Hyppää pääsisältöön

Riikka Karppinen asettui jo 15-vuotiaana kansainvälisen kaivosyhtiön tielle: "Kun kuokkaa lyödään oman kylän maahan, ei voi olla enää hiljaa"

Riikka Karppinen, Anne Flinkkilä ja Kari Väänänen
Riikka Karppinen, Anne Flinkkilä ja Kari Väänänen Kuva: Yle / Harri Hinkka Flinkkilä & Tastula

Riikka Karppinen asettui jo 15-vuotiaana kansainvälisen kaivosyhtiön tielle, Kari Väänänen ryhtyi kotiseudun puolustajaksi vuosikymmenten jälkeen. Miten ansaita elantonsa pohjoisessa luontoa kunnioittaen?

Ympäristövaikuttaja Riikka Karppinen kasvoi Sodankylän Kersilön kylässä, ja Viiankiaapa oli ja on hänen sielunmaisemansa. Taivaanvuohen määkivä ääni, kumisaappaan molskahdus märkään maahan, leikit kylän toisen lapsen, oma veljen kanssa.

- Kuultiin, että ulkomaalainen kaivosyhtiö etsii malmia Viiankiaavalta. Ei siihen aluksi kiinnittänyt huomiota, mutta sitten alkoi levitä huhu, että sieltä on löytynyt yksi Euroopan suurimpia malmivarantoja.

Ulkomainen kaivosyhtiö löysi siis aarteen maan alta, mutta Riikan mielestä aarre on maan päällä. Hän yritti herätellä päättäjiä, mutta joutui ryhtymään itse hommiin, kotiseutunsa luonnon puolustajaksi. Hän oli silloin 15-vuotias koulutyttö.

- Vähän vierastan, jos minua kutsutaan aktivistiksi. Mutta kun kuokkaa lyödään oma kylän maahan, ei voi enää olla hiljaa, Riikka sanoo.

Eikä Riikka ole ollut hiljaa. Hän on jo konkari kuntapolitiikassa, ja muutama ääni lisää, niin Riikasta olisi tullut Lapin ensimmäinen vihreä kansanedustaja. Vihreitä ei ole Lapissa perinteisesti kovin hyvällä katsottu. Pelätään, että he haluavat sulkea kaikki kaivokset, lopettaa turistien lennättämisen ja tehdä Lapista luontoreservaatin. Riikka kuitenkin onnistui murtamaan ennakkoluulot ja sulattamaan monen paatuneen Lapin äijän sydämen.

- Kaivos tuottaa ehkä 20 vuotta ja pilaa samalla ikuisiksi ajoiksi ainutlaatuisen ja herkän luonnon. Aina kaivetaan se 70-lukulainen kansio esille ja puhutaan siitä, että työpaikat ja luontoarvot ovat vastakkain. Minä puolustan kotiseutua ja tulevaisuutta myös nuorille Lapissa.

- En ole riidanhaastaja. Katson eteenpäin ja haen ratkaisuja, sanoo 24-vuotias kaivosmiehen tytär.

Konkarinäyttelijän kotiinpaluu

Lapsuudenmaisemiinsa Kemijärvelle palannut näyttelijä ja ohjaaja Kari Väänänen kuuntelee Riikan puhetta vakavana.

- Liikutun, että noin nuori ihminen on noin viisas. Itse häivyin nuorena Kemijärveltä Helsinkiin enkä ajatellut pieraistakaan kotiseutuun päin, veistelee rakastettu näyttelijä, Kari ”Vänä” Väänänen.

Mutta niin vain kävi, että Karistakin tuli kotiseudun puolustaja. Serkun viisikymppisillä Kemijärvellä oli ollut ankeat tunnelmat, kun iso tehdas oli lopetettu. Kyseltiin, että kukahan mahtaa sammuttaa valot, kun paikkakunta tyhjenee.

Kari sai idean Taivaan tulet -televisiosarjasta.

- Halusin auttaa kotiseutua, tehdä hyvän televisiosarjan - ja muuttaa Kemijärvelle.

Näin tapahtui. Taivaan tulista tuli valtava menestys, ja sillä tiellä Kari on edelleen. Aktivismin alkusysäys oli Kemijärven junayhteyden puolustaminen.

- Tuntui, että sieltä viedään kaikki: työpaikat, liikenneyhteydet ja kohta varmaan ihmisetkin kärrätään muualle. Voitimme taistelun.

Kari on ollut mukana myös metsäteollisuuden työpaikkoja puolustavassa Massaliikkeessä. Näyttelijällä ja ohjaajalla on draaman tajua protestien suhteen.

- Kun kuultiin, että Metsä-Serlan johtaja on tulossa Kemijärvelle, soiteltiin kavereiden kanssa kasaan 500 ihmistä seisomaan sillan molemmin puolin. Ei päässyt koloonsa salaa, Kari muistelee.

Vaikka Riikka puolustaa erityisesti luontoarvoja ja Kari taas työpaikkoja, he kokevat olevansa samalla asialla. On tärkeää, että ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä ja ympäristöönsä. Molemmat haluavat puolustaa luontoa, toisenlaista aikakäsitystä ja pohjoisen ihmisiä.

Koulutyttö ja näyttelijä, mitä ne nyt tietävät isommista asioista, saattaa joku ajatella. Onko Riikalla ja Karilla ollut uskottavuusongelmia?

- Tytöttelyä kyllä kuulee, mutta en välitä,siitä. Minä olen luonteeltani keskusteleva ja rakentava. Ja uskottavuutta tuo tausta. Isä on kaivosmies ja mukana politiikassa. Osaan käyttää oikeita termejä, ja se yllättää monet, Riikka sanoo.

Isän kanssa ei ole ristiriitaa, vaikka tytär vastustaa isän elinkeinoa. Ei isäkään kannata kaikkia kaivoksia eikä Riikka halua jokaista sulkea.

Kari sanoo, että hänen persoonansa herättää sekä rakkautta että vihaa. Hän puhuu suoraan, eikä se miellytä kaikkia. Uskottavuus tulee paitsi rakkaudesta Kemijärveen, mutta myös siitä, että ottaa asioista selvää.

- Minusta tuli jonkinlainen kuidun käytön asiantuntija, kun metsäteollisuudelle ehdotettiin monenlaista biotuotetta. Oltiin yhtiökokouksessa, ja jopa yksi Wallenberg kysyi, että kukas tuo mörisijä on. Se on poliittisen urani huippu, Kari toteaa.

Riikka sanoo, että varsinaista vihaa hän ei ole kohdannut. Hän kylläkin pohtii tulleensa kalliiksi isolle kaivosyhtiölle, kun on pystynyt jarruttamaan hanketta. Ulkomailla kaivosaktivisteja on uhkailtukin, mutta Riikka on toistaiseksi saanut olla rauhassa.

- Ja pitää muistaa asia myös toisinpäin, että kuinka kalliiksi kaivoshanke tulisi Viiankiaavalle. Kalleus on suhteellinen asia.

Aina sitä kuitenkaan ei ole profeetta omalla maallaan. Kari toimi teatterinjohtajana Rovaniemellä, mutta lähti sieltä myrskyjen saattelemana. Teatterin katsojaluvut kasvoivat, mutta Karin persoona ei miellyttänyt kaikkia.

- Se oli kovaa pyöritystä, mutta olen toipunut. Enkä lähde Lapista mihinkään.

Voimanlähteenä luonto, mutta voiko sillä elää?

Mitä Riikka ja Kari sitten laittaisivat kaivosten ja isojen tehtaiden tilalle? Onko pieni niin kaunista, että se elättää ja pitää Lapin asuttuna?

Kari muistuttaa, että Kemijärvelle kaavaillaan tälläkin hetkellä isoa metsäalan supertehdasta, joka toisi töitä lähes tuhannelle.

- Vähän ristiriitainen tunnelma minulla on. Tehdas toisi töitä, mutta miten turvataan ympäristö? Huonoja esimerkkejä ja kuonakasoja on ihan riittävästi.

Riikka puhuu kestävän matkailun, pientuotannon ja uusien keksintöjen puolesta. Hän haluaa haastaa kaikki Lapin ihmiset pohtimaan tulevaisuutta.

- Jos paikkakunta on yhden ison työllistäjän varassa, se on tosi haavoittuva. Iso työllistäjä on myös iso vallankäyttäjä.

Luonto on molemmille suuri voimanlähde. Kari sanoo, että hänen melankoliseen luonteeseensa vetoaa syksyinen ankeus ja karuus, Riikka taas on enemmän kevään ja kesän ihmisiä.

-Kun tarvitsen voimaa, Viiankiaapa puhuu minulle. Siinä on oma ja suvun historia, muistot ja arvot. Se muistuttaa minulle siitä, minkä puolesta toimin. Pieni pala taivasta, Riikka sanoo.

Jutun otsikkoa muokattu 18.5.2019 klo 16.13.