Hyppää pääsisältöön

Palkittu luontotoimittaja Minna Pyykkö: "Kuikka, kumpparit ja kesäyö – se on siinä!"

Minna hymyilee kameralle.
Minna Pyykkö on opetellut pysähtymään ja havainnoimaan luonnon pieniä asioita. Minna hymyilee kameralle. Kuva: Houman Taleghani Minna Pyykkö

Luontotoimittaja Minna Pyykkö on varsinainen renessanssi-ihminen – radiopersoona, tv-juontaja, biologi, psykologi, kuvataiteilija ja kolmen lapsen äiti. Työssään Pyykkö on utelias heittäytyjä, joka jaksaa innostua luonnon pienistä ihmeistä kerta toisensa jälkeen. Tänään hänelle myönnettiin Jenny ja Antti Wihurin säätiön tunnustuspalkinto ”työstä suomalaisten luontosuhteen vahvistajana ja suomalaisen luonnon ihmeellisyyden osoittajana”.

Minna Pyykön luontosuhde juontaa juurensa lapsuuteen, Suomusjärven metsiin ja rantavesiin. Rakkauden luontoon hän on perinyt isältään. Tapio-isä kuoli jo 30 vuotta sitten, mutta lempeän ja innostavan isän vaikutus kantaa vieläkin.

– Lapsuudenmuistoista mieleenpainuvimmat ovat isän kertomukset Lapin reissuilta, ja sukelteleminen Suomusjärven mökillä. Rantavesissä snorklailusta on mieleeni jäänyt se vedenalainen valo, ja simpukoiden erityinen kauneus.

Minna Pyykkö isän sylissä pienenä.
Peukku ylös luonnolle! Minna Pyykkö isän sylissä pienenä. Kuva: Minna Pyykön kotialbumi Minna Pyykkö
Minna Pyykkö kotiverannalla isän sylissä vauvana.
Piirtelyä isän sylissä kotiverannalla. Minna Pyykkö kotiverannalla isän sylissä vauvana. Kuva: Minna Pyykön kotialbumi Minna Pyykkö

Minna on maalannut ihan lapsesta asti, ja isän kanssa käydyt keskustelut taiteen merkityksestä innoittivat nuorta taiteilijaa.

– Keskustelimme paljon siitä, miten kuvataide on totta ja merkityksellistä. Ja miten sen avulla voi kuvata asioita, joita ei voi edes pukea sanoiksi.

Olen joutunut opetteleman luonnon havainnointia.
Minna Pyykön piirros rupikonnasta.
Lajeja luonnostellessa oppii havainnoimaan pieniä asioita. Minna Pyykön piirros rupikonnasta. Kuva: Minna Pyykkö Minna Pyykkö

Koulun jälkeen Pyykkö ei oikein tiennyt mitä olisi halunnut, ja niinpä hän aloitti sekä biologian että psykologian opinnot. Myös taide oli tärkeä. Sitten biologia vei mennessään.

Minna kertoo tehneensä luonnossa todella pitkää matkaa. Luonnon havainnointia opetellessa oppii myös pysähtymään, ja ihmettelemään pieniä asioita.

– Lähellä on ne kaikkein ihmeellisimmät asiat. Ei sukeltaa tarvitse mahdollisimman syvälle, vaan rantavedessä näkee kaiken paljon selkeämmin.

– Kuvataide on opettanut havainnoimaan luontoa, sillä maalatessa oppii katsomaan luonnon yksityiskohtia, sen kauneutta ja ihmeellisyyttä.

Lempieläimeni voisi olla vaikka rupikonna – kun siitä ei niin kovin moni välitä.
Luontotoimittaja Minna Pyykkö istuu kalliolla.
Saaristossa näkee asiat selkeämmin. Luontotoimittaja Minna Pyykkö istuu kalliolla. Kuva: Yle, Juha Laaksonen minna pyykkö

Pyykön lempipaikka on saaristo, jossa hän on viettänyt paljon aikaa. Saaristo on kauneimmillaan keväällä, ja sieltä löytyy myös lempilintu, haahka.

– Saaristossa on helpompi havainnoida asioita, koska maisema on niin pelkistetty. Mutta toki rakastan myös metsää.

Luonnon monimuotoisuudesta ymmärretään vasta niin vähän.
Minna Pyykkö ja lintu.
Eläimet ovat Minnalle kanssakulkijoita yhteisellä elämän matkalla. Minna Pyykkö ja lintu. Kuva: Juha Laaksonen Minna Pyykkö

Minnalle on erityisen tärkeää luonnon monimuotoisuuden ja elinympäristöjen säilyttäminen. Hän innostui aiheesta mielenkiintoisten haastateltaviensa kautta.

– Me ymmärretään luonnon monimuotoisuudesta vasta niin vähän. Siitä, miten luonto on kokonaisuus, jossa yhdenkin osan häiriintyminen vaikuttaa koko kuvioon.

– Ja sitten se, että ymmärrettäisiin miksi vaikka joku kovakuoriainen on juuri sellainen, kun se on – miten se on muotoutunut juuri sellaiseksi, ja miten jokaisella sen ominaisuudella on merkitys. Luonto on täynnä erilaisuutta ja kauneutta, pieniä hämmästyttäviä juttuja.

– Ja sen tajuaminen, että töyhtötiainen ei ole vain lintu, vaan että se on osa sitä kokonaisuutta, metsää. Se on todella avartavaa.

Tulin Yleisradion luonto-ohjelmiin ihan pystymetsästä.

Ylellä on pitkät perinteet luonto-ohjelmissa, ja hyvää luontoradiota on tehty jo vuosikymmenet. Minna kertoo tulleensa Yleisradioon luonto-ohjelmiin ihan pystymetsästä, ilman kokemusta, vanhan konkarin Veikko Neuvosen sijaiseksi.

– Radio on mun juttu – se, että vaikka jollain laavulla, tähtitaivaan alla, voi haastateltavan kanssa tarttua juuri siihen hetkeen ja saada nauhalle ne ainutkertaiset sanat.

Minnalle on toimittajana tärkeää myös tuttu ja vakiintunut yleisö, joka arvostaa luonto-ohjelmia.

Urallani on ollut monta huippuhetkeä – hauskaa seikkailua, ja intohimoista tutkimustyötä.
Minna Pyykkö sukeltaa parittelevat rupikonnat kädessä.
Työ vie välillä myös pinnan alle. Minna Pyykkö sukeltaa parittelevat rupikonnat kädessä. Kuva: Pekka Tuuri Minna Pyykkö

Pyykkö on saanut työstään myös tunnustusta, keväällä 2019 hän sai Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan kunniatohtorin arvonimen. Perusteluina "Hän on monipuolisissa radio-ohjelmissaan levittänyt biologiasta tietoa suomalaisille erinomaisen ymmärrettävässä ja mielenkiintoisessa muodossa." Tänään hänelle myönnettiin Jenny ja Antti Wihurin säätiön tunnustuspalkinto. Luontaisella vaatimattomuudellaan Minna haluaa jakaa kunnian yleiselle luonto-ohjelmien arvostukselle.

– Koen, että olen luonnossa enempi sellainen ihmettelijä, vaikka olenkin rohkea luonnossa liikkuja. Varusteetkin vähän niinsunnäin, ja aina sattuu ja tapahtuu.

– Esimerkiksi Miljoona linnunpönttöä oli huikea kampanja. Ja kaikki Ulos luontoon Kevätseuranta -sarjat.

Minna Pyykkö kääpäasussa kalliolla.
Kääpiä tutkiessa edetään hitaasti. Minna Pyykkö kääpäasussa kalliolla. Minna Pyykkö
Minna Pyykkö ajaa traktoria.
Luontoystävällistä pihaa rakentamassa. Minna Pyykkö ajaa traktoria. Kuva: Houman Taleghani Minna Pyykkö

Mukaan mahtuu myös ohjelmia, jotka eivät syystä tai toisesta ehkä niin löytäneet yleisöään, mutta olivat tekijälleen merkityksellisiä. Ohjelmia, johon tekijä tuntee laittaneensa koko sielunsa ja intohimonsa. Minnaa ovat aina kiinnostaneet tarinat ja oudot, ihmeelliset luonnon mysteerit.

– Sarja nimeltään Kadonneet aarteet oli itselleni todella tärkeä. Maalasin kuvia, haastattelin innolla mielenkiintoisia ihmisiä, kolusin museoiden pölyisiä käytäviä ja uppouduin vanhoihin, ihmeellisiin tarinoihin... Totuus taitaa kuitenkin olla se, että ei niitä ehkä kovin moni kuunnellut, vaikka uskonkin, että jos tekijä on itse aiheestaan innoissaan, niin se välittyy myös kuulijoille.

– Nyt on hyvä, kun jutut ovat kuunneltavissa Yle Areenassa. Ennen oli vain se yksi hetki, ja sitten se oli ohitse, viikkojen työ.

Toivoisin olevani kodinhengetär.

Minna Pyykkö on melkoinen monitaituri, mutta onko jotain, missä Minna ei ole niin hyvä?

– No ruuanlaittotaitoni saa kyllä lapset huokailemaan eikä kaupassa aina ole käyty. Olen kotona enemmänkin sellainen hajamielinen professori, kun olen uppoutunut hyvään kirjaan tai maalaamiseen. Toivoisin toki, että olisin sellainen kodinhengetär; sisustaisin ja tekisin herkkuja perheelle.

Ruuanlaitto ja sisustaminen saavat edelleen odottaa, sillä Minna Pyykön maailma ja Yle Radio Suomen Luontoilta pitävät luontotoimittaja Pyykön kiireisenä jatkossakin.

Artikkeli päivitetty 9.10.2019/Tiina Jensen

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto