Hyppää pääsisältöön

Viekää minut kotiseudun multiin – suomalaiset sankarivainajat pääsivät kotiin haudattavaksi

Kertomus siitä, kuinka itsepäiset suomalaiset toivat kaatuneensa kotiin haudattavaksi.
Kaatuneet huollettiin kotiin lähetettäviksi hyvin vaatimattomissa olosuhteissa. Heinälatokin sai kelvata arkuttamispaikaksi. Käsittelypaikkoja kutsuttiin kaatuneiden evakuoimiskeskuksiksi. Kertomus siitä, kuinka itsepäiset suomalaiset toivat kaatuneensa kotiin haudattavaksi. Yle TV1,Viekää minut kotiseudun multiin

TV1 sunnuntaina 19.5.2019 klo 10.00 - 10.30, uusinta maanantaina 20.5. klo 11.05, Areenassa

Suomen sankarihaudat syntyivät poikkeuksellisen tapahtumasarjan tuloksena vastoin sodan johdon tahtoa.

Suomalaiset olivat toisessa maailmansodassa ainoa kansa, joka hautasi sodan uhrit kotiseudun multiin. Sankarihaudat ovat sinnikkyyden, kekseliäisyyden ja kotiseuturakkauden tuloksena syntynyt ihme.

Kuka lähettää veljen kotiin?

Kun talvisota alkoi, kaatuneiden huoltoa ohjasivat jalkaväen ohjeet. Ne määräsivät hautaamispaikoiksi rintaman takana olevat hautausmaat tai lähistölle hautausmaiksi vihittävät alueet.

Luhankalaisen 22-vuotiaan vänrikin Toivo Rantamäen kaaduttua joulukuun 9. päivä 1939, ei ollut lainkaan selvää, saisivatko omaiset vainajan kotipitäjään haudattavaksi.

Toivon sisar Anna Salokoski ilmoitti sotilaspiiriin maksavansa ruumiin kuljetuksen, mutta kuka lähettäisi veljen maalliset jäännökset rintamalta kotiin?

Kaatuneille evakuoimiskeskus

Sodan alussa oli epäselvää, mitkä armeijan osat ottaisivat vastuun ruumishuollosta. Lääkintähenkilöstö ja sotilaspapitkin hangoittelivat vastaan.

Sotilaiden ja kotirintaman mielipide oli kuitenkin täysin selvä. Kaatuneet oli saatava kotiseudun multiin.

Näin ajatteli myös Karjalan Kannaksella toisen armeijakunnan esikunnan pastori Johannes Sillanpää, joka määräsi alaisensa papit vastamaan kaatuneiden huollosta. Hän perusti Viipurin lähelle sodan ensimmäisen kaatuneiden evakuoimiskeskuksen, joka toimitti armeijakunnan kaatuneet kotiin.

Päämaja taipui

Tolvajärven voitokkaiden taistelujen jälkeen kenraali Paavo Talvela määräsi, että kaatuneet on lähetettävä kotiseuduilleen.

Kenttähautauksia edellyttänyt päämaja havaitsi, että arkkuja virtasi rintamalta kotiin ja kotirintama järjesti vaikuttavia sankarihautajaisia. Lopulta päämaja taipui ja antoi ohjeet kaatuneiden huollosta ja kotiseudulle lähettämisestä pastori Sillanpään luoman mallin mukaisesti.

Tätä ennen Toivo Rantamäen ruumis oli jo päässyt Luhangan multiin, kun hänen kolmas armeijakuntansa oli alkanut lähettää kaatuneita kotiin. Rantamäki haudattiin loppiaisena 1940 kirkkomaahan dramaattisissa olosuhteissa.

Ohjelman on toimittanut ja ohjannut Mikko Määttälä. Tuotanto: Yle, 2009. Dokumentti on esitetty edellisen kerran TV1:llä toukokuussa 2010.

Tosi tarina: Juoksuhaudan seurakunta

Sota-ajan seurakunta rintamalla koostui nuorista miehistä. Heidän pastorinsa olivat joskus heitä nuorempia, lukion juuri päättäneitä tai kahden viikon raamattukoulun käyneitä, jotka heitettiin keskelle julmuutta ja epäuskoa.

Dokumentin on toimittanut Raimo Salo ja ohjannut Esa Sironen. Tuotanto: VL-Musiikki Oy, 2008.

Keskustele