Iida Rauhalammi
Yle
Alaikäisten alkoholinkäyttö vähenee koko ajan. Nuoria ei kiinnosta humalahakuinen juominen. Mistä se johtuu ja miksi edelliset sukupolvet halusivat olla joka viikonloppu kännissä?
Se oli hieno ilta. Ystäväni vanhemmat olivat Lapissa, ja meillä oli koko kaksikerroksinen rivitaloasunto käytössämme. Juomat oli hankittu hyvissä ajoin ja illalle oli yksi päämäärä: olla mahdollisimman humalassa.
Loppuillasta muistan vain ystäväni vanhempien sängyssä olevan virkatun päiväpeitteen, jonka päälle oksensin. Myöhemmin kuulin, että samaan aikaan ystäväni oksensi viereisessä vessassa. Aamulla siivottiin yhdessä ja hinkattiin päiväpeite puhtaaksi astianpesuaineella.
Ilta oli kaikinpuolin onnistunut ja tavoite täyttynyt.
Tällaisena muistan oman teini-ikäni.
Seiskaluokalla ekat kännit. Viikonloput saalistettiin Ofelia-pulloa. Upciderit, mambot, perry lightit, pink catit ja linda lampenius -siiderit. Alkoholivalikoima, joka oli kuin suunniteltu alaikäiselle. Kauppalistoja isoveljille ja viimeisistä pennosista kasattuja hakupalkkioita.
Enkä ollut se salaa röökiä välituntisin polttava pahis, vaan koulussa hyvin menestyvä kiltti tyttö.
Tätä oli meidän 80-luvulla syntyneiden nuoruus. Ainakin suuren osan.
Juomisesta on kadonnut kaikki jännitys.
Mutta nuoruus on muuttunut. 2000-luvun alusta lähtien alaikäisten juominen on vähentynyt huomattavasti. Kun vielä vuonna 1999 puolet yhdeksäsluokkalaisista oli juonut vähintään kuusi annosta alkoholia kerralla kuukauden sisällä, vuonna 2015 vain vajaa neljännes nuorista joi samaan tahtiin.
Alkoholinkulutus nuorten keskuudessa on koko ajan laskussa.
Ja tässä riittää meille pureskeltavaa.
Oman kokemukseni mukaan päälle kolmekymppiset muistelevat nuoruuden kännisekoilujaan kaiholla. Tasaisin väliajoin joku päivittelee sitä, miten pohjiksi juotiin viinipullo, ja sitten lähdettiin väärillä papereilla baariin. Tai miten Provinssirockissa juotiin kolme päivää putkeen, eikä tuntunut seuraavalla viikolla kesätöissä missään.
Miksiköhän humalahakuisissa illoissa on jotain niin siistiä, että niitä halutaan vieläkin muistella? Varmaan siksi, että juomisesta on kadonnut kaikki jännitys. Tai ehkä siksi, että olemme kateellisia nykynuorille, joilla on muutakin tekemistä kuin anella isoveljiä ja -siskoja hakemaan Siwasta siideriä.
Omilla teinikänneilllä retostelu kolmekymppisenä on tarkemmin ajateltuna yhtä säälittävää kuin se, että ihan tosissamme paheksumme sitä, kun nuoret kulkevat nilkat paljaina. Kyllä, se on merkki keski-ikäistymisestä.
Miten maailma muuttui näin hyvään suuntaan, ja miksi me olimme niin hukassa?
Alaikäisten humalahakuisen juomisen väheneminen on aiheuttanut ison keskustelun ympäri maailmaa. Samanlaista suuntausta on näkyvissä Pohjoismaiden lisäksi esimerkiksi Yhdysvalloissa, Australiassa ja muualla Euroopassa.
Alueellisia eroja Suomessa ei juurikaan ole. Ja toisin kuin usein arvellaan, kannabis ei ole korvannut juomista. Pään sekoittaminen ei vaan ole niin suuri hitti enää.
Täysin selkeää selitystä ilmiölle on vaikea antaa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksissa on löydetty kolme mahdollista syytä: alkoholia on entistä vaikeampaa hankkia, vanhempien asenteet ovat aiempaa tiukemmat ja kavereiden kanssa vietetty aika ei enää liity niin vahvasti alkoholiin.
Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen tuoreessa tutkimuksessa on samankaltaisia löydöksiä. Nuorten humalahakuinen juominen on vähentynyt varsinkin Suomessa. Lisäksi nuoret ovat vanhempia kuin ennen juodessaan ensimmäistä kertaa.
On noloa ja junttia olla humalassa.
THL:n erikoistutkija Kirsimarja Raitasalo kertoo, että ajankäytön tavat ovat selkeästi muuttuneet parissakymmenessä vuodessa. Aikaisemmin “päämäärättömään hengailuun” liittyi usein alkoholia, nykyään aikaa vietetään yhdessä myös ilman pakkomiellettä olla humalassa.
Yksi korrelaatio on löytynyt sosiaalisesta mediasta ja peleistä. Kännääminen ja pelaaminen eivät sovi yhteen. Ja toisaalta kun aikaa vietetään enemmän somessa, ei välttämättä edes lähdetä pois kotoa. Yksin ryyppääminen ei ole nuorten juttu.
Nämäkään eivät täysin selitä juomisen vähentymistä, mutta saattavat olla osaltaan vaikuttamassa. Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen tutkimuksessa suoraa yhteyttä esimerkiksi ruutuajan lisääntymiseen ja juomisen vähenemiseen ei löydetty.
Raitasalon mukaan on viitteitä myös siitä, että nuorten asenteet alkoholia kohtaan ovat selkeästi muuttuneet.
– On noloa ja junttia olla humalassa.
Samaan aikaan on hyväksytympää olla porukassa se joka ei juo, vaikka muut joisivatkin. Myös kokonaan raittiiden nuorten määrä lisääntyy jatkuvasti.
Tämä on radikaali muutos verrattuna ikäisteni nuoruuteen. Vain nössöt eivät juoneet, eikä humalassa olemisessa ollut mitään noloa. Päinvastoin, usein kaikista siisteimmät tyypit sekoilivat eniten.
Kerran muistan kateellisena kuunnelleeni, miten yksikin suosittu tyttö oli sammunut kotibileissä vessaan.
Tavallaanhan teini-ikä oli mahtavaa kännäysaikaa. Krapuloista ei ollut tietoakaan, morkkikset olivat lähinnä huvittavia. Estojen poistuminen ei nolottanut seuraavana päivänä, koska kaikki muutkin olivat avautuneet ja juosseet alasti pihalla.
Onneksi mitään vakavaa ei koskaan tapahtunut.
Nuorisotutkija Mikko Salasuo on tutkinut nuorisoa ja päihteiden käyttöä 2000-luvun alusta lähtien. Hän on seurannut dramaattista muutosta alkoholinkäytössä.
Hänen mukaansa alkoholi on saanut uusia merkityksiä nuorten maailmassa. Ennen 2000-luvun vaihdetta alkoholi edusti tiettyä vastarintaa ja aikuisuutta.
Meille alkoholinkäyttö oli siis jonkinlainen siirtymäriitti. Salasuon mukaan nuorten vallitseva suhtautuminen alkoholiin ja humalahakuiseen juomiseen oli vielä 2000-luvulle asti myönteistä.
Samoin kuin THL:n tutkimuksissa myös nuorisotutkimuksissa on selvinnut, että nykyisin suhtautuminen varsinkin humalaan on nuorten keskuudessa kielteistä. Toisaalta alkoholilla ei ole läheskään yhtä suurta merkitystä kuin parikymmentä vuotta sitten. Suhtautuminen saattaa olla jopa välinpitämätöntä.
Toisin kuin minä, Salasuo ei tunnista teinikännäilyyn liittyvää nostalgiaa. Hänen kaveripiirissään meno oli niin rajua, etteivät kaikki selvinneet edes aikuisuuteen asti.
Teinidokailulla oli omat asteensa.
Muistan kyllä, missä raja meni. Kaikilla juominen ei pysynyt alaikäisenäkään aisoissa. Toiset joutuivat tappeluihin tai käyttäytyivät itse aggressiivisesti. Kotioloilla ja lähtökohdilla on valtava merkitys. Kaikilla ei ollut turvallista aikuista määrittelemässä rajoja. Tai vaikka olikin, toisilla vaan meni helpommin överiksi. Myös siitä näkökulmasta juomisen romantisointi tuntuu tyhmältä.
On varmasti kaikille hyvä, että suhtautuminen juomiseen on muuttunut.
Saimme jotain, mistä aikaisemmat sukupolvet saattoivat vain unelmoida.
Salasuon mukaan suurin muutos liittyy vapaa-ajan viettoon. Meidän 80-luvulla syntyneiden nuoruudessa ei ollut paljoakaan vaihtoehtoista tekemistä. Toisin on nykyään.
– Se on aika yksinkertainen asia. Jos on mielekästä, kiinnostavaa tai inspiroivaa tekemistä kavereiden kanssa lämpimissä sisätiloissa ja vieläpä sallitusti, niin kyllä se voittaa sen, että mennään kylmille kallioille dokaamaan perjantai-iltana salaa vanhemmilta.
Mielekkäällä tekemisellä Salasuo tarkoittaa “digitaalista kuviota”, joka on muuttanut ajankäytön täysin.
Siis kaikkea uutta teknologiaa ja siihen liittyviä sovelluksia: pelaamista, somettamista, Youtuben katsomista, vlogeja, Netflixiä. Salasuon mukaan nuoret viettävät viikonloppuisin keskimäärin 4–6 tuntia verkossa. Aiemmin tämä aika on käytetty johonkin muuhun.
Esimerkiksi ryyppäämiseen tai omenaviinipullon metsästämiseen.
Mitä tämä kertoo omasta sukupolvestani?
Salasuon mielestä ei välttämättä sitä, että olisimme olleet erityisen säälittäviä. Satuimme vain osumaan ajankohtaan, jossa alkoholin vapautuminen Suomessa oli kaikkein rajuimmillaan. Ravintolaelämä kehittyi, kauppojen jakeluketjut laajenivat, kansainväliset yhteydet avautuivat. Tämä vielä sen lisäksi, ettei meillä ollut hirveän paljon vaihtoehtoista tekemistä vapaa-aikanamme.
– Se oli ikään kuin 20 vuotta kestävä juhla 1980-luvusta 2000-luvun alkuun.
Me saimme jotain, mistä aikaisemmat sukupolvet saattoivat vain unelmoida. Ja otimme juhlasta kaiken irti. Vastakohtana sille, että nykynuorilla sosiaalinen paheksunta sääntelee juomista, meillä kaikki seurueessa olivat yhtä humalassa. Häpeälle ei ollut tarvetta.
Meidän vuosikymmenten juhlasta taas syntyi seuraaville sukupolville krapula ja kyllästyminen. Kun uutuudenviehätys katosi, tilalle tuli jotain muuta.
Humalahakuinen juominen oli useimmiten hauskaa.
Osaltaan jo 80-luvulta lähtien nousussa ollut terveysbuumi on varmasti vaikuttanut myös juomiseen. Hyvän elämän kriteereiksi on tullut hyvä kunto ja siisti ulkonäkö, eikä alkoholi enää sovi kuvaan. Tupakanpoltto on vähentynyt samaan tahtiin.
Nuorten vähentynyt alkoholinkäyttö ei silti näy suoraan aikuisiän juomisessa. Kulttuurinen muutos ei tapahdu hetkessä. Vanhemmat sukupolvet vaikuttavat siihen, minkälaisen aikuisuuden mallin nuoret saavat. Nuoret eivät siis välttämättä jatka juomattomuuttaan tullessaan täysi-ikäisiksi.
– Jos nuoret eläisivät tyhjiössä, niin voisi tapahtua, mutta kun nuori täyttää 18 vuotta, hän kiinnittyy olemassa olevan aikuisuuden käytäntöihin, sanoo Salasuo.
Siihen, että aikuinen ihminen juo välillä myös humalahakuisesti.
Joka tapauksessa muutos tulee varmasti näkymään jossain vaiheessa laajemmin. Salasuo ennustaa, että jo 15 vuoden kuluttua aikuistenkin ikäluokissa alkoholilla saattaa olla uudenlaisia merkityksiä.
Myönnän sen, että humalahakuinen juominen oli useimmiten hauskaa. En voi väittää katuvani teini-iän ryyppyiltoja. Tässä tarinassa ei siinä mielessä ole opetusta.
Toinen kysymys on se, olisiko meillä voinut olla yhtä kivaa myös ilman salaa hankittuja pulloja. Luultavasti olisi. Ehkä olisimme keksineet luovempia tapoja viettää aikaamme. Ehkä jokin muukin olisi ollut siistiä kuin päiväpeitolle oksentaminen tai vessaan sammuminen.
Ja siitä olen vähän kateellinen nykyteineille.
