Hyppää pääsisältöön

Yö täynnä hanhien ääniä – Minna Pyykkö lumoutuu kevätaamun laulajista

Radiolähetystä tehdään yöllä ulkona pilkkihaalareissa.
Linnunlaulujen aamu Lohjalla, Hyvelänjärven peltoalueella Radiolähetystä tehdään yöllä ulkona pilkkihaalareissa. Kuva: Mikko Kuokka linnunlaulu,Linnunlaulujen aamu

Minna Pyykkö, Asko Hauta-aho ja Jan Södersved ovat mukana Linnunlaulujen aamussa Lohjalla. Pilkkihaalarit ovat tarpeen, kun joukko raportoi aamun tunnelmista Radio Suomeen ja Irlannin radion kansainväliseen Dawn Chorus lähetykseen. Eikä yö ole hetkeäkään hiljainen!

Klo 24

Mikrofonit paikoilleen

Saavumme puolenyön aikaan Lohjan Hyvelänjärven rantatöyräälle. Ajamme viljasiilon luo, josta saamme omistajan luvalla sähköt. Yö on pimeä. Kaivamme otsalamput esiin. On melko kylmä, mutta tyyntä. Pellolta pimeästä kuuluu hanhien ääniä. Asettelemme pellon reunatörmälle yli metrin korkuisten seittitakiaisten keskelle kolme retkituolia, eväskassit, mikrofonit ja kuulokkeet. Valokiilan ulkopuolella ei näy juuri mitään, mutta tiedämme, että edessämme levittäytyvät Hyvelänjärven pellot. Alue on ollut järvi, joka on kuivattu viljelykäyttöön jo yli 150 vuotta sitten. Se tulvii kuitenkin keväisin ja houkuttaa paikalle paljon lintuja.

Vedämme tehostemikrofonit maastoon otsalamppujen valossa. Ohitamme rinnettä laskeutuessamme useita maahan kaivettuja onkaloita. Ne ovat niin suuria, että oletamme mäyräporukan asustavan metsikössä. Kaivuujäljet näyttävät tuoreilta. Kuljemme kenties mäyrien tallomaa polkua alas pellon laitaan supussa olevien valkovuokkojen ohi. Toinen mikrofonipari asetetaan pellolle, ja suunnataan vähän vasempaan hanhien ääniä kohti. Toisen viemme metsikköön. Asko ja äänituottajamme Mikko Kuokka päättävät suunnata mikit yläviistoon, koska rastaat asettuvat yleensä puun latvaan laulamaan.

Hämmästyttävää, että niin pienestä ja sievästä eläimestä lähtee niin hurja ääni.

Mikrofonien johtoja vedettäessä kuulemme muutaman hurjan karjaisun pellolta. Tällä kertaa äänet eivät hätkäytä kuten viime vuonna, jolloin emme heti tajunneet, mikä ihme siellä pimeydessä huutelee. Nyt tiedämme että metsäkaurispukit uhoavat toisilleen. Hämmästyttävää, että niin pienestä ja sievästä eläimestä lähtee niin hurja ääni.

Mikko testaa lähetysautossa yhteydet Irlantiin ja Pasilaan. Kaikki on kunnossa. Irlannissa tuntuu olevan vauhti päällä. Ei ihme: lähetyspaikkoja on yli 30 ja 20 eri maasta, joten kokonaisuuden tekeminen on arvattavan haastavaa. Auton valoilla lentää suurikokoinen yöperhonen, mutta muuten hyönteisiä on vähän liikkeellä tänä yönä.

Lintuasiantuntijamme Jan Södersved tulee paikalle puoli kahden maissa. Joukko on valmiina Linnunlaulujen aamuun.

Radiolähetyksen tekijät yöllä ulkona.
Joukko koolla ja valmiina lähetykseen Radiolähetyksen tekijät yöllä ulkona. Kuva: Jan Södersved linnunlaulu,Linnunlaulujen aamu

02.00

Hanhet pajattavat pimeässä

Kahden jälkeen raportoimme lyhyesti Radio Suomen lähetykseen yön tunnelmia ja sitä, mitä odotamme aamukonsertilta. Sitten sammutamme otsalamput ja istumme kuuntelemaan yötä.

Miten ihmeessä hanhet saavat unen päästä kiinni, kun kaveri koko ajan vieressä höpisee?

Hanhien pajatus kuuluu lähes taukoamatta. Linnuilla tuntuu olevan jatkuvasti asiaa. Laskeskelemme että noin 30 sekunnin tauko on pisin hiljaisuus, ennen kuin joku hanhista taas aloittaa. On hassua ajatella, miten ihmeessä hanhet saavat unen päästä kiinni, kun kaveri koko ajan vieressä höpisee. Toisaalta porukassa yöpyminen lisää varmaan turvallisuuden tunnetta. Koko joukko ei nuku samaan aikaan, vaan osa valvoo ja vahtii. Toisinaan äänet voimistuvat niin koviksi, että epäilemme hanhien varoittavan toisiaan mahdollisesta häiritsijästä. Myöhemmin yöllä Asko on kuulevinaan ketun äänen. Kenties se on vieraillut häiritsemässä hanhien yötä. Jan kertoo että hanhet yöpyvät mielellään vedessä, koska saalistajan on vaikeampi yllättää niitä uimalla. Vedessä liikkuessa tulee yleensä aina enemmän ääntä.

On niin pimeää, että voimme vain arvailla, kuinka paljon hanhia on. Äänistä on yllättävän vaikea arvata, onko paikalla sata erittäin puheliasta kaveria vai tuhansia lintuja? Pääosin äänessä ovat tundrahanhet, joiden pajatuksen seasta kuuluu välillä kimeämpiä kilkahduksia. Joukossa kuuluu myös valkoposkihanhien haukahtelua.

Lehtopöllö huhuilee vaimeasti jossain selkämme takana. Muutaman kerran pimeästä kuuluu töyhtöhyyppien naukaisuja, taivaanvuohen pyrstösulkien mäkätystä ja kaulushaikaran kumeaa puhaltelua. Kurjet kajauttavat silloin tällöin huutonsa yöhön. Yö olisi kuitenkin hyvin hiljainen, elleivät hanhet toisi siihen ääntä ja tunnelmaa.

Yllämme on tuhansien tähtitimanttien meri.

On niin pimeää, etten näe Janin ja Askon kasvoja kunnolla, kun otsalamput on sammutettu. Taivas on aluksi pilvessä, mutta sitten pilvet häviävät ja yllämme on tuhansien tähtitimanttien meri.

Juon kahvia ja syön ensimmäiset eväsleivät. Mietin, alkaako nukuttaa, kun en oikein saanut iltapäivällä nukuttua.

Yö on aika kylmä. Olemme pukeutuneet kaikki haalariasuihin ja moniin villapaitoihin. Olen laittanut ohuen toppatakinkin kahden villapaidan väliin. Olo on kyllä melko tukeva, mutta ainakaan ei tarvitse palella. Mietimme, miten aamun kylmyys vaikuttaa lintujen lauluhaluihin. On jännittävää istua tuoleilla, kun ei tiedä, miltä edessä oleva maisema näyttää. Tuntuu vähän siltä kuin olisimme teatterissa, jossa esirippu ei ole vielä auennut.

03.00

Rastaiden konsertti käynnistyy

Aamun konsertin aloittaa räkättirastas muutamalla rykäisyllä kahtakymmentä yli kolme. Vähän ennen puoli neljää yksinäinen kiuru alkaa laulaa. Se kuulostaa taianomaiselta pimeässä aamuyössä. Emme näe pellolle, mutta välillä ääni tuntuu kuuluvan ylempää, joten ehkä se lentääkin laulaessaan. Jonkin ajan kuluttua toinenkin kiuru innostuu laulamaan, ja sitten kolmaskin.

Puoli neljän jälkeen alkaa rastaiden konsertti. Punakylkirastas aloittaa vahvasti, sitten mustarastas ja niiden jälkeen laulurastas. Kuulostaa hassulta, kun rastaat laulavat peräkkäin, ihan kuin solistit, jotka odottavat kohteliaasti omaa vuoroaan. Jan naureskelee, että tämähän on kuin käsiohjelmasta suoraan. Rastaiden äänet ovat hämärässä todella voimakkaita. Muutamaa minuuttia vaille neljä aloittaa myös keltasirkku ja heti perään punarinta. Taustalla hanhet pajattavat edelleen omia juttujaan. Istumme tuoleissamme hiljaa kuin konserttisalissa ja kuuntelemme rastaiden ja hanhien tarinoita.

Pellolla ei vieläkään erota juuri mitään, mutta vasemmalla oleva tulvalampi alkaa hohtaa vaaleana laikkuna pimeydessä. Se ei näytä kovin suurelta.

Keväinen yötaivas.
Aamuyön hetkiä. Keväinen yötaivas. Kuva: Jan Södersved taivas,yö,Linnunlaulujen aamu

04.00

Ensimmäinen tiltaltti aloittaa

Radio Suomen yölähetyksen juontaja Marko Miettinen soittaa meille neljän jälkeen. Juttelemme aamun tunnelmista ja laulajista. Marko miettii, että näytämme varmaan kolmelta teletapilta haalareissamme ja se on kyllä aivan totta. Vaatetta on niin paljon että kun seison, kädet sojottavat alaviistoon, eivät alaspäin. Lajimäärä on tässä kohtaa 16, ja lupaamme päästä yli 25:een seuraavaan raporttiin mennessä, joka on tunnin kuluttua.

Näytämme varmaan kolmelta teletapilta haalareissamme.

On jo valoisaa, vaikka auringonnousuun on vielä tunti. Lamppuja ei tarvita. Tähdet ovat hävinneet näkyvistä. Nyt näemme myös tulvalammella tummia pisteitä, ja niitä on todella paljon. Hanhia täytyy olla tuhatkunta. Ei ihme, että pulinaa riittää.

Valmistaudumme olemaan yhteydessä myös Irlannin Dawn Chorus -lähetykseen. Seisomme Janin kanssa luurit korvilla ja kuuntelemme, miten kansainvälinen lähetys vierailee Intiassa ja Walesissä ja Bahrainissa. Kuulemme muun muassa valkoposkibulbulin ääntä. Jan merkitsee samaan aikaan muistiin uusia laulajia ympäristöstämme. Tiltaltti aloittaa väkevästi puoli viiden jälkeen, ja talitiainen, sinitiainen ja peippo heti perään. Huomaan, että on tosi vaikea erottaa luurit korvilla, mitkä äänet tulevat kansainvälisestä lähetyksestä ja mitkä omista tehostemikeistämme.

Annamme raporttimme Irlantiin. Meillä on hyvin aikaa kertoa vaalenevasta aamusta ja linnuista. Hanhien äänet ja rastaat kuulostavat hienoilta, ja lähetyksessä kuunnellaan niitä pitkään senkin jälkeen, kun lopetamme jo jutustelun.

Mustapääkerttu aloittaa kauniin huilumaisen laulunsa vähän ennen viittä.

05.00

Uuttukyyhky lumoaa Hauta-ahon

Viiden aikaan Asko innostuu. Silloin uuttukyyhky aloittaa uhkumisensa. Näin hienosti hän ei ole kuullut sitä koskaan. Ääni on aivan erilainen kuin sepelkyyhkyn puhaltelu, jota pääsemmekin kuulemaan vähän myöhemmin. Kun raportoimme taas Radio Suomeen tilanteesta, kuuntelemme yhdessä uuttukyyhkyn pumppaavaa ääntä, joka muistuttaa Marko Miettisen mielestä jotain eksoottista pussisoitinta. Lajimäärä on kohonnut tässä vaiheessa jo 26 lajiin. Rastaiden konsertti on käynnissä edelleen. Hanhetkin pajattavat yhä, mutta niiden yö alkaa olla päättymässä ja yhä useammat hanhiparvet suuntaavat pelloille ruokailemaan.

Aurinko nousee viiden jälkeen, mutta emme näe sitä heti metsän takaa. Katselemme pelloille pohjoiseen, joten tiedämme auringon nousevan oikealta. Taivaanranta on siellä punertavan oranssi ja enteilee aurinkoa. Peltojen päällä ja metsäsaarekkeiden välissä leijailee vähän usvaa.

Hengitys höyryää. Ollaan muutama aste pakkasen puolella. Retkituolien kädensijat ovat huurteessa, eväsleivän salaatti selvästi jäätynyt ja mikrofonilaatikon kannella kimaltelevat jääkiteet.

Radiolähetystä tehdään yöllä ulkona pilkkihaalareissa.
Aamuaurinko värjää maiseman. Radiolähetystä tehdään yöllä ulkona pilkkihaalareissa. Kuva: Asko Hauta-Aho linnunlaulu,Linnunlaulujen aamu

06.00

Pikkuvarpunen pinnalistalle

Aamuaurinko värjää maiseman kullankeltaiseksi ja kaikki yksityiskohdat - viljasiilo, seittitakiaiset, ääniauto, kuurassa oleva maa ja huurteiset leskenlehdet - näkyvät tarkasti. Rantakoivuissa puuhailevat keltasirkut säihkyvät aamuvalossa. Näemme Nummenjoen painaumana peltoaukean keskellä, vaikka itse jokea ei näy. Pelloilla on itse asiassa enää vähän vettä, tulva-aika alkaa olla lopuillaan. Kauempana joen takana siintää lisää peltoja ja niiden takana metsiä. Metsäsaarekkeiden varjot venyvät aamuauringossa valtavan pitkiksi yli koko pellon.

Kaukoputki paljastaa, että kauempana pellolla kanssamme ovat viettäneet yötä myös suokukot. Komeat valko- , ruskea- ja mustakauluksiset linnut esiintyvät muutamalle kiinnostuneelle naaraalle. Ne esittävät soidintanssiaan johon kuuluu hypähdyksiä, juoksupyrähdyksiä, rintahöyhenten pullistelua. Kaikki tapahtuu kuitenkin täysin ääneti. Se tuntuu hassulta. Asko pohtii suokukkojen olevan kuin vanhan mykkäfilmin näyttelijöitä. Jan lisää, että vain välikyltit puuttuvat - kuten ”Taistelua!”.

Suokukot ovat kuin vanhan mykkäfilmin näyttelijöitä.

Leveäsiipiset töyhtöhyypät soidintavat pellolla ja lentävät komeasti toisinaan jopa ylösalaisin. Kurkia onkin vähintään kolmisenkymmentä.

Äänimaailma on muuttunut. Koko yön kestänyt hanhipajatus on hiljentynyt. Hanhet ovat lähteneet liikkeelle ja lentävät pieninä parvina pellon yllä. Jotkut parvet ääntelevät myös lentäessään, mutta toiset lentävät hiljaisina. Hanhien hiljennyttyä tuntuu, että maisemasta puuttuu jotain. Myös rastaat ovat lopettaneet lauluvuoronsa ja uudet laulajat ovat äänessä. Kirjaamme lajilistaan uusina lajeina muun muassa västäräkin, pikkuvarpusen ja viherpeipon. Nyt lajimäärä on 36.

07.00

Salaperäinen vieras mikrofonilla

Kun valmistaudumme antamaan seuraavaa raporttia Suomeen, Mikko Kuokka huomauttaa että jostain mikrofonista kuuluu hämmentävää rapinaa. Ääni paikallistuu lopulta metsämikrofoniin. Se kuulostaa tarkemmin kuunneltuna aika lailla nyppimiseltä. Emme näe metsään, mutta alamme epäillä että siellä joku innokas pesänrakentaja on kiinnostunut mikrofonin tuulisuojan karvoituksesta ja yrittää nyhtää karvoja irti. Kyseessä saattaa olla esimerkiksi lähistöllä pyörivä talitiainen, joka aina välillä pujahtaa metsikköön. Äänen aiheuttaja jää kuitenkin lopulta epäselväksi.

Siellä joku innokas pesänrakentaja on kiinnostunut mikrofonin tuulisuojan karvoituksesta.

Tässä vaiheessa lintulistalle saadaan uusiksi lajeiksi peukaloinen, tikli ja ylilentävä metsäkirvinen.

Ohuet puut ovat tuulessa taipuillessaan hanganneet siilon seinään puolikaarenmuotoiset vaaleat aurat.
Tuulen jälkiä seinällä. Ohuet puut ovat tuulessa taipuillessaan hanganneet siilon seinään puolikaarenmuotoiset vaaleat aurat. Kuva: Asko Hauta-Aho tuuli,Linnunlaulujen aamu

08.00

Konsertti hiljenee

Aamun komein konsertti on selvästi lopuillaan, vaikka lintujen ääniä kuuluukin edelleen. Valo on muuttunut tavallisen arkiseksi. Liikenteen äänet voimistuvat: ihmiset ovat lähteneet jo liikkeelle.

Alkaa tuulla. Itse asiassa tällä peltotörmällä tuulee varmaan aika usein. Päättelemme näin siitä, että viljasiilon reunassa kasvavat ohuet puut ovat tuulessa taipuillessaan hanganneet siilon seinään jännännäköiset puolikaarenmuotoiset vaaleat aurat.

Seinässä oleva tuulihaukan pesä on tyhjillään ja saattaa jäädäkin tyhjäksi, jollei joku tosi myöhäinen lintu keksi sitä pesäpaikakseen. Luulisi, että tässä olisi loistava paikka tuulihaukkaperheen kasvatukseen. Aamun ensimmäinen kivikkokimalainen tutkii lämmennyttä rinnettä. Maa on kuitenkin monin paikoin vielä kuurassa. Aurinko osuu hienosti vieressä kasvavan koivun hennon vaaleanvihreänä säihkyviin lehtiin.

Päätämme aamun ennen yhdeksää ”Minna Pyykön maailma” -ohjelmaan, jossa juttelemme Linnunlaulun aamun hienoimmista hetkistä. Asko nimeää aamun mieleenpainuvimmaksi ääneksi uuttukyyhkyn puhaltelun. Jan nostaa esiin hanhien pajatuksen joka jatkui seuranamme koko yön ja mielessä varmasti vielä pitkään.

Yö on ollut upea kokemus ja se menee ohi hämmästyttävän nopeasti. Havaitsimme lopulta 51 lajia. Tämä on toinen yö, jonka vietimme tällä samalla paikalla, ja on hämmästyttävää huomata, miten erilaisia ja ainutkertaisia aamut ovat olleet. Toisaalta aamun perusrakenteessa on paljon pysyvääkin. Joka kevät suurisilmäiset rastaat aloittavat laulunsa jo pimeässä, ja vähitellen omaan aikaansa muut laulajat yhtyvät kuoroon. Toiset lopettavat ja toiset aloittavat laulu-urakkansa. Auringon valon pyyhkiessä pitkin maapallon pintaa lintujen ikiaikainen laulu kulkee myös idästä lähteen ja yhä uudet tuhannet ja miljoonat nokat avautuvat kevätkonserttiin. Se on huikaiseva ajatus.

Näilläkin pelloilla tilanne muuttuu kevään tästä edetessä. Hanhet jatkavat matkaansa pesimään arktiselle tundralle ja vievät äänet mennessään. Äänimaailma muuttuu ja hiljenee, kun paikalle jäävät pesivät ja ruokailevat lajit. Oma vahvin muistoni tästä aamusta liittyykin tähän. Retkituolissa haalareissa pellon laidalla tuntuu kuin olisin upeassa konsertissa, jossa äänet ja valot muuttuvat hetki hetkeltä. Tunnelma jää mieleen pitkäksi aikaa. Mietin yötä ja hanhia silloinkin, kun sunnuntaina kotona nypin toista tuntia seittitakiaisia lahkeistani.

Radiolähetystä tehdään yöllä ulkona.
Kylmän yön jälkeen ollaan muutama aste pakkasen puolella. Radiolähetystä tehdään yöllä ulkona. Kuva: Asko Hauta-Aho linnunlaulu,Linnunlaulujen aamu

Hyvelänjärvellä havaitut lajit 5.5.2019 klo 0.00 - 9.00

haapana, harakka, kalalokki, kaulushaikara, keltasirkku, kiuru, kottarainen, kurki, laulujoutsen, laulurastas, lehtokurppa, lehtopöllö, liro, meriharakka, metsähanhi, metsäkirvinen, metsäviklo, mustapääkerttu, mustarastas, mustaviklo, naakka, naurulokki, peippo, peukaloinen, pikkulokki, pikkuvarpunen, punakylkirastas, punarinta, rautiainen, selkälokki, sepelkyyhky, sinisorsa, sinitiainen, suokukko, räkättirastas, taivaanvuohi, talitiainen, tavi, telkkä, tikli, tiltaltti, tukkasotka, tundrahanhi, töyhtöhyyppä, uuttukyyhky, valkoposkihanhi, valkoviklo, varis, viherpeippo, vihervarpunen, västäräkki

Linkit:

  • Katso ja ällisty! – Itämeren syvyyksissä asustelee supersankareita ja fossiileja

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Itämeren syvyyksissä elää olentoja, joista moni ei ehkä ole koskaan kuullutkaan. Esimerkiksi kampelalla on supersankaritaitoja. Se osaa naamioitus lähes näkymättömäksi. Kampela vaihtaa väriään sen mukaan, minkä värisellä pohjalla se lötköttää. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Neljäs ja viimeinen osa julkaistaan 24.7.

  • Sinisimpukka on uskomaton vedenpuhdistamo – upeat kuvat vievät sinut Itämeren sinisimpukkariutoille

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Sinisimpukka on erittäin herkkä suolaisuuden laskulle, ja ilmastonmuutos on sille vakava uhka. Itämeri muuttuu radikaalisti, jos sinisimpukat häviävät tai taantuvat. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Kolmas osa julkaistaan 22.7.

  • Meriajokas on tärkeä, kaunis ja hyvin herkkä – katso henkeäsalpaavat kuvat Itämerestä

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Meriajokas on erityisen herkkä muutokselle. Sen levinneisyys rajoittuu siksi lounaissaaristoon, jossa se kasvaa puhtailla hiekkapohjilla. Laji on erittäin herkkä rehevöitymiselle, ja meriajokkaan elintila on siksi kaventunut huomattavasti. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Toinen osa julkaistaan 20.7.

  • Raakun lemmenloma onnistui – erittäin uhanalainen jokihelmisimpukka lisääntyi laboratoriossa! Paluu kotijokeen on vielä mahdotonta

    Ensimmäiset viljellyt raakun poikaset ovat syntyneet.

    Erittäin uhanalaiset jokihelmisimpukat eli raakut voivat huonosti Suomen joissa ja puroissa. Vuonna 2016 alkoi pelastusoperaatio, jossa raakun toukkia kerätään ja kasvatetaan tutkimuslaitoksessa. Pelastustoimet tuottavat nyt tulosta, sillä ensimmäiset viljellyt poikaset ovat syntyneet! Kotijoessa ne eivät kuitenkaan vielä selviytyisi ilman tukitoimia.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Katso ja ällisty! – Itämeren syvyyksissä asustelee supersankareita ja fossiileja

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Itämeren syvyyksissä elää olentoja, joista moni ei ehkä ole koskaan kuullutkaan. Esimerkiksi kampelalla on supersankaritaitoja. Se osaa naamioitus lähes näkymättömäksi. Kampela vaihtaa väriään sen mukaan, minkä värisellä pohjalla se lötköttää. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Neljäs ja viimeinen osa julkaistaan 24.7.

  • Sinisimpukka on uskomaton vedenpuhdistamo – upeat kuvat vievät sinut Itämeren sinisimpukkariutoille

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Sinisimpukka on erittäin herkkä suolaisuuden laskulle, ja ilmastonmuutos on sille vakava uhka. Itämeri muuttuu radikaalisti, jos sinisimpukat häviävät tai taantuvat. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Kolmas osa julkaistaan 22.7.

  • Meriajokas on tärkeä, kaunis ja hyvin herkkä – katso henkeäsalpaavat kuvat Itämerestä

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Meriajokas on erityisen herkkä muutokselle. Sen levinneisyys rajoittuu siksi lounaissaaristoon, jossa se kasvaa puhtailla hiekkapohjilla. Laji on erittäin herkkä rehevöitymiselle, ja meriajokkaan elintila on siksi kaventunut huomattavasti. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Toinen osa julkaistaan 20.7.