäminen on tarkkaa ja kurinalaista toimintaa. Kauppaan on mentävä tietoisena siitä, mitä ruokia ollaan valmistamassa. Ja ruokaa tulee tehdä sellainen määrä, että se tulee syödyksi. Siinä on monta suunnitelmallista askelta joiden pitää onnistua.
Ravintoloille ruokahävikki on välttämätön osa liiketoimintaa. Asiakkaiden liikkeitä on mahdoton arvata tarkasti ja ruokaa on varattava suuremmalle porukalle kuin paikalle saapuu.
Kauppoja ruokahävikistä ei juuri voi syyttää. Tilausjärjestelmien kehittämisellä ja alennuslaputtamalla kaupat ovat saaneet ruokahävikin nitistettyä mahdollisimman pieneksi. Kaupoissa vain noin kaksi prosenttia läpivirtauksesta menee hävikkiin.
Eniten ruokahävikkiä syntyy nopeasti pilaantuvista vihanneksista ja leivistä, mutta kaikki ruokahävikki ei ole saman arvoista.
– Hedelmiä, vihanneksia ja leipää heitetään pois eniten, mutta niiden ympäristövaikutus on suhteessa pienempi kuin eläinperäisten tuotteiden poisheittäminen.
Kolme syytä ruokahävikille
- Emme arvosta ruokaa
Ruuan rahallinen arvo ja arvostus ovat laskeneet käsi kädessä. Samalla ruuantuotanto on siirtynyt kauemmas arjestamme, emmekä osaa arvostaa työtä ja vaivaa, mitä halvan ruuantuotanto vaatii. - Olemme huonoja ennustamaan arkea
Arjen kulkua ja ohimeneviä mielihalujamme on vaikea ennustaa. Tämä johtaa ylivarautumiseen ja ylilyönteihin ostoksissa. Ruokaa ostetaan liikaa. Ongelma korostuu kotikeittiöissä ja ravintoloissa. - Emme osaa laittaa ruokaa
Olemme yhä huonompia erottamaan pilaantuneen ja syömäkelpoisen ruuan toisistaan. Olemme myös aiempia sukupolvia huonompia hyötykäyttämään ruuantähteitä uusina ruokalajeina.
Katso, mitä poisheitetylle ruualle tehdään biojätelaitoksella!
Juttu on julkaistu alunperin I love muovi -kampanjan yhteydessä keväällä 2019.
