Hyppää pääsisältöön

Martti Syrjä – kirjailijaperheen villi individualisti ja rock-yhtyeen maalaileva keulakuva

Eppu Normaali -yhtyeen kitaristi Juha Torvinen ja laulusolisti, sanoittaja Martti Syrjä "Citus, altius, rock 'n' roll -ohjelman kuvauksissa vuonna 1990.
Laulaja Martti Syrjä ja kitaristi Juha Torvinen kuvattuna Citius, altius, rock'n'roll -televisio-ohjelman nauhoituksissa vuonna 1990. Eppu Normaali -yhtyeen kitaristi Juha Torvinen ja laulusolisti, sanoittaja Martti Syrjä "Citus, altius, rock 'n' roll -ohjelman kuvauksissa vuonna 1990. Kuva: Seppo Sarkkinen/ Yle Kuvapalvelu Juha Torvinen,Martti Syrjä,Eppu Normaali,1990

Suomirockin jättiläisen, Eppu Normaali -yhtyeen keulakuva, laulaja ja sanoittaja Martti Syrjä on kulkenut uransa aikana pitkän matkan läpi murheellisten laulujen maan. Mittavan musiikkikarriäärin lisäksi Syrjä on näytellyt monissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Elävään arkistoon julkaistuissa ohjelmissa laulaja kertoo elämästään ja yhtyeensä taipaleesta vuosikymmenten aikana. Koostessa on mukana myös Eppu Normaalin live-taltiointeja vuosien varrelta.

Ylöjärvellä 17. toukokuuta 1959 kirjailijaperheeseen syntynyt Martti Syrjä vieraili Miten minusta tuli minä -ohjelmassa vuonna 1994. Toimittaja Santtu Luodon tekemässä haastattelussa Syrjä kertoi varhaisista muistoistaan ja elämästään Ylöjärvellä.

Haastattelussa kuullaan myös veljesparin serkkua, Eppu Normaali -rumpali Aku Syrjää, joka muistelee lapsuuden seikkailuja Martin ja hänen veljensä Mikko "Pantse" Syrjän kanssa.

“Mä olin aika hölmö poika, mutta mä tajusin olevani erilainen. Mä ymmärsin sen jo hyvin nuorena.”― Laulaja Martti Syrjä lapsuudestaan Kuinka minusta tuli minä -radio-ohjelmassa vuonna 1994.

Lapsuus oli Syrjän mukaan vapaata ja myöskään asenteellisia rajoja ei juuri ollut. Ylöjärvellä, lapsuudenkodin ympäristössä tilaa oli paljon ja isoveljensä Mikon kesken kepposia tehtiin tiuhaan tahtiin. “Pantse käytti oikeastaan nuoruudessaan suurimman osan kaikesta ajastaan erilaisten Martin tappokoneiden suunnitteluun”, kertoo Syrjä huvittuneena.

Mikko Syrjä, kirjailija Kirsi Kunnas, kirjailija Jaakko Syrjä ja Martti Syrjä kotinsa pihalla vuonna 1968.
Isoveli Mikko "Pantse" Syrjä, äiti Kirsi Kunnas, isä Jaakko Syrjä ja Martti Syrjä kuvattuna kotinsa pihalla Ylöjärvellä vuonna 1968. Mikko Syrjä, kirjailija Kirsi Kunnas, kirjailija Jaakko Syrjä ja Martti Syrjä kotinsa pihalla vuonna 1968. Kuva: Antero Tenhunen/ Yle Kirsi Kunnas,Mikko "Pantse" Syrjä,Martti Syrjä,1968,Jaakko Syrjä

Syrjälle koulunkäynti ei maistunut. Luokkahuoneen nurkka tuli tutuksi melkein joka tunti ja lukiossa käytiin ainoastaan saadakseen vatsa täyteen.

Syrjän isän kirjailija Jaakko Syrjän ja äidin runoilija-kirjailija Kirsi Kunnaksen lähipiiri muodostui taidemaalareista, kirjailijoista tai runoilijoista, joten taide oli vahvasti läsnä jo varhaisessa vaiheessa. Nuorena poikana kulttuuri ei kuitenkaan tulevaa laulajaa kiinnostanut. "Olin enemmän kiinnostunut peuhaamisesta", toteaa Syrjä.

“Siinä vaiheessa, kun punk tuli, niin se oli ihan selvää, että minne suuntaan se vaaka kallistui musiikillisesti.
― Martti Syrjä musiikillisista vaikutteistaan Kuinka minusta tuli minä -radio-ohjelmassa.

Vanhempiensa ostama Beatlesin Rubber Soul -albumi oli kuitenkin käänteentekevä teos, joka teki nuoreen Syrjään vaikutuksen ja sysäsi nuoren miehen syvemmälle musiikin pariin ennen punkin saapumista.

"1990-luku meni toipuessa 1980-luvusta"

Toimittaja Axa Sorjasen tekemässä leikkaamattomassa haastattelussa vuodelta 1997 Syrjä muistelee yhtyeensä murrosvaiheita ja vuonna 1981 ilmestyneen Cocktail Bar -albumin jälkeistä kriisiä. Yli puolitoistatuntisessa harvinaisen avoimessa ja syväluotaavassa haastattelussa Syrjä valottaa tuntemuksiaan, miten yhtye pystyi säilyttämään suosionsa läpi tyylivaihdosten ja uusien yhtyeiden loistaessa median parrasvaloissa.

“Me oltiin jääty nalkkiin siihen käsitykseen, joka meillä oli itsestämme”, toteaa Syrjä pohtiessaan Eppu Normaalin musiikkityylin vaihtumista.

Samoihin aikoihin yhtyeen sanoitusvastuu siirtyi basisti Mikko Saarelalta hänelle. Muutoksen myötä syntyi Tie vie -albumi, jonka Syrjä kertoo olevan taitekohta koko yhtyeen tuotannon kannalta ja myös lähtölaukaus uudelle Eppu Normaali -soundille.

“Pantse sanoi, ettei me voida vaihtaa saundia. Mä kysyin, että miksi ei voida?― Martti Syrjän haastattelussa vuonna 1997.

Syrjä kertoo tuurilla olleen suuri osuus yhtyeen menestykseen. "Tuli pieni ikkuna, jolloin täysin soittotaidottomatkin bändit pääsi esiin. Meillä kävi uskomaton tuuri että meidän toiminta alkoi just silloin”, pohdiskelee Syrjä

Haastattelussa hän pohtii myös suomen kulttuurikentän muutosta ja suhdettaan sanoittamiseen.“Ei mulle oo tarvinnut tapahtua jotain näin kamalaa, jota päähenkilölle on tapahtunut tai jotain niin mukavaa, mitä sille on tapahtunut", pohtii syrjä. Sanoituksistaan laulaja on palkittu muun muassa Juha Vainio -sanoittajapalkinnolla vuonna 1997 sekä Reino Helismaa -palkinnolla vuonna 2004.

Kyllä Eppu Normaali kuppas meidät aika tyhjäksi 80-luvulla. Pakotti meidät ylittämään itsemme. Me rakennettiin itse tämmönen hirviö.― Martti Syrjä vuonna 1997 tehdyssä haastattelussa.

Eppujen levytystahti hiipui 1990-luvulla, eikä vuoden 1993 jälkeen ilmestynyt ainuttakaan uutta studiolevyä yli vuosikymmeneen. Edellisen vuosikymmenyksen työtahti oli ollut äärimmäisen kova. Albumeita julkaistiin vielä tasaiseen tahtiin ja konserttien kysyntä oli suurta. “Kyllä Eppu Normaali kuppas meidät aika tyhjäksi 80-luvulla. Pakotti meidät ylittäämään itsemme. Me rakennettiin itse tämmönen hirviö.”

Syrjä kertoo olevansa tyytyväinen yhtyeen aikaansaannoksita, vaikka ilman murheita ja vaikeuksia ei hulluista vuosita selvittykään. “Ihmisen ja bändin elämä on kertakaikkiaan aivan liian monimutkaista ollakseen helppoa ja yksinkertaista”, kiteyttää Syrjä.

Vuonna 2016 valmistunut dokumentti Eput on koko tarina suomalaisen rockin 40-vuotiaasta superyhtyeestä. Saku Pollarin ohjaamassa dokumentissa Eppu Normaalin jäsenet kertovat avoimesti mutta huumorilla menestyksestä, alkoholismista ja musiikin tekemisen vaikeudesta. Teoksessa keskeiseksi juonteeksi muodostuu Syrjän veljesten hieman kivuliaskin suhde.

Vuonna 2016 Eput-elokuvan julkaisun kynnyksellä Aamu-tv:n Tähtihetki-osuudessa puhuttin uudesta Eput-elokuvasta. Vieraina ohjelmassa olivat Martti Syrjä sekä ohjaaja Saku Pollari.

Martti Syrjä elokuvissa ja tv:ssä

Jackpot 2 (lyhytelokuva, 1982)
Klaani – tarina Sammakoitten suvusta (elokuva, 1984)
Calamari Union (elokuva, 1985)
Rosso (elokuva, 1985)
Kuningas lähtee Ranskaan (elokuva, 1985)
Yötyö (televisioelokuva, 1988)
Huomenta Ilona, hyvästi (televisioelokuva, 1996)
Arvokkaasti! (televisiosarja, 2000)
Dirlandaa (televisiosarja, 2000)
Mankeli (televisiosarja, 2001)
Juulian totuudet (televisiosarja, 2002)
Jurismia! (televisiosarja, 2002)
Paha maa (elokuva, 2005)
Ganes (elokuva, 2005)
Maan mitta (televisiosarja, 2007)
Haarautuvan rakkauden talo (elokuva, 2009)
Risto Räppääjä ja polkupyörävaras (elokuva, 2010)
Vuonna 85 (elokuva ,2013)
Hevi reissu (elokuva, 2018)

Lähde: www.elonet.fi

Pieni repullinen Eppu Normaalin hittejä arkistojen kätköistä:

Keskustelu sulkeutuu 16.6.2030.
Keskustele
  • Tehtaankadun poliisimurhat järkyttivät kansaa 1997

    Steen Christensen surmasi kaksi poliisia ryöstön jälkeen.

    Koko Suomi järkyttyi, kun tanskalainen Steen Christensen surmasi teloitustyylillä kaksi suomalaista poliisia Helsingissä Tehtaankadulla 22.10.1997. Hän oli vähän aiemmin ryöstänyt Hotelli Palacen kassan Helsingin Eteläranta 10:ssä. Saaliikseen Christensen sai vähän yli 6000 markkaa (reilut 1000 euroa).

  • Seilin saarelle matkattiin arkkulaudat mukana

    Saarelle eristettiin spitaalisia ja mielisairaita.

    Turun saaristossa sijaitseva idyllinen ja vehreä Seilin saari kätkee sisäänsä hautausmaan ja monta karua kohtaloa. Saarelle perustettiin 1600-luvulla sairaala spitaalisille. Tosin lääkäreitä tai hoitoa ei ollut, perillä odotti vain eristys ja sopivaa maata hautuumaaksi. Myöhemmin Seilissä toimi naisille tarkoitettu mielisairaala. Terveen ja hullun raja oli häilyvä ja riippui usein yhteiskuntaluokasta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto