Hyppää pääsisältöön

Kulttuurijohtaja, kansanmuusikko Sari Kaasinen: "Toimeliaan karjalaisäidin malli ohjaa minua."

Vahvat karjalaisnaiset ja suvun äidit ovat vaikuttaneet Joensuun kulttuurijohtaja ja muusikko Sari Kaasisen elämään. Kolmelle tyttärelleen Kaasinen toivoo antaneensa hyvät elämän eväät. Kaikki kolme ovat jo lentäneet pesästä, mutta naisten välinen yhteys on vahva.

Rääkkylän Rasinkylään pari vuotta sitten takaisin muuttanut Sari Kaasinen on aina innostunut uusista haasteista. Joensuun kulttuuri johtajana nykyään toimiva Kaasinen iloitsee kotikaupunkinsa kulttuurimyönteisyydestä.

– Vajaassa vuodessa on tapahtunut todella paljon mm Joensuun kaupunginorkesteri on saanut uuden valovoimaisen taiteellisen johtajan kapellimestari ja klarinetisti Eero Lehtimäestä, kertoo Kaasinen innoissaan.

Suku kannattelee

Sari Kaasinen on kolmen nyt jo aikuisen tyttären äiti. Nykyiseen uusperheeseen kuuluu myös kolme aikuista poikaa. Kansanmusiikkiyhtye Värttinän artistina toimiminen vei aikoinaan Sari Kaasista ympäri maailmaa. Tyttärien synnyttyä äitiydestä tuli yhä tärkeämpää ja hänen oli palattava juurilleen Karjalaan.

–Silloin tyttärien äitinä ymmärsin kuinka suvun verkostot ja lasten kasvuympäristö on tärkeää.

Sari Kaasinen on myös kolmen aikuisen tyttären äiti. Äitiydessä hänelle on ollut tärkeintä läsnäolon välittäminen.

Tyttäret lähtivät jo nuorina kulkemaan omia polkujaan kuten Sari Kaasinen itsekin aikoinaan. Hän lähti lukiolaisena kotoaan Rääkkylästä musiikkilukioon Kuopioon. Omia tyttäriään hän on aina halunnut tukea itsenäistymisessä ja oman tien kulkemisessa.

– Ole rohkea ja lähde. Tämä on niitä isoimpia juttuja mitä tyttärilleni olen halunnut painottaa, sanoo Sari Kaasinen

Sielunmaisema Rääkkylässä on tullut Sari Kaasiselle hyvin tärkeäksi. Hiljaisuus tulee yhä tärkeämmäksi iän ja kokemuksen karttuessa

Elämänsä varrella Sari Kaasinen on toiminut opetustehtävissä, esiintyvänä taiteilijana ja hoitanut perheenäidin velvollisuuksia mahdollisuuksiensa mukaan.

– Äitinä olen halunnut olla läsnä, vaikka en ole ollut aina paikalla. Minulla on ollut onni, että minun lapsilla on mahtava isä, joka siinä vaiheessa kun lapset oli pieniä, antoi sen mahdollisuuden että hän jäi jopa hoitamaan kotiin tyttöjä. Että minä sain tehdä sitä työtä, johon palo oli niin kova, kuvailee Sari Kaasinen omia valintojaan.

– Monta kertaa toki miettii, että minkälaisen lapsuuden olen lapsilleni antanut, minkälaiset eväät elämään he ovat saaneet. Silloin olen vaan lohduttanut itseeni ja armollisesti todennut, että eivät he paremmasta tiedä, hän tilittää hersyvästi naurahtaen.

Sari Kaasinen on hyvin konkreettinen kun häneltä kysyy miten hän osoittaa rakkautta.

– No, ruokaa pöytään ja montaa sorttia, eikös se ole se karjalaisen naisen malli, naurahtaa Sari Kaasinen. Hänelle on tärkeää että kaikki istuvat ja syövät saman pöydän ääressä. Se kuvaa myös sukupolvien ketjua joka jakaa yhdessä elämän ilot ja surut.

Sari Kaasinen opetteli naapurissa pianolla säveliä ja innostui musiikin tekemisestä niin että äänitti setiensä magnetofonilla omia laulujaan jo alle viisi vuotiaana

Musiikin tekemisessä sukupolvien ketju on ollut Värttinä yhtyeen perustajalle ja jäsenenä tunnetuksi tulleelle Sari Kaasiselle tärkeää. Kanteleensoitto on kulkenut perintönä erityisesti Sari Kaasisen äidin suvussa.

– Virsikannel on se soitin mitä todennäköisimmin suvussa on soitettu, ja tämä oli myös syy miksi minun soittimeksi valkoitui kannel, kertoo Sari Kaasinen. Isän puolella kulki mandoliinin soittaminen sukupolvelta toiselle.

Värttinä syntyi Rääkkylässä Sari ja Mari Kaasisen perustamana vuonna 1983. Kylän nuoret tarvitsisvat mielekästä harrastustoimintaa ja karjalainen perinne sekä runonlaulu antoivat materiaalin nykykansanmusiikkiyhtyeelle.

Suomalainen nykykansanmusiikkiyhtye Värttinä syntyi vuonna 1983 Rääkkylässä. Värttinän juuret ovat karjalaisessa perinteessä, erityisesti naisten tavassa laulaa ja niin sanotuissa runolauluissa. Alkujaan Värttinän laulut löytyivät äidin ja tyttären yhteistyönä.

– Äiti katsoi karjalaisia kansanlaulukirjoja ja valitsi meidän tyttöjen suuhun sopivia sanoituksia. Hän oli meidän sana sensori, joka totesi: Ei rumia lauleta, ei rumia lauleta, kuvailee Sari Kaasinen Värttinän alkutaivalta. Nuorena muusikkona Sari Kaasinen valitsi kivoimmat melodiat ja äiti muokkasi sanoitukset sopiviksi tytöille esitettäväksi.

– Äiti oli kuin Lönnrot konsanaan, hän niinkuin paranteli niitä ja mie sitten kanteleen kanssa etsimään melodiaa ja laittamaan sointuja, muistelee Sari Kaasinen musiikin tekemisen alkuvaiheita.