Hyppää pääsisältöön

Villiyrtit – pihapiirin vihreät voimavihannekset

Kiinnostaako horta ja hortailu, mutta et tiedä mistä aloittaisit? Villiyrtit ovat alkukesästä parhaimmillaan. Pihan ravintopommit kannattaa poimia talteen nuorina versoina, sillä niiden maku muuttuu kesän myötä usein kitkeräksi. Uusia syötäviä kasveja tulee pihapiiriin pitkin kesää, mutta nyt ovat ajankohtaisia nokkonen, vuohenputki, maitohorsma, voikukka ja pieni, tiivis kuusenkerkkä.

Villiyrttien versojen tunnistaminen vaatii tarkkaa silmää. Helpoiten pihapiirin ruoka-aittaan tutustuu seuraamalla kasvustoa yhden kesän. Tunnistaminen on helpompaa, kun kasvit kukkivat ja niiden lehdet ovat isoja. Seuraavana keväänä voi sitten samalta varmalta paikalta poimia varhaiset herkut talteen. Muistathan poimia vain kasveja, jotka tunnistat!

Nokkonen (Urtica dioica) on ravintorikkaimpia villiyrttejämme

Nokkoset kerätään nuorina, noin 10 cm pituisina versoina, ja ne ryöpätään tai kuivataan. Nokkonen on 100% syötävä kasvi ja todellinen terveysruoka. Se sisältää muun muassa moninkertaisesti enemmän rautaa kuin pinaatti, sekä C-vitamiinia ja kalsiumia. Nokkonen kerää nitraattia, mutta se häviää ryöpättäessä. Nokkonen on myös tärkeä kuitukasvi!

Av nässlan kan man laga olika maträtter
Kerää nokkoset ennen kukintaa. Av nässlan kan man laga olika maträtter Kuva: Yle/Public domain

Nokkonen sopii pinaatin tavoin lettuihin, sämpylöihin, keittoihin, munakkaaseen tai esimerkiksi pestoon basilikan sijaista. Huuhtele nokkoset ennen käyttöä. Tuoreiden versojen ryöppäysaika on puolisen minuuttia, jonka jälkeen nokkoset jäähdytetään ja pakastetaan. Kuivattu nokkonen on vahva yrttimauste, joten älä laita nokkosta liikaa ettei ruoka maistu karvaalta.

Puutarhassa nokkosta voi hyödyntää lannoitteena tai kirvojen torjuntaan. Nokkoskäyte valmistetaan ämpärillisestä nokkosia, joiden annetaan seistä vedessä pari viikkoa. Ravintorikas mutta pahanhajuinen neste edistää kasvua ja vähentää maan happamuutta. Käyte laimennetaan kasteluvedeksi suhteessa 1:10.

Kirvoja vastaan sumutettava nokkosvesi valmistetaan samoin kuin käyte, mutta nokkosten annetaan seistä vedessä vain vuorokauden tai kaksi.

Vuohenputki (Aegopodium podagraria) on parhaimmillaan nuppuisena

Supussa oleva nuppu on herkullinen; maku on raikkaan kirpeä. Maku pehmenee, jos ryöppäät kasvin. Vuohenputkesta saa helposti salaatin tai ne voi pyöräyttää pannulla voissa lisukkeeksi. Nuoret lehdet sopivat keittoihin, muhennoksiin ja lettuihin. Versot voi pakastaa tai kuivata.

Vuohenputken laaja kasvusto.
Vuohenputki kasvaa laajoina kasvustoina. Vuohenputken laaja kasvusto. Kuva: Ritva Löf vuohenputki

Vuohenputki voi olla hankala tunnistaa, mutta yksi vinkki on se, että se kasvaa laajana kasvustona. Moni puutarhuri kiroaa voimakkaasti leviävää rikkaruohoa, mutta positiivista on se, että vuohenputki kasvaa vain hyvässä maassa.

Matkijoina vuohenputkelle ovat myrkkykatko (Conium maculatum) ja myrkkykeiso (Cicuta virosa), jotka ovat erittäin myrkyllisiä. Myrkkykatko kuitenkin haisee epämiellyttävälle, toisin kuin vuohenputki.

Pelkkään hajun perusteella tunnistamiseen ei kuitenkaan voi luottaa, sillä myrkkykeison tuoksu on miellyttävä. Se poikkeaa kuitenkin vuohenputkesta kasvupaikaltaan, sillä myrkkykeiso viihtyy rehevien vesistöjen matalassa rantavedessä.

Eniten vuohenputkea muistuttava on ehkä karhunputki (Angelica sylvestris), mutta se kasvaa yksittäin ja on täysin vaaraton.

Maitohorsma (Chamaenerion angustifolium) on pihapiirin luonnonparsaa

Pohjolan parsa, horsma, kerätään noin 10 cm pituisena, nuorena versona. Raikkaan makuisen, rapean verson voi syödä raakana, mutta siitä tulee myös herkullinen salaatti: pyöräytä versot pannulla, lisää paistettu pekoni, hienonnettu, keitetty kananmuna ja loraus sinappikastiketta. Maitohorsma tunnetaan myös yrttijuomakasvina.

Rallarrosäng
Pistä muistiin missä horsma kukkii! Rallarrosäng Kuva: Unsplash/Camilla Bundgaard Maitohorsma,kesä
Kerättyjä villiyrttejä pöydällä koreissa.
Horsman lehtiä voi käyttää tuoreena salaateissa. Kerättyjä villiyrttejä pöydällä koreissa. Kuva: EPA/ Minna Jakosuo horsma

Maitohorsman lehtiä voi käyttää tuoreena tai kuivattaa. Ennen kuivaamista horsmanlehdet usein hiostetaan, mikä vahvistaa niiden aromia. Lehdet sisältävät runsaasti muun muassa ravintokuitua sekä C- ja A-vitamiinia.

Voikukan (Taraxacum officinale) lehdet kerätään, kun kukka on nupulla

Voikukasta voi käyttää koko kasvin: nuput, kukat, lehdet ja juuren. Salaattiainekset saat nopeasti keräämällä nuoret kasvinlehdet nipuksi ja katkaisemalla varret terävällä veitsellä.

Voikukan lehtien maku pehmenee, jos liotat niitä noin tunnin ajan kylmässä vedessä.

Voikukka (Taraxacum officinalis)
Poimi kukat juuri puhjenneina. Voikukka (Taraxacum officinalis) Kuva: Risto Salovaara/Yle juhannustaikakukat
Voikukan lehtiä
Kerää lehdet ennen kukintaa. Voikukan lehtiä Kuva: Ritva Löf voikukat

Voikukasta voi valmistaa esimerkiksi salaattia, simaa, siirappia ja hilloa. Kuivattuja lehtiä voi hauduttaa teeksi.

Voikukan juuret poimitaan syksyllä tai varhain keväällä ja niitä voi paahtaa uunissa lisukkeeksi.

Kuusenkerkät kerätään, kun ne ovat vielä vaaleita ja pehmeitä

Makea kuusenkerkkä on oikea ravintopommi. Siinä on runsaasti A- ja C-vitamiinia, hivenaineita ja antioksidantteja. Nuoria versoja voi käyttää sellaisenaan ruokiin ja juomiin tai pakastaa.

Kerkästä voi valmistaa niin siirappia, yskänlääkettä kuin kuplivaa juhlajuomaakin. Kuusi ei kuitenkaan sovi ravinnoksi astmaatikoille eikä raskaana oleville.

Versojen kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin ja siihen tarvitaan maanomistajan lupa.

Asiantuntija:
Anna Kamara
FM, yrttineuvoja

Lähde:
Simo Moisio: Luonnonyrttiopas
Sinikka Piippo: Villivihannekset

Lisää aiheesta:
Evira: Luonnonvaraisten kasvien elintarvikekäyttöhistoriatietoja