Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

Jääleinikki, käsitelty kuva
Jääleinikki, käsitelty kuva Jääleinikki

Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole.

Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles. Hän puhui kasvisielusta ja sen luonteesta.

Kasvit elävät ikään kuin matalammalla tasolla kuin eläimet, ajatteli Aristoteles. Ne kyllä lisääntyvät ja ovat kieltämättä eläviä, mutta ne ovat jollakin tapaa alkeellisempia.

Näin pohti Aristoteles, ja häntä sentään pidetään länsimaisen tieteen isähahmona.

Aikojen mittaan kasvit ovat osoittautuneet melko monitahoiseksi asiaksi. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että kasvit kommunikoivat keskenään hyvin kehittynein tavoin. Jotkut asettavat kasvit hyvin erilaiseen psykofyysiseen asemaan kuin mihin meillä on normaalisti totuttu. Sanotaan jopa, että kasvit ajattelevat ja tuntevat ja keskustelevat.

Vaikka kasvit eivät tiettävästi juttele meille meille tyypillisin tavoin, kasveja voi kuunnella. Bengalilainen tutkija Jagadish Bose tutki 1920-luvulla kasvien sähkönjohtavuutta, ja hänen työtään jatkettiin Neuvostoliitossa. Siellä tutkija Ivan Gunnar alkoi äänittää kasveja, tai itse asiassa kasvien luomaa sähkökentän vaihtelua. Ja yhtäkkiä oli mahdollista kuunnella kasveja.

Ja missä on ääni, siellä on myös äänitaide. Kasvien äänillä on oma roolinsa ja historiansa myös äänitaiteessa. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä.

Vuonna 2017 ilmestyi albumi Other-Than-Human, jolla kuunneltiin kolmea rikkakasvia: pujoa, hevonhierakkaa ja pelto-ohdaketta. Julkaisulla Waiting for the Extinction päästään kuuntelemaan pohjoisen kasveja, kahta uhanalaista kasvia: nuokkuesikkoa ja jääleinikkiä.

Band of Weeds matkasi äänittämään kasveja niiden luontaisille kasvupaikoille: Perämeren rannikolle, Jäämeren ja Vienanmeren alueelle sekä Lapin tuntureille. Ja kuten jo nimestäkin voi päätellä Waiting for the Extinction käsittelee kasvien sukupuuttoa, ilmaston lämpenemistä ja yhä haastavammaksi käyviä elinympäristöjä. Monet kasvit ovat pulassa.

"Olosuhteiden muuttuessa kasveilla ja eläimillä on kolme vaihtoehtoa", kirjoittaa Band of Weedsin perustaja Kalle Hamm, "muuttaa, sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin - tai hävitä".

Jääleinikki on kuin kasvikunnan jääkarhu, hän sanoo. Se ei voi enää ilmaston lämmetessä siirtyä pohjoisemmaksi tai korkeammalle. "Jos vuoristojen ja napaseudun jäätiköt sulavat", kirjoittaa Kalle Hamm, "jääleinikki ei kykene enää vetäytymään korkeammille tai pohjoisemmille kasvupaikoille. Sille sopivat kasvupaikat yksinkertaisesti katoavat".

Tässä Band of Weeds ja rikkakasvien tuottamaa musiikkia: The Vegetative Soul.

Band of Weeds tallentaa kasvien sähkömagneettista värähtelyä, siis kasvien ääniä, ja tekee siitä musiikkia. Ja omalla laillaan eriskummallisella tavalla on syntynyt myös seuraavana kuunneltava musiikki.

HLER
on pitkän linjan elektronimuusikoiden Heikki Lindgrenin ja Esa Ruohon muodostama kaksikko, joka improvisoi vuorovaikutteisesti.

Kaksikon äänilähteenä on Heikki Lindgrenin käyttämä outo Mochika XL -syntesoija, jonka ääni syötetään Esa Ruohon tietokoneeseen. Hän käsittelee koneellaan ääntä, antaa sen jälleen Heikki Lindgrenin kuultavaksi, joka reagoi jälleen uusilla äänillä, ja niin edelleen. Näin syntyy HLER-kaksikon musiikki. Improvisoinnin ja vuorovaikutuksen tuloksena on elektroninen dialogi, joka on sekä yllättävää että ennustamatonta.

Samalla metodilla syntyi myös HLER-julkaisu Realignment.
HLER:n albumilla soi harvemmin kuultu Mochika XL -syntesoija. Elokuvasäveltäjä Kepa Lehtisen käsissä soi - ei enempää eikä vähempää kuin - legendaarinen ja niin ikään nykyään harvemmin kuultu Theremin:

Tuoretta musiikkia Thereminille: Kepa Lehtisen musiikkia julkaisulta Helsinki in November:

K-X-P on Timo Kaukolammen ja Tomi Leppäsen luotsaama kokoonpano, joka tätä nykyä on kaksikko. Kaukolammen ja Leppäsen ystävyys juontaa yli kymmenen vuoden taakse, ja nyt on käsillä K-X-P:n neljäs albumi, nimeltään IV. Albumilla ovat toki mukana myös K-X-P:n varhaisempiin vaiheisiin olennaisesti kuuluneet Tuomo Puranen ja Anssi Nykänen, kuten myös edustava kattaus vierailijoita, nimittäin Lauri Porra, Pekko Käppi, Ringa Manner, Ville Hyvönen, Tuomas Kantelinen ja Jaakko Salovaara.

Jossakin sanottiin K-X-P:n yhdistelevän kosmista space rockia ja kokeellista elektronista musiikkia. Tekijät itse kertovat, että albumin kantavana teemana on ihmisen ja koneen välinen vuoropuhelu.

"Tomplex tarjoilee lievästi vinksahtanutta elektronista rytmimusiikkia samettisten sointujen kera". Näin kirjoittaa Tomplex ja kertoo tämän julkaisun myötä tulevan täyteen parikymmentä vuotta elektronisen musiikin kokeiluja Tomplex-nimellä:

Virtahepoyhdistelmä tarjoaa "orgaanisilla instrumenteilla soitettua, paikoin hyvinkin ambienttia tavaraa", kirjoittaa tekijä. Mukana saattaa toki olla myös sähkörumpuja ja satunnaisia samplattuja instrumentteja, mutta kuten sanottu, musiikki on orgaanista ja instrumentaalista. Näin myös albumeilla Demoni yksi ja Demoni kolme.

Cajaste sai alkunsa jo vuonna 2010. Ajatuksena oli tuolloin yhdistää luontokuvia, luonnon tunnelmia ja ambient-musiikkia. Ja samalla asenteella Cajaste on liikkeellä edelleen: musiikki syntyy tunnelmista, vanhojen analogisyntesoijien, orgaanisten äänien ja nykytekniikan yhdistämisestä. Luonnossa ollaan, ja tällä kertaa myös avaruudessa!


AVARUUSROMUA 19.5.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:

BAND OF WEEDS: Assisted Migration - osa - (Waiting for the Extinction)
BAND OF WEEDS: Like a Polar Bear (Waiting for the Extinction)
HLER: Radiant Dipole (Realignment)
KEPA LEHTINEN: Serenade for Theremin, Piano and Double Bass (Helsinki in November)
ASKO TAMMELIN: Day in 70's (nettijulkaisu)
TERO CIVILL: Tartu hetkeen (Words from a Distance)
K-X-P: Hex Bag (IV)
TOMPLEX: Rename My Throb (singlejulkaisu)
VIRTAHEPOYHDISTELMÄ: minusaa (Demoni yksi)
VIRTAHEPOYHDISTELMÄ: 21Tam18 (Demoni kolme)
CAJASTE: Morning (singlejulkaisu)

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri