Hyppää pääsisältöön

Kapellimestari Hannu Lintu rakastaa pitkiä lentoja

Radion sinfoniaorkesterin järjestyksessä kahdeksas ylikapellimestari Hannu Lintu tekee paljon töitä ulkomailla, viime aikoina erityisesti Tokiossa, Washingtonissa, Dallasissa ja Detroitissa sikäläisten sinfoniaorkesterien kanssa. Konserttimatkat ovat hänelle kuitenkin muutakin kuin työtä: ne merkitsevät omaa aikaa ja lepoa kotikaupungin Helsingin kiireisestä arjesta. Tie maailmanmenestykseen alkoi Raumalta.

Hannu Lintu on syntynyt vuonna 1967 Raumalla vanhempiensa Lilja ja Johannes Linnun ainoaksi lapseksi.

– He olivat erikoinen, mutta toimiva pari. Isä oli Karjalan evakoita ja äiti alkuperäinen raumalainen, mutta heidän luonteensa menivät tässä suhteessa aivan ristiin. Isä ei ollut lainkaan karjalaisen iloinen vaan hyvin hiljainen ja pohdiskeleva eikä äiti ollut satakuntalaisen jäyhä vaan iloinen ja lämmin ihminen, kertoo Hannu Lintu.

Äiti Lilja toimi valokuvaajana Rauma-Repolalla ja isä samassa yhtiössä sähköinsinöörinä. Taidetta ja musiikkia perheessä harrastettiin pienimuotoisesti. Kotona oli muutama levy klassista musiikkia ja aina, kun äiti sai kerättyä ylimääräistä rahaa, hän osti kotiin taidetta. Taiteenkeräily on sittemmin jatkunut Hannun toimesta.

Hannu Linnun vanhemmat Lilja ja Johannes Lintu 1970-luvun alkupuolella.

Musiikki tuli kuitenkin melko varhain Hannu Linnun omaan elämään. Kun melko vähävaraiset vanhemmat hieman vaurastuivat, ostettiin kotiin piano. Hannu alkoi soittaa sitä kuusivuotiaana ja aloitti myöhemmin Rauman musiikkiopistossa. Siellä havaittiin pojan musikaalisuus ja koska orkesterissa oli pulaa sellisteistä, niin opettaja soitti Lilja Linnulle ja kysyi, voisiko Hannu alkaa soittaa selloa.

– Äiti ei paljon asiasta ymmärtänyt, mutta sanoi, että totta kai. Niin sitten sellonsoitto tuli elämääni. Siihen aikaan olin kuin moni muu 70-luvun lapsi: Harrastin monipuolisesti kaikkea kuten tennistä ja jääkiekkoa ja lisäksi musiikkia. Mutta musiikki oli se ykkönen. Soittamisesta tuli minulle jokapäiväinen tapa.

Pian Hannu Lintu oli jo mukana Rauman poikakuorossa. Kymmenvuotiaana hän pääsi vanhempiensa mukana Savonlinnan oopperajuhlille, missä orkesteria johti nuori Leif Segerstam. Se on hetki, jonka Hannu Lintu muistaa yhä. Segerstamin esimerkki näytti hänelle, mitä orkesterista saattoi saada irti ja vaikka hän ei silloin kymmenvuotiaana voinut tietää, mitä kapellimestarin työ oikeasti on, asia jäi hautumaan hänen päähänsä.

Jorma Panulan luokalla

Kun Rauman lyseon musiikkiluokka ja ylioppilaskirjoitukset huippuarvosanoilla olivat ohi, tie kävi Sibelius-Akatemiaan. Siellä Hannu Lintu aloitti ensin sellon- ja pianonsoitolla, mutta jatkoi sitten Jorma Panulan kapellimestariluokalla. Jorma Panulalla on Linnun mielestä ilmiömäinen taito haistaa potentiaaliset kapellimestaritähdet. Panulan merkitys on iso Linnunkin uralle.

Sibelius-Akatemian kapellimestariluokan kanssa opintomatkalla Lontoossa vuonna 1996

– Panula ei ollut sellainen opettaja, että hän olisi sanonut, että "ei, tee mieluummin näin", vaan hän sanoi, että oletko sitä mieltä, että tämä on parasta, mitä tästä saa irti? Hän auttoi meitä löytämään itse oman tyylimme.

Opiskelu Panulan luokassa oli intensiivistä. Panulan metodeihin kuului hitsata ryhmä yhteen. Aikaa vietettiin joskus yhdessä vuorokauden ympäri ja keskusteltiin paitsi musiikista myös kirjallisuudesta ja filosofiasta.

Tulevaisuuden ura alkoi hahmottua Sibelius-Akatemian vuosina. Hannu Lintu osallistui Myung-Whun Chungin mestarikursseille L'Accademia Musicale Chigianassa Sienassa ja voitti ensimmäisen palkinnon Pohjoismaisessa kapellimestarikilpailussa Bergenissä vuonna 1994.

Vain 27-vuotiaana hänet valittiin Turun kaupunginorkesterin ylikapellimestariksi ja pestiä seurasi Helsingborgin sinfoniaorkesterin ylikapellimestarin tehtävä. Sen jälkeen hän jatkoi freelancer-kapellimestarina. Ennen RSO:ta Lintu johti Tampere Filharmoniaa neljä vuotta nostaen sen suomlaisorkesterien huipulle.

Konserttimatkat tuovat vaihtelua

Nyt ura on varsin kansainvälinen. Tällä kaudella esiintymisiä on muun muassa Bostonin Sinfoniaorkesterin ja Venäjän Kansallisorkesterin konserteissa. Kotimaassa Lintu esiintyy säännöllisesti myös Suomen Kansallisoopperassa ja Savonlinnan Oopperajuhlilla.

– Rakastan konsertteja ja sitä tunnetta, kun orkesteri soittaa parhaalla mahdollisella tavalla, joskus itsensä ylittäenkin ja kun yleisö saa musiikista emotionaalisen elämyksen.

Mutta kovin työ ei tapahdu itse konsertissa vaan se edeltää sitä. Kapellimestarilla työläin vaihe on ottaa partituuri haltuun nuotti kerrallaan. Se on yksinäistä ja hidasta työtä. Jokainen soitinlinja on käytävä läpi erikseen. Kun partituuri on hallussa, on vielä luotava luottamuksellinen suhde orkesterin soittajiin. Tämä ei aina käy käden käänteessä, kun edessä on vieras orkesteri.

– Siinä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla oma itsensä, tilittää Lintu.

Konserttimatkat ulkomaille eivät ole Hannu Linnulle rasittavia, päinvastoin. Helsingin arki on täynnä kiirettä, tapaamisia, kokouksia, haastatteluja. Kun koittaa aika nousta lentokoneeseen ja edessä on pitkä lento, Lintu rentoutuu lukemalla ja keskittymällä vain omiin ajatuksiinsa.

Hannu Linnun suunnitelmissa on jättää RSO vuonna 2021 ja suunnata kohti uusia haasteita.

– Paras hetki työmatkoilla on, kun ensimmäinen konsertti on takana ja jos tiedossa on samaa esitystä useampi kerta kuten Yhdysvalloissa usein on. Silloin voin nauttia kaupungista, käydä kuntosalilla, lueskella, viettää omaa aikaa ja samalla kuitenkin tietää, että illalla edessä on loistava konsertti.

Ei työtä loputtomiin

Hannu Linnun suunnitelmissa on jättää RSO vuonna 2021 ja suunnata kohti uusia haasteita.

Hän pohdiskelee jäävänsä eläkkeelle ehkä joskus 70-vuotiaana. Silloin on aika nauttia ystävien ja perheen seurasta ja käydä taidenäyttelyissä.

– Vaikka musiikki on minulle hyvin tärkeää ja oikeastaan syy olemassaololleni, niin elämässä on kuitenkin vieläkin tärkeämpiä asioita. Ja se onkin ainoa terve tapa lähestyä musiikkia.

Tulevaisuudessa tekemiseni muuttuu varmasti vähemmän vakavaksi. Näen kyllä jatkuvasti kapellimestareita, jotka hilluvat tuolla 90-vuotiaina, mutta minä en toivo itselleni sitä. Sen sijaan toivon, että teen aikanaan lopettamispäätöksen itse ja olen silloin vielä tolkuissani ja voin vain olla, toivoo Hannu Lintu.