Hyppää pääsisältöön

Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Keisarillisen Venäjän loppukausi oli myös Virossa venäläistämisen aikaa. Maa voi taloudellisesti hyvin, mutta omaisuus ja valta olivat jakautuneet harvoille. Lehtiä lakkautettiin ja kokoontumisvapautta rajoitettiin, mikä herätti virolaisissa vastarintaa.

Vuonna 1917 tapahtunut Venäjän vallankumous avasi Suomen tavoin oven itsenäisyyteen myös Virolle. Tilannetta hankaloitti maan geopoliittinen sijainti: ensimmäistä maailmansotaa käytiin jo osin sen maaperällä. Viro julistautui itsenäiseksi 24.2.1918, mutta joutui jo seuraavana päivänä Saksan miehittämäksi. Kun Saksa marraskuussa hävisi sodan, venäläiset miehittivät maan. Viro pyysi apua ulkovalloilta vapauttaakseen maansa valloittajilta.

Virolaiset taistelivat vapaudestaan useita osapuolia vastaan

Helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 Venäjän väliaikainen hallitus myönsi Viron kuvernementille paikallisen itsehallinnon. Lokakuun vallankumouksen myötä valta Virossa siirtyi kuitenkin bolševikeille, minkä lisäksi käynnissä oleva ensimmäinen maailmansota vaikutti Viron kohtaloon rajusti.

Alkuvuodesta 1918 sotaa käytiin Viron maaperällä. Saksa oli päättänyt pakottaa Neuvosto-Venäjän rauhaan juuri Baltian alueella. Saksalaisten jo noustua maihin Viro julistautui itsenäiseksi 24. helmikuuta 1918 ja Konstantin Päts muodosti väliaikaisen hallituksen. Itsenäisyyttä kesti vain päivän verran, sillä jo 25.2.1918 saksalaiset valtasivat Tallinnan.

Bolševikit luovuttivat Viron saksalaisille Brest-Litowskin rauhassa 3.3.1918. Saksalaiset hallitsivat miehittämäänsä Viroa kovaotteisesti eikä heidän tavoitteenaan ollut sallia Baltian maiden itsenäistymistä. Kun Saksa marraskuussa hävisi ensimmäisen maailmansodan, oli sen annettava hallitusvalta virolaisille. Tämä tapahtui 19. marraskuuta. Jo kolmea päivää myöhemmin venäläiset hyökkäsivät Narvaan. Joulukuun 10. päivään mennessä jo puolet Virosta oli puna-armeijan hallussa.

Apuun tuli brittilaivasto, joka otti tehtäväkseen torjua mereltä tulevat hyökkäykset. Viro pyysi sotilaallista apua myös Suomelta, jossa pienen empimisen jälkeen suostui pyyntöön 25.11.1918. Ratkaisevan päätöksen teki valtionhoitaja P.E. Svinhufvud, jonka tässä yhteydessä antamansa lausahdus "Ystäviä on autettava" on jäänyt elämään.

Suomesta lähti Viroon kaksi vapaaehtoisista koostunutta joukkoa: Ensimmäinen suomalainen vapaajoukko 30.12.1918 johtajanaan Martin Ekström ja Hans Kalmin johtamat Pohjan pojat 7.1.1919. Suomalaisjoukkojen vahvuus oli kaikkiaan 3 369 miestä. Brittien ja suomalaisten lisäksi virolaisten puolella taisteli noin 200 vapaaehtoista Ruotsista ja Tanskasta sekä 700-miehinen baltiansaksalaisten muodostama balttipataljoona.

Virolaiset aloittivat vastahyökkäyksensä tammikuussa 1919 ja helmikuun puoliväliin mennessä oli bolševikit onnistuttu ajamaan Viron maaperältä. Loppukeväästä 1919 sotatoimia käytiin jo Venäjän puolella ja siihen liittyivät mukaan bolševikkeja vastaan taistelleet, monarkiaa tavoitelleet "valkoiset venäläiset".

Virolaiset vetäytyivät alueensa ulkopuolella käydyistä taistelusta kesäkuussa 1919, jonka jälkeen he keskittyivät vastustamaan Baltian herttuakuntaa kannattavia saksalaisjoukkoja. Aselepo solmittiin 3.7.1919. Venäjä tarjosi Virolle rauhaa elokuussa 1919, mutta sen ehdot eivät virolaisille sopineet. Rauha sovittiin vihdoin Tartossa 2.2.1920, ja Viro pääsi aloittamaan taipaleensa itsenäisenä valtiona.

