Hyppää pääsisältöön

Gabriellin soolosellomusiikista uutta suuntaa myös Bachiin

Kokenut italialainen barokkisellisti Mauro Valli on työstänyt Bachin soolosellosarjoja koko ikänsä, mutta hänen uuden kolmois-CD:nsä tuoreus ei perustu tulkinnalle vaan ohjelmistolle. Valli rinnastaa Domenico Gabriellin oikukkaat eteläeurooppalaiset ricercaret Bachin linjakkaisiin, saksalaisiin soolosellosarjoihin, ja tulos on monestakin syystä enemmän kuin osiensa summa.

Bach in Bologna / Mauro Valli
Bach in Bologna / Mauro Valli Uudet levyt

Keskeistä yhdistelmässä on viritystaso. Gabriellin ajan Italiassa sello viritettiin lähes sävelaskelta korkeammalle kuin Bachin ajan Saksassa. Valli joutui päättämään, kumpaa viritystasoa käyttää, ja päätyi italialaiseen - onneksi. Viritystaso vaikuttaa nimittäin muuhunkin kuin sävelkorkeuteen. On helppo kuulla, että kireämpien kielten sointi ja atakki ovat ohjanneet Vallin Bach-tulkintoja aurinkoiseen, rempseään ja rohkean vaihtelevaan soittoon. On kuin italialainen sellisti olisi kopioinut Bachilta nuotit ja vienyt ne omaan musiikkiympäristöönsä.

Domenico Gabriellin ricercaret ovat vapaamuotoista ja mielikuvituksekasta tunnelmamusiikkia, ja lainaavat tällä levyllään osan tyylistään Bachille. Valli soittaa Bachin sarjat täyteen kekseliäitä koristeita, välillä jopa muunnelmia, ja ne tuntuvat täydellisen luontevilta - kenties juuri sellon valoisan soinnin sekä preludeina kuultavien Gabriellien takia.

Vallin ansiot eivät jää ohjelmistoon, koristeisiin ja viritystasoon. Soolosellosarjat ovat pohjimmiltaan tanssimusiikkia, ja toisin kuin monet kollegansa Valli onnistuu sekä ottamaan rytmisiä vapauksia että svengaamaan niin että tekee mieli tanssia. Tätä ihmettä italialaiset barokkimuusikot eivät ole vielä paljastaneet suomalaisille.

Tarjolla on myös soinnillista herkkua, sillä kireistä kielistä ja terävästä yleissoinnista huolimatta Valli löytää sellostaan myös pehmeitä, verhottuja sävyjä, jotka syventävät ricercarejen melankoliaa. Viisikielisellä violoncello piccololla oikeaoppisesti toteutettu kuudes soolosellosarja vie kireyden melko pitkälle, mutta siinäkin Valli käyttää omaperäistä sointia omaperäisen tulkintansa pontimena.

Jos siis haluaa soolosellosarjansa italialaisella auringolla ja elämänasenteella sävytettynä, Mauro Vallin triplalevy on loistelias valinta, ja kaupan päälle tulee mitä omituisinta soolosellotunnelmointia Gabriellin ricercarien muodossa.

"Bach in Bologna". J.S. Bach: Soolosellosarjat. Domenico Gabrielli: Ricercari. - Mauro Valli, sello ja violoncello piccolo. (Outhere, A459)

Kuuntele Uudet levyt 7.5.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua