Hyppää pääsisältöön

Hävittäjähanke on monitahoinen pala purtavaksi – tästä Hornetien seuraajien hankinnassa on kyse

Eurofighter maassa, edestä kuvattuna.
Eurofighter Eurofighter maassa, edestä kuvattuna. Kuva: Eurofighter Jagdflugzeug GmbH Eurofighter Typhoon

Ilmavoimien Hornet-hävittäjien korvaajaksi on tarjolla viisi hävittäjää. Mukana kilpailussa ovat amerikkalaiset Boeing Super Hornet ja Lockheed Martin F-35, ruotsalainen Saab Gripen, eurooppalaisena yhteistyönä tehtävä Eurofighter ja ranskalainen Dassault Rafale.

Tämä HX-hävittäjähanke -nimellä kulkeva, kenties jopa 10 miljardin euron arvoinen ostoponnistus alkoi vuonna 2015. Nyt 2019 tammikuun lopussa viisi lentokoneenvalmistajaa antoi Puolustusvoimien logistiikkalaitokselle tarjouksensa nykyisten Hornet-hävittäjien tilalle ehdottamistaan monitoimihävittäjistä.

Aikataulun mukaan päätös tehdään vuonna 2021 ja ensimmäiset uudet koneet saapuisivat Suomeen vuodesta 2025 alkaen.

Perjantaina 10.5. lähetetyssä (ja YLE Areenassa olevassa) Tiedeykkösessä esiteltiin näitä hävittäjiä, mutta teknisiä tietoja on helpompi lukea tekstinä, joten tässä tarjolla olevien koneiden esittelyt juttuna.

Boeing F/A-18 Super Hornet

Super Hornet on alkuperäisen Hornetin vuonna 1995 ensilentonsa tehnyt versio, joka perustuu vuonna 1978 ensilentonsa tehneeseen Hornetiin. Uudessa versiossa on paljon uudistuksia ja se on lähes metrin pitempi. Sen siipien pinta-ala on 25% suurempi ja kone pystyy kantamaan enemmän kuormaa.

Super Hornetin ainoa valtti valinnassa on jonkinasteinen yhteensopivuus Suomen nykyisen hävittäjälaivaston kanssa.

Jos Hornet sinällään oli jo hieman suurehko ja raskas kone Suomen käyttöön, on Super Hornetin ainoa valtti valinnassa jonkinasteinen yhteensopivuus nykyisen hävittäjälaivaston kanssa. Vaikka konetta on modernisoitu, se on muihin koneisiin selvästi alakynnessä elektronisen sodankäynnin varustuksessa. Siksi siitä on tehty erikoisversio Grawler, jonka tehtävänä on tukea sotatoimissa "tavallisia" Super Horneteja.

Super Hornet -hävittäjä lentää taivasta vasten.
Super Hornet Super Hornet -hävittäjä lentää taivasta vasten. Kuva: Boeing Super Hornet,hävittäjät (lentokoneet)

Eurofighter Typhoon

Vuonna 1994 ensilentonsa tehnyt hävittäjä on usean Euroopan maan yhteishanke: mukana ovat pääosakkaina Iso-Britannia, Saksa, Italia ja Espanja. Alun perin mukana oli myös Ranska, mutta se jättäytyi pois yhteistyöstä ja tilasi uuden hävittäjänsä Rafalen Dassault-yhtiöltä. Kone on kuin hävittäjäkoneiden Airbus, jota suunniteltiin eri yhtiöissä ja osia tehdään eri maissa. Tarkoitus oli vähentää yhteistyöllä kustannuksia, mutta toisin kävi: hankkeesta tuli kallis ja se viivästyi.

Eurofighterille ollaan jo suunnittelemassa seuraajaa ja se on merkki siitä, että nykyinen kone alkaa olla tyyppinä jo hieman ikääntynyt.

Eurofighterille ollaan jo suunnittelemassa seuraajaa (nyt yhdessä Ranskan kanssa), mutta tämä ei vaikuta suoraan Suomen hankintaan, koska konetta kehitetään ja ylläpidetään Saksan ja Espanjan mahdollisten lisätilausten ansiosta näillä näkymin 2060-luvulle saakka. Sen sijaan uuden koneen tekeminen on merkki siitä, että kone alkaa olla tyyppinä jo hieman ikääntynyt.

Eurofighter Typhoon -hävittäjä lentää maaston yläpuolella.
Eurofighter Typhoon Eurofighter Typhoon -hävittäjä lentää maaston yläpuolella. Kuva: Eurofighter Jagdflugzeug GmbH Eurofighter Typhoon,hävittäjät (lentokoneet)

Dassault Rafale

Ranskalainen tuulenpuuska, kuten nimi suomeksi kuuluu, on vuonna 1986 ensilentonsa tehnyt ns. neljännen sukupolven monitoimihävittäjä samaan tapaan kuin Eurofighter. Sen tapaan myös Rafale on kaksimoottorinen, ja nopeasti katsottuna lähes saman kokoiset koneet myös näyttävät samankaltaisilta. Olennaisin ero on moottoritehossa, sillä Eurofighterin moottoreissa on enemmän potkua.

Rafale on hyvin ranskalainen, sillä lähes kaikki koneessa on Ranskassa tehtyä. Se tekee koneesta hieman kalliimman ja selvästi "erilaisen" kuin muut.

Rafalea ei saatu myytyä muihin maihin lainkaan vuoteen 2015 saakka, jolloin Egypti päätti ostaa Rafaleita. Sittemmin myös Intia ja Qatar ovat hankkineet koneita. Kone on hyvin ranskalainen, sillä lähes kaikki koneessa on avioniikasta ja tutkasta moottoriin Ranskassa tehtyjä – tämä ei vähennä koneen kykyjä, mutta tekee koneesta hieman kalliimman ja selvästi "erilaisen" kuin muut.

Ranskalainen Rafale -hävittäjä lentää pilvien yläpuolella.
Dassault Rafale Ranskalainen Rafale -hävittäjä lentää pilvien yläpuolella. Kuva: Dassault Aviation Dassault Rafale,hävittäjät (lentokoneet)

Lockheed Martin F-35 Lightning II

Kyseessä on huipputekninen ns. viidennen sukupolven monitoimihävittäjä, jonka ensilento oli vuonna 2006. Kyseessä on häivekone, eli stealth-hävittäjä, josta on tehty kolme eri pääversiota. Näistä Yhdysvaltain merijalkaväen F-35B -versio pystyy myös laskeutumaan pystysuoraan ja nousemaan hyvin lyhyen kiihdytyksen jälkeen. Suomeen tarjolla on "perinteiseen" tapaan nouseva ja laskeutuva versio F-35A. Merkittävää koneessa on myös sen monipuolista tilannekuvaa lentäjälle tarjoavat sensorit ja ohjainpintoja liikuttavat sähköhydrauliset systeemit.

Lockheed Martin F-35 on häivekone, eli stealth-hävittäjä, mutta tekniikan kehittyessä tutkanäkymättömyys tulee menettämään merkitystä.

Kone valmistui paljon suunniteltua hitaammin, on olennaisesti budjetoitua kalliimpi ja sen käyttöaste on varsin alhainen: Yhdysvalloissa varaosien saatavuuden ja tekniikan monimutkaisuuden vuoksi vain noin 30% koneista on ollut käyttökunnossa. Tämä todennäköisesti paranee lähivuosina, ja myös koneen hinta pudonnee. Lähivuosina käyttöön on tulossa myös uudenlaisia tutkia, jotka pystyvät havaitsemaan myös F-35:n paremmin kuin nykytutkat. Koneen tutkanäkymättömyys tulee siis menettämään merkitystä.

Hävittäjä F-35 lentää matalalla Mojaven autiomaassa Kaliforniassa.
Hävittäjä F-35 lentää matalalla Mojaven autiomaassa Kaliforniassa. Hävittäjä F-35 lentää matalalla Mojaven autiomaassa Kaliforniassa. Kuva: Credit: Jon Lord / Alamy Stock Photo F-35 Lightning II

Saab JAS 39 Gripen

Naapurimaamme Ruotsin hävittäjäylpeys Gripen teki ensilentonsa vuonna 1988, ja se oli tarjolla Suomeen myös silloin, kun hävittäjiä hankittiin edellisen kerran. Tuolloin kone oli kuitenkin vasta koelentoasteella, eikä siitä ollut paljoa käyttökokemuksia. Nyt kokemusta on paljon, ja koneen uusin versio tekee puolestaan nyt koelentoja. Tämä E-versio on hieman suurempi ja paljon nykyaikaisempi kuin alkuperäinen Gripen. Vaikka tämä uusi Gripen on suurempi, on se tarjolla olevista koneista pienin ja kevyin, mutta samalla se pystyy operoimaan juuri siksi parhaiten lyhyiltä maantiesuorilta keskellä metsää.

Uusi Gripen on tarjolla olevista koneista pienin ja kevyin, ja juuri siksi se pystyy parhaiten operoimaan lyhyiltä maantiesuorilta keskellä metsää.

Kone on myös edullisin ja sen käyttötunti maksaa "vain" noin 4200 euroa siinä missä toisen ääripään, F-35:n, käyttötunnin hinta on noin 28 000 euroa. F-35 ja Gripen ovat ääripäitä myös huollettavuuden suhteen, sillä erikoismateriaaleista tehdyt amerikkalaiskoneet pitää lentää ulkomaille isompiin korjauksiin, kun Gripenin korjaaminen onnistuu myös kenttäolosuhteissa.

JAS Gripen monitoimihävittäjä lentää saariston yllä.
JAS Gripen JAS Gripen monitoimihävittäjä lentää saariston yllä. Kuva: Copyright 2018 Saab AB JAS 39 Gripen,hävittäjät (lentokoneet)

Ei vain hävittäjiä

HX-hankkeessa kyse ei ole vain uusien lentokoneiden hankkimisesta, vaan monitoimihävittäjävaihtoehdon ympärille nivotusta kokonaisuudesta, mihin kuuluvat paitsi itse lentokoneet, niin lisäksi niiden aseistus ja käyttämiseen tarvittavat systeemit, koulutus, huoltovarusteet, testilaitteet ja varaosat.

Lähtökohtana on 64 hävittäjäkoneen hankinta, mutta määrä saattaa muuttua vielä sen mukaan mitä koneenvalmistajat tarjoavat ja mihin hintaan.

Nämä kaikki pitää sitten yhdistää muihin aselajeihin ja niiden kalustoon, sekä tietysti laajemmin koko puolustustrategiaan.

Mihin hävittäjissä kannattaa kiinnittää huomiota?

Runko

Kaikkien koneiden rungon rakenteissa on hiilikuitukomposiitteja, mutta toisissa sitä on enemmän ja toisissa vähemmän. Super Hornet ja Gripen luottavat eniten metalliin, kun taas F-35 on eniten komposiittirakenteinen. Kummallakin materiaalilla on hyvät ja huonot puolensa; yleistäen komposiitit ovat kevyempiä ja helpommin muotoiltavia, mutta kestävät huonommin iskuja sekä ovat vaikeampia korjata. Alumiini on painavampaa, mutta sen korjaaminen onnistuu kenttäolosuhteissakin. F-35:n pinta on tehty sellaiseksi, että se heijastaa hyvin huonosti tutkasignaalia.

Hävittäjälentokone on itse asiassa vain lavetti, joka koostuu rungosta, moottorista, tutkasta sekä muista sensoreista, avioniikasta ja aseista.

Moottorit

Tarjolla olevissa koneissa moottoreita on joko kaksi tai yksi. Kaksi moottoria tekee koneesta periaatteessa turvallisemman, koska yhden moottorin rikkoutuessa kone voi jatkaa lentoa toisella, mutta kaksi moottoria kuluttaa yleensä enemmän polttoainetta ja tekee koneesta painavamman – vaikka kahden moottorin teho olisi jotakuinkin sama kuin yhden ison moottorin teho. Nykyiset suihkumoottorit ovat kuitenkin niin luotettavia, että tilastojen mukaan ne ovat jopa turvallisempia kuin kaksi moottoria olivat aiemmin.

Tarjokkaista Super Hornet, Eurofighter ja Rafale ovat kaksimoottorisia ja Gripenissä sekä F-35:ssä on vain yksi moottori. Super Hornetin ja Gripenin kokoeroa kuvaa hyvin se, että niissä käytetään periaatteessa samaa moottoria, mutta Hornetissa niitä on kaksi. Gripenissä oleva, ruotsissa muokattu moottori on tosin hieman tehokkaampi.

Lentäjä Alan Norman F-35:n multimediakypärä päässään.
Radio-ohjelmassa puhuva Alan Norman ja kuuluisa F-35:n multimediakypärä. Lentäjä Alan Norman F-35:n multimediakypärä päässään. Kuva: Jari Mäkinen sotilaslentäjät,F-35-hävittäjä,Kypärät, suojukset ja tarvikkeet
Tutka on nykyaikaisen hävittäjän kenties tärkein osa.

Tutka

Tutka antaa kokonaiskuvan ympärillä olevista kohteista ja sen avulla esimerkiksi ohjukset ammutaan. Tutkan lisäksi koneissa on muita havaintolaitteita, kuten esimerkiksi infrapunakamerat, joiden avulla lentäjä pystyy "näkemään" myös yöllä. Uutuutena näissä hävittäjissä ovat kypärät, joiden sisällä on projektorit; kuvaa tutkasta tai infrapunasensoreista voidaan niiden avulla heijastaa lentäjän näkökenttään ja yhdistää tietoa oikeaan maisemaan. F-35:ssä kypärän avulla lentäjä voi jopa ikään kuin nähdä koneensa läpi.

Aseistus

Aseistus on kaikissa koneissa periaatteessa samanlainen, joskin mukaan mahtuvien aseiden määrä ja tyypit vaihtelevat. Kaikki pystyvät kuljettamaan pommeja, ohjuksia, ulkoisia lisäsensoreita ja polttoainetankkeja, joiden avulla koneen lentomatkaa voidaan lisätä. F-35:ssa ohjuksia voi laittaa myös rungon sisällä oleviin säiliöihin, jolloin kone on mahdollisimman heikosti tutkassa näkyvä; ulkoiset ripustukset kun lisäävät koneen tutkapinta-alaa olennaisesti. F-35:ssa on myös suuri sisäinen polttoainetankki, minkä ansiosta ulkoisia polttoainetankkeja ei tarvita yhtä usein.

Ohjuksia on erilaisia maa-, meri- ja ilmakohteita varten. Kiinnostavin näistä suomalaisittain on uusi eurooppalainen Meteor-ohjus, joka voidaan ampua kauas näkyvissä olevan horisontin taakse. Kaikki muut kuin Super Hornet voivat käyttää niitä. Suomella ei ole tarvetta ydinpommeille, mutta F-35 ja Rafale voivat lennättää niitäkin.

Ranskalaisen Rafale-hävittäjä lentää, jolloin näkyy sen aseistus.
Rafalen aseistus. Ranskalaisen Rafale-hävittäjä lentää, jolloin näkyy sen aseistus. Kuva: Dassault Aviation Dassault Rafale,hävittäjät (lentokoneet),aseistus

Ohjaamot

Ohjaamot ovat kaikissa koneissa nykyaikaisia ja niissä on suuret kosketusnäytöt. Uusimmat F-35 ja Gripen ovat tässäkin omassa luokassaan. Kaikissa koneissa lentotietojen lisäksi näyttöihin saa tietoja tutkalta ja sensoreilta, jolloin lentäjällä on koko ajan käytössään paljon tietoa, jonka pohjalta hän voi esimerkiksi päättää miten hänen tulisi suorittaa tehtävänsä (eli esimerkiksi tuhota kohteita).

Eurofighteriin, Gripeniin ja F-35:een saa myös multimediakypärän, jonka sisäpintaan voi heijastaa tietoja, ja valmistavat perustelevat kukin oman kypäränsä erinomaisuutta eri tekijöillä. Selvästi vanhin tässä suhteessa on Super Hornet, sillä koneen kaksipaikkaista versiota käytetään lentokoulutuksen sijaan yleisimmin siihen, että toinen ohjaajista hoitaa lentämistä ja toinen on aseiden käyttäjä. Kaikkien koneiden ohjaaminen hoidetaan tietokoneiden välityksellä.

Radio-ohjelmassa Super Hornetia esittelevä Pete Stavrides koneensa vieressä.
Radio-ohjelmassa Super Hornetia esittelevä Pete Stavrides koneensa vieressä. Radio-ohjelmassa Super Hornetia esittelevä Pete Stavrides koneensa vieressä. Kuva: Jari Mäkinen Super Hornet,lentäjät,lentokoneen ohjaamo,hävittäjät (lentokoneet)
Taulukko Suomelle tarjottujen häivittäjien teknisistä tiedoista.
Tarjolla olevien hävittäjien teknisiä tietoja ja hinnat. Huomaa, että numeroarvot riippuvat monista eri asioista ja ovat vain ohjeellisia. Hintatiedot ovat julkisista lähteistä ja keskimääräisiä. Lentotunnin hinnoissa on huomioitu huollot ja tyypilliset korjaukset. Taulukko Suomelle tarjottujen häivittäjien teknisistä tiedoista. Kuva: Jari Mäkinen hävittäjät (lentokoneet),HX-hävittäjähanke

Mitä ovat hävittäjäsukupolvet?

HX-hankinnassa esillä ovat olleet näkyvästi hävittäjien sukupolvet, kun etenkin Lockheed Martin on painottanut F-35:n olevan ainoa ns. viidennen sukupolven hävittäjä.

Ensimmäiset suihkumoottorein varustetut koneet tehtiin Iso-Britanniassa ja Saksassa vuonna 1942 ja saksalaiset ennättivät saamaan toisen maailmansodan lopussa suihkuhävittäjän jopa käyttöönkin, mutta sillä ei ollut sodan lopputuloksen kannalta merkitystä.

Neuvotoliittolainen hävittäjä MIG-15 lentää taustalla vuoria.
MiG-15 Neuvotoliittolainen hävittäjä MIG-15 lentää taustalla vuoria. Kuva: Copyright Rex Features Ltd 2012/All Over Press MiG-15
Suihkuhävittäjäsukupolvien laskenta alkaa toisesta maailmansodasta, koska sen jälkeen tulivat käyttöön ensimmäiset suihkuhävittäjät.

Ensimmäisiä kunnollisia suihkuhävittäjiä olivat muun muassa North American F-86 Sabre ja MiG-15, jotka voimanlähdettään lukuun ottamatta olivat kuin aiempia hävittäjiä, eli niissä aseistuksena oli konekivääreitä sekä tykkejä ja niihin saattoi laittaa pieniä pommeja mukaan. Ne olivat vain aiempia nopeampia.

Siinä missä nämä pystyivät ylittämään äänen nopeuden vain syöksymällä kovaa alaspäin, pystyivät 1950-luvulla tulleet toisen sukupolven hävittäjät lentämään yliäänen nopeudella myös vaakalentoa. Niissä oli myös tutka, jolla pystyttiin havaitsemaan viholliskoneita kaukaa, sekä tutkavaroitin, joka kertoi milloin viholliskoneen tutka mahdollisesti on havainnut koneen. Lisäksi nyt tulivat myös ohjukset, jotka pystyivät myös hakeutumaan infrapunasensorin avulla kohti viholliskonetta. Tällaisia koneita olivat muun muassa Lockheed F-104 Starfighter ja MiG-21.

Folland Gnat -hävittäjää tankataan.
Suomessakin käytössä ollut Folland Gnat -hävittäjä Folland Gnat -hävittäjää tankataan. Kuva: Suomen ilmavoimat Folland Gnat (lentokoneet)
Ensimmäiset Suomen ilmavoimien suihkuhävittäjät, Folland Gnatit olivat periaatteessa ensimmäisen ja toisen sukupolven välissä.

Koneita tehtiin myös Suomessa ja ensimmäiset saatiin käyttöön kesällä 1958. Lähes saman tien tehtiin myös ensimmäinen suomalainen yliäänilento, kun majuri Lauri Pekuri rikkoi äänivallin Luonetjärvellä 31. heinäkuuta 1958.

Puolueettomuusperiaatteen mukaan Suomeen hankittiin lähes saman tien hävittäjiä myös Neuvostoliitosta. Ensimmäiset MiG-21:t otettiin käyttöön vuonna 1963, ja ne olivat Gnatiin verrattuna moderneja ja äreitä koneita.

1960-luvulla suurvallat siirtyivät kolmannen sukupolven hävittäjiin. Suurin ero aikaisempiin oli tutkassa: nyt se pystyi katsomaan myös maan pinnalla olevia kohteita, osoittamaan kohteita niin maassa kuin ilmassa horisonttia kauemmaksi ja ohjaamaan ohjuksia paremmin. Tällaisia koneita olivat muun muassa MiG-21:n uudet versiot ja MiG-23, McDonnell Douglas F-4 Phantom ja ranskalainen Mirage III.

Naapurimaa Ruotsi oli päättänyt tehdä itse omat hävittäjänsä. Saab, Svenska Aeroplan aktiebolag, eli Ruotsalainen lentokoneosakeyhtiö oli valmistanut Ruotsin ilmavoimille suhkuhävittäjiä 1950-luvun alusta alkaen, ja 60-luvulla Saab suunnitteli jopa erittäin kunnianhimoista ääntä nopeammin lentävää ydinpommittajaa. Kun Ruotsin ydinasehanke keskeytettiin 60-luvun lopussa, ei tämä Saab 36 -niminen kone myöskään valmistunut.

Ruotsalainen hävittäjä Draken J-35 lentää sinistä taivasta vasten.
Draken Ruotsalainen hävittäjä Draken J-35 lentää sinistä taivasta vasten. hävittäjät (lentokoneet),Saab 35 Draken

Saab Draken oli kolmannen sukupolven suihkuhävittäjä, jotka otettiin käyttöön 60-luvun alussa. Kun niiden seuraaja Viggen tuli 70-luvun alussa, osti Suomen ilmavoimat käytettyjä Drakeneita.

Viggen luokiteltiin jo neljännen sukupolven hävittäjäksi ja se oli itse asiassa 80-luvun alkuun saakka nykyaikaisin ja monessa mielessä parhain eurooppalainen hävittäjä. Muita tällaisia olivat MiG-29, Suhoi Su-27, F-15, F-16, Mirage 2000 ja myös alkuperäinen Hornet, eli F/A-18. Näitä koneita ohjataan tietokoneiden välityksellä, ohjaamoissa on paljon uudistuksia, tutkat ovat tehokkaampia ja niitä kaikkia voi pitää jo monitoimihävittäjinä.

Monitoimisuus tarkoittaa sitä, että niillä voi toimia maa-, ilma- ja merikohteita vastaan, hyökätä ja puolustaa, sekä niitä voi käyttää myös tiedusteluun.

Nyt Suomen ilmavoimat ovat siis myös tässä vaiheessa, sillä Hornetit ovat tätä neljättä sukupolvea. Tosin sukupolvien laskeminen tästä eteenpäin on hieman hankalaa, sillä nyt Suomeenkin tarjolla olevat koneet ovat monessa mielessä vain paranneltuja versioita neljännen sukupolven hävittäjistä, tosin hieman eri tavoilla.

Esimerkiksi Eurofighter ja Rafale luokitellaan sukupolveen 4.5, kuten myös Saab Gripen, mutta esimerkiksi Gripenistä tehty uusi versio on jo tästä taas paranneltu, tehokkaampi versio, eli se on vähän kuin 4.5 plus, mutta ei kuitenkaan vielä viidennen sukupolven hävittäjä. Ainoa sellainen nyt kisassa mukana oleva kone on F-35, missä on häivetekniikkaa, uudenlaiset sensorit, elektronisen sodankäynnin varustus ja se toimii verkossa muiden koneiden kanssa.

Hornetit ja sen edeltäjät Suomessa

Ilmavoimilla oli 1970-luvulta 2000-luvun sarastukseen saakka kaksi taistelukäyttöön suunniteltua hävittäjämallia: neuvostoliittolainen MiG-21 ja ruotsalainen Saab J35 Draken. Hyviä koneita omilla tavoillaan molemmat, mutta perusteiltaan kotoisin 1960-luvulta.

MiG-21:n eri versioita oli Suomella yhteensä 54 kappaletta ja niistä viimeiset poistettiin käytöstä vuonna 1998. Kaikki MiGit oli sijoitettu Kuopion Rissalaan.

Drakeneita oli puolestaan käytössä Rovaniemellä ja Tampere-Pirkkalassa vuoteen 2000 saakka kaikkiaan 48.

Sitten kävi niin, että Neuvostoliitto romahti ja poliittinen tilanne oli täysin uusi.

Koneiden seuraajien hankinta alkoi vuonna 1988, jolloin ajatuksena oli vanhaan tyyliin hankkia noin puolet idästä ja puolet lännestä. Neuvostoliitolla oli tarjolla MiG-29, joita oli tarkoitus hankkia 20. Lisäksi lännestä piti tilata 40 kappaletta joitain uusia ajanmukaisia koneita Drakenien korvaajaksi.

Niinpä vuonna 1990 lähetettiin tarjouspyynnöt läntisille koneenvalmistajille. Listalla olivat ranskalainen Dassault Mirage 2000, ruotsalainen Saab 39 Gripen ja yhdysvaltalainen General Dynamics F-16.

Sitten kävi niin, että Neuvostoliitto romahti ja poliittinen tilanne oli täysin uusi. Niinpä MiG-29:n tarjouspyyntö jätettiin lähettämättä kokonaan ja mukaan kisaan pyydettiin keväällä 1991 McDonnell Douglas F/A-18 Hornet.

Suomen ilmavoimien Hornet F/A-18 -hävittäjä lentää.
Hornet F/A-18 Suomen ilmavoimien Hornet F/A-18 -hävittäjä lentää. Kuva: Credit: Peter Brauns / Alamy Stock Photo F/A-18 Hornet

Päätös tehtiin hyvin nopeasti ja valinta osui (kenties hieman taustalla jo pohjustetusti) Hornetiin. Toukokuussa 1992 tehtiin tilaus 57 yksipaikkaisesta C-mallista ja seitsemästä kaksipaikkaista D-versiosta. Koneiden tuotanto oli jo hyvässä vauhdissa, joten (etenkin poliittisessa myötätuulessa) ensimmäiset kaksipaikkaiset lennettiin Suomeen jo vuonna 1995. Yksipaikkaiset suomalaishornetit koottiin Kuorevedellä vuosina 1996–2000.

Koneet tulivat ajallaan ja sovitusti, mutta koska Boeing osti McDonnell Douglasin vuonna 1997, muuttui koneiden nimi Boeing F/A-18 Hornetiksi.

HX-hanke

Hornetien seuraajan hankintaprosessi tunnetaan nimellä HX, koska perinteiseen tapaan kirjainyhdistelmässä on ensin korvattavan koneen kirjaintunnus, Hornetin tapauksessa H, ja sitä seuraa tuntemattoman merkki X.

Hanke käynnistettiin vuonna 2015 ja Valtioneuvosto antoi vuonna 2017 puolustusselonteon, jonka mukaan hankinnalle on varattu rahaa 7–10 miljardia euroa. Summaan täytyy lisätä vielä useampi miljardi, koska siinä ei ole mukana hävittäjiin vuosien varrella tehtäviä päivityksiä ja asehankintoja.

Päivitysten avulla esimerkiksi nykyiset Hornetit ovat paljon parempia kuin alun perin tilatut, sillä niiden systeemeitä on parannettu ja niihin on hankittu uudenlaisia ohjuksia.

Huhtikuussa 2016 lähetettyyn tietopyyntöön vastasi viisi yhtiötä, joiden tarjoamat koneet ovat nyt mukana kilpailussa. Koneet ovat Boeing F/A-18, Lockheed Martin F-35, Saab JAS Gripen, Dassault Rafale ja Eurofighter Typhoon. Yhtiöt jättivät lopulliset tarjouksensa 31. tammikuuta 2019 ja lisätietojen pyyntöjen sekä niihin vastaamisten jälkeen valinta on tarkoitus tehdä vuonna 2021.

Super Hornet Grawler hangaarissa.
Grawler on Super Hornetin elektroniseen sodankäyntiin tarkoitettu versio. Esimerkiksi siipien päissä siinä on ohjusten sijaan antennipaketit. Super Hornet Grawler hangaarissa. Kuva: Jari Mäkinen Super Hornet

Hinta ei ole suinkaan ainoa hankintakriteeri, mutta koska Suomen puolustusbudjetti on vuodessa vain noin 2,7 miljardia euroa (vuoden 2016 taso), on kustannuspuoli tärkeää ottaa painotetusti huomioon. Joukon kallein kone on selvästi F-35, ja jos Norjan koneista maksama hinta ja arvio kokonaiskustannuksista on hyvä esimerkki, tulisi hankinta maksamaan alkuvaiheessa noin yhdeksän miljardia euroa, mutta kokonaissumma, kun mukaan lasketaan elinkaarikustannukset 30 vuoden ajalta, nousee yli 25 miljardin euron.

Osa summasta saadaan teollisena palautteena takaisin Suomeen tai suomalaisille yrityksille, mutta kyse on suuresta kaupasta, joka saattaa yllättäen paisua olennaisesti laskettua suuremmaksi.

Hävittäjähankinta on myös politiikkaa

Jokainen kilpailussa oleva hävittäjä olisi hyvä seuraaja Horneteille. Koneiden tekniikka, aseistus ja suoritusarvot ovatkin tärkeässä osassa päätöstä tehtäessä, mutta ne ovat vain osa kokonaisuutta. Päätös tehdään lopulta turvallisuuspoliittisin, puolustuspoliittisin ja taloudellisin perustein, ja virallisesti hävittäjävalinnan päätöksentekoalueiksi on määritetty:

  • Suorituskyky. Järjestelmän kyky voittaa taistelut elinkaarensa aikana.
  • Kustannukset. Onko varaa ostaa sekä käyttää ja kehittää järjestelmää koko sen elinkaaren ajan?
  • Huoltovarmuus ja kotimaisen teollisuuden osallistuminen. Järjestelmän käytettävyys rauhan ja sodan aikana.
  • Turvallisuus- ja puolustuspoliittiset vaikutukset. Valinnan mahdolliset vaikutukset Suomen turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhön.

Lopullinen konevalinta tehdään siis monien eri tekijöiden ohjaamana, ja siksi pelkkä koneiden teknisten tietojen esittely ei riitä.

Kirjoittaja on Jari Mäkinen. Hän on Yle Tieteen vakituinen freelance-avustaja.

Kirjoittaja oli keväällä 2017 Boeingin, Lockheed Martinin, Suomalais-amerikkalaisen kauppakamarin ja Yhdysvaltain suurlähetystön organisoimalla matkalla, jonka kustannukset he myös maksoivat, matkaa Yhdysvaltoihin lukuun ottamatta. Saab kustansi kirjoittajan käynnille Linköpingissä ja maksoi junamatkan sinne Tukholmasta.

Artikkeliin päivitetty 22.5.2019 klo 16:13 tieto, että Eurofighterin nykyistä konetyyppiä kehitetään ja ylläpidetään Saksan ja Espanjan mahdollisten lisätilausten ansiosta näillä näkymin 2060-luvulle saakka.

Tilaa itsellesi Ylen tiedekirje! Saat Ylen tiedeuutisia viikon varrelta ja tietoa Areenassa olevista tiedeohjelmista.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede

Uusimmat sisällöt - Tiede