Viron vapaussota kesti 431 päivän ajan ja se vaati noin 5 000 uhria. Suomalaisten riveissä kaatui 172 miestä.

Svinhufvud: "Ystäviä on autettava"

Suomelta Viro pyysi avuksi noin kolmeatuhatta miestä kolmeksi kuukaudeksi. Hallitus teki kielteisen päätöksen. Valtionhoitaja P. E. Svinhufvudin päätöksellä kuitenkin sallittiin Suomen lähettää Viroon vapaaehtoisia joukkoja ja Viron avustamisen päätoimikunta perustettiin. Värväys aloitettiin välittömästi ja kiinnostuneiden määrä osoittautui nopeasti suureksi. Tieto virolaisten tilanteesta kosketti montaa suomalaista siitäkin huolimatta, että Suomi vasta toipui omasta sisällissodastaan. Tai juuri siksi: moni vapaaehtoiseksi ilmoittautunut kertoi syyksi "velanmaksun".

Olisi bolševikeille maksettava vanhoja velkoja. Isäni murhattiin viime keväänä Kouvolassa, ja tästä syystä olisin valmis viipymättä lähtemään Viroon.― 26-vuotias filosofian kandidaatti (1919)
Lehti-ilmoitus 23.12.1918.
Lehti-ilmoitus 23.12.1918. Lehti-ilmoitus 23.12.1918. Kuva: Yle kuvanauha. Viron vapaussota

Suomen armeijan palveluksessa pysyvästi olevia tai kutsuntaikäisiä ei hyväksytty mukaan. Myös rikolliset, punaisiksi katsotut tai muuten epäluotettavina pidetyt pyrittiin karsimaan pois. Valtaosa hakijoista olikin taistellut sisällissodassa valkoisten puolella ja saanut jonkinlaista sotilaskoulutusta, yleensä suojeluskunnissa. Myös jääkäreitä oli mukana. Hakijat olivat yleisesti ottaen hyvin nuoria miehiä: yli puolet heistä oli 16–20-vuotiaita. Osa hakijoista oli iältään vieläkin nuorempia.

Nuori sotilas Viron vapaussodassa (1919).
Nuori sotilas Viron vapaussodassa (1919). Nuori sotilas Viron vapaussodassa (1919). Kuva: Sotamuseo Viron vapaussota
Pyytäisin kohteliaimmin saada tietää, jos olisi mahdollista päästä ratsuväkeen, sillä marssimaan tunnen olevani liian nuori. Ikä 11 ja heikko.― Tamperelaispojan kirje Hans Kalmille (2.1.1919)

Vapaaehtoisjoukkoja perustettiin kaksi ja niiden yhteiseksi ylipäälliköksi nimitettiin kenraalimajuri Martin Wetzer. Koska värväys tapahtui erittäin nopeasti, ratkaisi hakijoiden asuinpaikka pitkälti sen, kumpaan joukkoon tuli sijoitetuksi.

Ensimmäinen suomalainen vapaajoukko koostettiin etupäässä eteläsuomalaisista ja ruotsinkielisistä vapaaehtoisista, enemmistön ollessa kuitenkin suomenkielisiä. Joukon vahvuus oli 1 156 miestä ja sitä johti ruotsalainen majuri Martin Ekström. Pohjoisempana Suomessa asuneet puolestaan hakeutuivat virolaisen everstiluutnantin Hans Kalmin kokoamiin Pohjan Poikiin. Tuohon rykmenttiin hyväksyttiin mukaan kaikkiaan 2 213 miestä. Sotilaiden lisäksi Viroon lähetettiin liki 400 virkailijaa, joista osa osallistui myös sotatoimiin.

Ilmoittaisitten sitten meitille, koska taas laiva lähtee viemään uusia poikia Viroon.― Hugo Hieperi, Forssa (6.1.1919)

Veljeskansan avuksi ruotsalaisen ja virolaisen ammattisoturin johdolla

Suomalaisjoukkojen komentajista kumpikaan ei ollut suomalainen: Martin Ekström oli ruotsalainen ja Hans Kalm virolainen. Molemmat olivat sotineet Suomen sisällissodassa vapaaehtoisina valkoisten puolella.

Martin Ekström (1887–1954) oli kokenut ammattisotilas, joka oli mm. kouluttanut Persian santarmistoa ja sotinut ensimmäisessä maailmansodassa saksalais-turkkilaisissa joukoissa Venäjää vastaan. Hän soti aikanaan myös talvi- ja jatkosodassa. Ekström ei osannut suomea, mutta puhui sujuvasti mm. persiaa.

Hans Kalm (1889–1981) tunnettiin omapäisenä sotilaana, joka ensimmäisen maailmansodan aikana paennut Venäjän armeijasta Suomeen. Sisällissodan aikana hän oli toiminut ensin kouluttajana ja muodostanut sitten oman pataljoonansa. Kalmin pataljoonaa ja sen päällikköä on syytetty vuoden 1918 sotarikoksista.

Kalm uhmasi myös Virossa esimiehensä käskyjä. Kun sotatoimet Virossa keväällä 1919 päättyivät, Kalm suunnitteli joukolleen hyökkäystä Inkerinmaalle ja Pietariin. Koska hanke ei saanut kannatusta Suomesta, Kalm riitautui suomalaisten poliittisten päättäjien kanssa ja hänet erotettin Pohjan Poikien komentajuudesta.

Sotilasuransa jälkeen Kalm opiskeli lääkäriksi Yhdysvalloissa. Ennen toista maailmansotaa hän palasi Suomeen ja piti täällä terveysparantolaa. Jatkosodan jälkeen hän pakeni Ruotsiin vankileirillä tehdyistä sotarikoksista epäiltynä. Sieltä tie vei Yhdysvaltojen kautta Meksikoon, ja hän siirtyi käyttämään hoitomuotona vain homeopatiaa. Vuonna 1957 hän palasi Suomeen ja toimi täällä laillistettuna lääkärinä. Vuonna 1969 hän menetti lääkärinoikeutensa potilaskuolemien ja opintoihin liittyvien epäselvyyksien takia.

Ensimmäisen suomalaisen vapaajoukon komentaja Martin Ekström (1919).
Ensimmäisen suomalaisen vapaajoukon komentaja Martin Ekström (1919). Ensimmäisen suomalaisen vapaajoukon komentaja Martin Ekström (1919). Kuva: Sotamuseo Viron vapaussota
Pohjan Poikien komentaja Hans Kalm (1919).
Pohjan Poikien komentaja Hans Kalm (1919). Pohjan Poikien komentaja Hans Kalm (1919). Kuva: Sotamuseo. Viron vapaussota

"Kultaa, kunniaa ja sotasaalista"

Vuoden 1918 viimeisinä päivinä Tallinnassa tiedettiin valmistautua suomalaisten tuloon. Armeijan ylipäällikkö antoi erillisen käskyn, miten suomalaisiin olisi kaupungissa suhtauduttava.

Tänään ja huomenna suomalaisten sotilaiden kauttakulun johdosta Tallinnassa ei saa myydä yhtään tilkkaa viinaa. Erityisesti painotetaan ilotaloja, ravintoloita ja matkustajakoteja.― Viron armeijan ylipäällikön käsky (30.12.1918)

Ensimmäiset suomalaisvapaaehtoiset ylittivät Suomenlahden 30.12.1918 jäänmurtaja Tarmolla brittialusten suojauksessa. Virallinen vastaanotto oli seuraavana päivänä Räävelin torilla Tallinnassa. Pää- ja puolustusministeri Konstantin Päts piti suomalaisille ylevöittävän puheen, jonka viittaus sotasaaliin ottamiseen osoittautui vielä kauaskantoiseksi.

Viron armeijan ylipäällikkö vastaanottaa ensimmäiset suomalaiset vapaaehtoiset sotilaat Räävelin torilla Tallinnassa 30.12.1918.
"Seuraavana aamuna jouduimme rivistöön torille. Riigivanem Päts piti puheen ja kansa hurrasi ja katseli innostuneesti", Elias Jokinen muisteli vastaanottoa vuonna 1992. Kuvassa Ensimmäinen suomalainen vapaajoukko otetaan vastaan Tallinnassa 31.12.1918 Viron armeijan ylipäällikkö vastaanottaa ensimmäiset suomalaiset vapaaehtoiset sotilaat Räävelin torilla Tallinnassa 30.12.1918. Kuva: Museoviraston kokoelmat. Viron vapaussota
Saatte kultaa ja kunniaa, auringonpaistetta ja kukkaismeriä, maata, vettä ja taivasta, jos vain ajatte bolševikit pois. Kaikki on teidän, mitä sotasaaliina saatte.― Ote Konstantin Pätsin puheesta suomalaisille (1918)

Suomalaiset sotivat "puukko kädessä suoraan eteenpäin"

Suomalaisten saapuminen nostatti virolaisten taistelutahdon uudelle tasolle ja he saivat ensimmäiset voittonsa. Suomalaissotilailla oli ratkaiseva rooli Pohjois-Viron vapauttamisessa: tammikuun 12. päivänä valloitettiin Rakvere ja kuusi päivää myöhemmin Narva. Kerrotaan, että venäläiset pakenivat Narvasta pakokauhun vallassa. Tieto suomalaisten johtamasta salamannopeasta hyökkäyksestä valoi voitontahtoa kaikkialle Viroon ja se kiinnosti myös ulkomaista lehdistöä.

Katutaistelu Rakveresssa (1919).
Tilannekuva Rakveren katutaisteluista (1919). Katutaistelu Rakveresssa (1919). Kuva: Sotamuseo. Viron vapaussota
Suomalaiset olivat kovia poikia. Punaväki pelkäsi heidän nimeäänkin. Pelättiin niitä, joilta saatiin selkään.― August Rahumäe (1992)

Suomalaisjoukkojen uhmakkuutta korosti heidän ulkoinen olemuksensa: jokaisella oli puukko tupessa vyötäröllä. Puukkoa myös näytettiin ja käytettiin, mikä on jäänyt usean dokumentissa haastatellun virolaisen mieleen.

Pohjan Pojat (1919).
Pohjan Pojat (1919). Pohjan Pojat (1919). Kuva: Sotamuseo Viron vapaussota
Lähikuva Pohjan Poikien ryhmäkuvasta (1919).
Pohjan Pojat puukot vyötäisillään (1919). Lähikuva Pohjan Poikien ryhmäkuvasta (1919). Kuva: Sotamuseo Viron vapaussota

Pohjois-Virossa vastaan tuli myös venäläisten puolella taistelleita suomalaisjoukkoja. Dokumentissa haastateltu Elias Jokinen kertoo elävästi, miten selvisi yllättävästä tilanteesta "toveri Rahjan joukon" kanssa Rakveressa. Moni suomalainen kirjasi vastaavat tilanteet myös päiväkirjaansa.

Kenttäoikeus tuomitsi hänet kuolemaan. Sain hänet haltuuni ja hän sai ansaitun rangaistuksen.― U. Laine kirjoittaa puna-armeijassa sotineesta romukauppias Rahikaisesta (1919)

Pohjan Pojat saapuivat Viroon kahta viikkoa myöhemmin ja heidän alueekseen osoitettiin Etelä-Viro. Suurta kiirettä ei kuitenkaan ollut. Viikon mittaisen koulutuksen jälkeen heidät siirrettiin Tarttoon, jossa heille järjestettiin konsertteja, teatteriesityksiä ja he vierailivat paikallisten asukkaiden luona. Dokumentissa nähdään ainutlaatuista filmimateriaalia sotilaiden kuntoharjoituksista.

Pohjan Poikien harjoitukset Virossa (1919).
Pohjan Pojat kuntoilevat (1919). Pohjan Poikien harjoitukset Virossa (1919). Kuva: Eesti Riigiarhiiv. Viron vapaussota
Pohjan Poikia kestittävinä Tartossa (1919).
Pohjan Poikia kestitään (1919). Pohjan Poikia kestittävinä Tartossa (1919). Kuva: Eesti Riigiarhiiv. Viron vapaussota

Rintamalle lähdettiin tammikuun viimeisenä päivänä. Ensimmäinen suuri taistelu oli heti seuraavana päivänä Valgamaalla Pajun kartanon mailla. Silminnäkijät muistelevat dokumentissa taistelun kulkua.

Helmikuun loppuun mennessä oli venäläisjoukot saatu ajetuksi maasta. Ekströmin joukot jäivät pohjoiseen ja alkoivat odottaa kotiinpaluuta. Kalmin joukot etenivät vielä etelämmäs Viron rajojen ulkopuolelle ja jatkoivat sotatoimia Latviassa. Ensimmäinen suomalainen vapaajoukko palasi Suomeen maaliskuun lopussa, Pohjan Pojat reilua kuukautta myöhemmin.

Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten surusaatto Tallinnassa (1919).
Suomalaisten surusaatto Tallinnan Raatimiehentorilla (1919). Viron vapaussodassa kaatuneiden suomalaisten surusaatto Tallinnassa (1919). Kuva: Sotamuseo. Viron vapaussota

Suomen porvarillinen lehdistö seurasi tapahtumia tarkasti ja tuki voimakkaasti "veljeskansan vapauttamista". Myös Suomen sosiaalidemokraatti suhtautui Viron auttamiseen myönteisesti, mutta nimitti sotaa vapaussodan sijasta puolustussodaksi. Kaikki lehdet vertasivat Virossa käytävää sotaa Suomen sisällissotaan.

Suomalaisten jälkimaine jäi kahtalaiseksi

Suomalaisten osuuden Viron vapaussodassa ei katsota olleen sotilaallisesti ratkaisevan tärkeää, mutta heidän antamansa rohkaisun määrää ei voi yliarvioida. Kun suomalaiset tulivat, sotaonni kääntyi. Mutta kun taistelut laantuivat, kävivät suomalaiset levottomiksi. Tämä ei jäänyt huomaamatta myöskään heidän toimintaansa tarkkailevalta O. W. Louhivuorelta, Viron avustamisen päätoimikunnan puheenjohtajalta.

Huomattava osa suomalaisista vapaaehtoisista on sellaista väkeä, ettei niistä juuri ole puolustusjoukoiksi. Varsinkin, jos on oltava paikallaan. Heillä täytyy olla tehtävänään hyökkäyksiä, jolloin he ovat mitä parasta sotilasainesta― O. W. Louhivuoren raportista pääministeri Pätsille (1919)

Kunniallinen vapaa-ajan vietto osoittautui miehille haasteelliseksi. Kotiinpaluutaan Tallinnassa odottaneet miehet saivat iltalomia, mikä tarkoitti monen kohdalla tutustumista halpaan viinaan ja maksullisiin naisiin. Osa lankesi myös "sotasaaliin ottamiseen" eli ryöstelyyn. Myös Latviassa aikaansa viettäneet Pohjan Pojat jäivät paikallisten mieliin vähemmän mairittelevissa merkeissä.

Voisi luulla, että suomalaiset tulivat vapauttajina, mutta he ovat jättäneet surullisia muistoja Alūksnen asukkaille. Ryösteltiin ja siviilejä ammuttiin. Suomalaiset olivat palkkasotureita.― Janis Licis, latvialainen museonjohtaja (1992)

Suomalaisten sopimattomasta käyttäytymisestä kerrottiin tuoreeltaan myös suomalaislehdissä. Porvarilliset lehdet vähättelivät sitä, vasemmistolaiset puolestaan paheksuivat sitä selvin sanoin.

Mainittakoon vielä, että mieliala Virossa on tällä kertaa Suomelle erittäin epäedullinen. Virolaisten mukaan osa suomalaisista joukoista on käyttäytynyt viime aikoina sopimattomasti.― O. W. Louhivuoren raportista pääministeri Pätsille (1919)

Lähteet: Ain Krillo, Mati Strauss: Vägitöö kaunis jääb – Teon uljaan muisto. Viron vapauden historian seuran ja Suomen Tallinnan-suurlähetystön yhteisjulkaisu 2019. Jussi Niinistö: Heimosotien historia 1918–1922. SKS 2017. Juuso Ylönen: Sivistyksen etuvartio vai rosvojoukko – lehdistön suhtautuminen suomalaisiin vapaaehtoisiin Viron vapaussodassa 1918–1919. Teoksessa Sotahistoriallinen aikakauskirja 30. Suomen sotatieteellisen seuran ja Sotamuseon yhteisjulkaisu 2010.

Keskustele
  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto