Hyppää pääsisältöön

Leshnoff laatii hallittuja kokonaisuuksia

Yhdysvaltalaisen Jonathan Leshnoffin (s. 1973) kiinnostava tuotanto rakentuu pitkälti näyttävästi laaditun orkesterimusiikin ja suurten lajityyppien varaan. Nyt niistä päivänvalonsa saavat viimeisen kymmenen vuoden aikana valmistuneet kitarakonsertto, neljäs sinfonia sekä orkesteriteos Starburts.

Leshnoff äänitteen kansi
Leshnoff äänitteen kansi Jonathan Leshnoff

Leshnoffin kymmenestä konsertosta mukaan valikoitunut Konsertto kitaralle ja orkesterille (2013) on hyvin laadittu kokonaisuus. Sen kolme osaa kiepsahtelevat vähän liiankin tunnistettavasti etenkin espanjalaisen kitararepertuaarin klassikkojen vanavedessä, mutta viihdyttävässä kepeydessä on silti jotain puoleensavetävää. Leshoff orkestroi kevyesti ja osaa lisäksi antaa tilaa soolosoittimelle. Kitaristi Jason Vieaux tekee näyttävän ja perusvirtuoosisen teoksen kanssa laadukasta jälkeä.

Pääosaan nousee neljäs sinfonia. Sen ensimmäisessä osassa on paljon elokuvamusiikkimaisia piirteitä. Elokuvamusiikkimaiseksi katkelmalliseksi kokonaisuudeksi osa ei kuitenkaan latistu. Leshnoff rakentaa pitkiä musiikillisia jatkumoita ja vankkoja selkeitä kokonaisuuksia. Jälkimmäinen osa hiipii vaikuttavasti äänettömyydestä kohti vankkaa huipennustaan.

Säännöllisesti yhdysvaltalaisia säveltäjiä levyttävä Nashvillen sinfoniaorkesteri tekee Giancarlo Guerreron johdolla jälleen jämerää jälkeä. Neljännen sinfonian finaalin hiljalleen kasvava legatomaisema säväyttää. Jousiston massa soi muhevasti ja vaskikoraaleissa on lämmintä rouheutta. Rytminkäsittely on rentoa, mutta sähäkkää ja tarkkaa.

Leshnoff. Sinfonia nro 4, Kitarakonsertto, Starburst. Nashvillen sinfoniaorkesteri, joht. Giancarlo Guerrero. Naxos. (8.559809)

Kuuntele Uudet levyt 14.5.2019, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

Lisää ohjelmasta