Hyppää pääsisältöön

Virva Garam ojentaa käyntikortin

Garamin musiikkiperheeseen kuuluva Virva Garam opettaa pianonsoittoa Lauttasaaren musiikkiopistossa, kamarimusisoi aktiivisesti viulisti Mervi Myllyojan ja Trio La Ruen kanssa sekä pitää yllä soolouraa. Viimeisintä varten hän on tehnyt vanhan kunnon käyntikorttilevyn eli ulkoisesti pelkistetyn omakustanteen, jonka resitaalimaisen ohjelman ideana on esitellä pianistin yhteyttä teoksiin eikä teosten yhteyttä toisiinsa.

Sarastus / Virva Garam
Sarastus / Virva Garam Uudet levyt

Garam aloittaa vetävästi Sibeliuksen salonkikappaleilla, menee asiaan Bachin DWK:n helmillä, näyttää monipuolisuuttaan Englundin ja Palmgrenin teoksilla ja päättää urakan Bartókin tuliseen sonaattiin. Tällaisenaan kokonaisuus ei tunnu jäntevältä, mutta osaaminen tulee selväksi. Bach-suosikit kuulostavat hahmottomilta, kenties viime aikojen loistolevytysten ansiosta, ja Sibeliuksista puuttuu hempeää viehkeyttä, mutta Englundin ja Bartókin rytmiset myllytykset Garam muotoilee irtonaisella, hauskalla energialla. Garam on kotonaan kumivasaramaisessa hakkauksessa, jossa ääni saa mennä vähän säröllekin, kun taas Palmgrenin Kolmikohtauksisen nokturnon yötunnelmat jäävät epäherkiksi, ja teoksen keskiosa, Yön laulu, saa suhteettoman lavean tulkinnan. Painokas vaikutelma saattaa syntyä myös läheisestä, studiomaisesta äänityksestä.

Teosten ja taiteilijan esittelyt puuttuvat levystä tyystin, mutta musiikki puhuu puolestaan. Oikeastaan kaipaan vain raitojen kestoja - niille on enemmän käyttöä kuin levykoodeille. Mutta kyllä tällainen käyntikortti kelpaa ojentaa, ja vaikkei kokonaisuus yllä sfääreihin, ainakin se todistaa suomalaisen pianismin korkeasta ja leveästä tasosta.

"Sarastus". Sibelius: Valse; Impromptu; Valse triste. J.S. Bach: Preludeja ja fuugia kok. DWK I. Englund: Introduzione e toccata. Palmgren: Kolmikohtauksinen nokturno. Bartók: Pianosonaatti. - Virva Garam, piano. (VGM2018)

Kuuntele Uudet levyt 7.5.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Stabat mater täynnä tunnetta

    Levyarvostelu

    Giovanni Battista Pergolesin Stabat Mater on yksi barokin tunnetuimpia kappaleita, nuorena kuolleen säveltäjän koskettava joutsenlaulu. Vuosien varrella olen kuullut Pergolesin Stabat materista alati koskettavampia levytyksiä, kun muusikot ovat yhä paremmin ymmärtäneet barokin intonaation, tyylin ja affektiivisuuden saloja, ja Ensemble Resonanzin uutuus menee taas kärkeen. Näin murheissaan ei äiti ole aiemmin seissyt poikansa ristin juurella.

  • Viulutähti Kopatchinskaja lumoaa lausujanakin

    Levyarvostelu

    Arnold Schönbergin melodraama Pierrot lunaire on hänen esitetyimpiä teoksiaan, mutta itse olen aina vierastanut sen vaatimaa puhelaulua. Ammattilaulajan esittämänä siihen kertyy hienoa äänenmuodostusta, joka on liian kaukana puheesta; näyttelijä puolestaan ei pysy musiikin kyydissä niin hyvin, että pystyisi reagoimaan musiikin tapahtumiin ja karaktääreihin. Uuden levyn perusteella ylivertainen ratkaisu tähän ongelmaan on viulistitähti Patricia Kopatchinskaja, jonka rohkeus, musikaalisuus ja taituruus takaavat parhaan Pierrot lunaire -elämyksen ikinä.

  • Kujeilevat kapriisit

    Levyarvostelu

    Paholaisen viuluniekka Niccolo Paganini omisti kuuluisat kaksikymmentäneljä kapriisiaan "agli artisti" eli taiteilijoille. Sittemmin niitä on kuitenkin käytetty lähinnä viulutekniikan hiomiseen ja mittaamiseen, mikä on rapauttanut niiden arvoa. Onneksi viulistit ovat nykyään alkaneet levyttää kapriiseja siinä vaiheessa, kun opinnoista ja kilpailuista on tarpeeksi aikaa - pirullisiin vaikeuksiin nimittäin kätkeytyy nokkelaa musiikkia, joka paljastaa paitsi taidot myös ominaisuudet taiteilijana. Niin käy myös Alina Ibragimovan kujeilevalla kapriisilevytyksellä.

  • Rohkea osallisuus kuuluu Valkeajoen harmonikka-Lindbergissä

    Levyarvostelu

    Kolmisen vuotta sitten kuulin konsertissa, kuinka Janne Valkeajoki soitti harmonikalle sovittamaansa Magnus Lindbergin musiikkia. Esityksen intensiteetti ja luontevuus tekivät vaikutuksen jo silloin, ja nyt Valkeajoen esikoislevyllä ne vielä korostuvat. Maamme paras nuori harmonikansoittaja ja kapellimestarinakin pätevä Janne Valkeajoki selvästi haluaa ja osaa soittaa Magnus Lindbergiä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua