Hyppää pääsisältöön

Nelli Ruotsalainen puhuu runoissaan suunsa puhtaaksi patriarkaatista

Runoilija Nelli Ruotsalainen
Runoilija Nelli Ruotsalainen Kuva: Raili Tuikka / Yle Tanssiva karhu,Nelli Ruotsalainen

Nelli Ruotsalaisen esikoisteos on suorapuheinen kuvaus sukupuolirooleista ja niistä vapautumisesta. Omaelämäkerrallisissa runoissa henkilökohtaisesta kasvaa poliittista. Täällä en pyydä enää anteeksi on ehdolla tämänvuotisen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

Nelli Ruotsalaisen runoissa asenne tulee ensin. Täällä en pyydä enää anteeksi on nimensä mukaisesta anteeksipyytelemätöntä tekstiä siitä millaista on tulla kasvatetuksi tytöksi ja naiseksi patriarkaalisessa maailmassa.

Kokoelma jakautuu neljään osaan, joista ensimmäisessä eletään vimmaista ja haavaista nuoruutta. Runossa Teininoita näyttää keskaria keskaria näytetään vanhemmille ja opettajille, mutta ennen kaikkea sukupuolirooleille, jotka tekivät jo mummon elämästä vaikeaa:

mummien kummitukset / sukupolvien takaa heittävät / yläfemmat: voimasana manaa / predatorimiehet hautaan / VITTU!

Runojen kirjoittaminen on keino purkaa erilaisia keloja ja jäsennellä tunteita.

Runot kertovat nuorena koetusta seksuaalisesta väkivallasta. Teinipillut -runon aiheena on seksiin painostaminen ja raiskaus. Omista fyysisistä rajoista on vaikea pitää kiinni, kun on tottunut siihen, että niitä rikotaan jatkuvasti:

oon niin tottumaton siihen /että joku kunnioittaa / mun rajoja että / kun uusi kumppani kysyy / saanko koskettaa sun rintoja?/ NAURATTAA

Ruotsalainen ei juuri kielikuvia viljele, vaan runojen ilmaisu on suorapuheista. Runot ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa, sitä mukaa, kun sanomisen tarvetta on ilmennyt.

- Runojen kirjoittaminen on mulle keino purkaa erilaisia keloja ja jäsennellä tunteita. Alun perin en lähtenyt kirjoittamaan kirjaa, mutta kun runoja alkoi olla kasassa paljon, päätin jäsennellä ne kokonaisuudeksi, Ruotsalainen kertoo esikoisteoksen synnystä.

Feminismi on ollut osa Nelli Ruotsalaisen maailmankuvaa jo lapsesta asti.

- Tulen suvusta, jossa naisten asema ja sen ajaminen on aina ollut esillä. Äitini on nimennyt itsensä feministiksi niin kauan kuin muistan ja antanut esimerkiksi sellaisia neuvoja, että naisen pitää äänestää vaaleissa aina naista.

Oma herääminen sukupuolten eriarvoisuuteen tapahtui jalkapalloharrastuksen myötä. Naisjalkapalloilijoita ei näkynyt mediassa, heitä ei ikään kuin ollut olemassa. Sovinistista läpänheittoa joutui myös kuuntelemaan.

Antirasismi ja omien etuoikeuksien tunnistaminen ovat tämän hetken feminismissä kuumia puheenaiheita.

Ruotsalainen on syntynyt Kaliforniassa, mutta kasvanut Espoossa. Aikuisena hän on asunut Suomessa ja Yhdysvalloissa vuoron perään. Suomi ja englanti ovat käyttökielinä tasavertaisia ja myös runoja hän kirjoittaa molemmilla kielillä. Esikoiskokoelman runot ovat pääosin suomea, mutta mukana on myös englanninkielisiä tekstejä.

Ruotsalainen on opiskellut yliopistossa sukupuolentutkimusta niin Yhdysvalloissa kuin Suomessa. Parhaillaan tekeillä on väitöskirja, jossa hän tutkii sitä, miten suomalaiset valkoiset feministit käsittelevät omaa valkoisuuttaan. Tarkoitus on purkaa rodullistettuja rakenteita ja hierarkioita. Antirasismi ja omien etuoikeuksien tunnistaminen ovat tämän hetken feminismissä kuumia puheenaiheita.

Lisäksi Ruotsalainen on ollut mukana monenlaisessa feministisessä aktivismissa. Keväällä 2016 Nelli Ruotsalainen oli mukana perustamassa Feminististä puoluetta.

Kanavia sanomiselle siis riittää. Mitä runous tuo tähän lisää?

- Politiikka ja aktivismi voivat olla uuvuttavia. Taiteen saralla on vapaampaa, voi käsitellä itseään ja omia ajatuksiaan. Runo on hieno siksi, että se kiteyttää, Ruotsalainen sanoo.

Täällä en pyydä enää anteeksi onkin oikeastaan feministinen omaelämäkerta. Sukupuoliroolien ahtauden ja seksuaalisen väkivallan kuvauksen lisäksi se käsittelee myös muita kolmekymppisten ikäpolvea koskettavia aiheita: pitäisikö hankkia lapsia, miten saada paikka työelämässä ja miten suhtautua ilmastonmuutokseen.

Runossa Tulevalle lapselle puhuja pyytää anteeksi vielä syntymättömältä lapseltaan, että tämä joutuu elämään tuhotulla maapallolla.

sori Havu Shipp Ruotsalainen/ sukupuolineutraali nimi/kummankin sukunimet/itsemäärittelyn koko kirjo/(jaksoin vain tämän taistelun)/muttei juomavettä

Lavarunoyhteisö on tosi kannustava ja esiintymiseen jää koukkuun.

Nelli Ruotsalainen myös esittää runojaan. Tärkeä kokemus oli Helsingissä vuonna 2016 järjestetty Queer Poetry Jam - tapahtuma, jossa Ruotsalainen astui ensi kerran lavalle ja esitti kirjoittamaansa tekstiä.

- Se oli pelottavinta, mitä olen ikinä tehnyt - ja mä olen kuitenkin hypännyt laskuvarjolla! Ruotsalainen sanoo ja nauraa.

Täällä en pyydä enää anteeksi -kokoelmansa alaviitteessä hän kertoo, että ensimmäinen esiintyminen oli “vitun voimauttavaa”.

- Se oli paras fiilis ikinä! Lavarunoyhteisö on tosi kannustava ja esiintymiseen jää koukkuun.

Sen jälkeen Ruotsalainen on alkanut ajatella jo joidenkin tekstien kirjoittamisvaiheessa, miten teksti toimii esitettynä.

Koska Ruotsalaisen runot ovat suorapuheisia ja käsittelevät rankkoja aiheita, on tärkeää, että esiintymisympäristö tuntuu turvalliselta.

- Jos lukee runoja siitä, millaista on tulla teinityttönä sormetetuksi, ei halua, että yleisössä on jotain kädet puuskassa istuvia huutelijoita.

Sukupuoliroolien aiheuttama ahdistus on nyt vähäksi aikaa käsitelty.

Turvallinen tila ja lankojen pitäminen omissa käsissä oli Ruotsalaisen mielessä myös, kun hän päätti julkaista runonsa. Hän ei tarjonnut niitä millekään olemassa olevalle kustantajalle, vaan perusti julkaisua varten oman kustantamon yhdessä ystävänsä, runoilija Jonna “Nihkee Akka” Nummelan kanssa. Asennekustantamo PESÄ on tähän mennessä julkaissut vasta kaksi kirjaa ja rahaa puuttuu. Nelli Ruotsalainen kuitenkin toivoo, että toiminta laajenee ja Pesästä tulee kustantamo, johon feministisiä tekstejä uskaltaa tarjota matalalla kynnyksellä.

Runojen kirjoittamista Ruotsalainen on jatkanut esikoiskokoelman jälkeen. Täällä en pyydä enää anteeksi -kokoelman viimeisessä runossa on rivit: olen puhunut suuni puhtaaksi pillusta / katharsis on kaunista mutta vain välimatkan päästä / olen puhunut suuni puhtaaksi pillusta / jää jäljelle kysymys: mitä nyt?

Ruotsalaisesta tosiaan tuntuu, että sukupuoliroolien aiheuttama ahdistus on nyt vähäksi aikaa käsitelty. Parhaillaan työn alla olevat tekstit luotaavat amerikkalaista yhteiskuntaa ja Ruotsalaisen kokemuksia siitä sitä, millaista on elää kahden kulttuurin välissä.

- Hegemoninen feminiinisyys ja yhteiskunnan oletus ideaalista naiseudesta ovat kyllä aiheita, joita haluan syventää vielä myöhemmin, eivät ne lakkaa kiinnostamasta.

Nelli Ruotsalainen (s. 1989)

Helsinkiläinen sukupuolentutkimuksen maisteri, aktivisti ja poliitikko.
Täällä en pyydä enää anteeksi (Pesä) on hänen esikoisteoksensa.

Nelli Ruotsalaisen teos Täällä en pyydä enää anteeksi, (Pesä) on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Voittaja julkistetaan Kajaanin runoviikolla 3.7. 2019. Palkinnosta kisaa yhteensä kuusi uutta runoteosta.

Raadin perustelut: Nelli Ruotsalainen: Täällä en pyydä enää anteeksi (Pesä Kustannus)

Nelli Ruotsalaisen runoteos etenee asenne edellä, se on suorapuheinen kuvaus sukupuolisuudesta, sen omaelämäkerrallisuus muuttuu poliittiseksi, kun runoilija kertoo tyttönä kasvamisesta Espoossa, teinipohdinnoista – bi vai queer, feministisestä tiedostamisesta, sukupuolentutkimuksen opinnoista Yhdysvalloissa, ylisukupolvisista traumoista, häpeästä ja huolehtimisesta. Teinitytön epävarmuus kelpaamisesta on sitkeässä, aikuisenakin kysymys hiertää: miten pätevä pitää olla, saanko alisuorittaa, olenko luuseri. Puhuja havainnoi myös itseään kirjoittajana, miettii miten reagoida kun mies sanoo: "nää sun runothan ei oo runorunoja". Kirjoittaminen on teko ja Ruotsalaisen teos sekä täräyttävä tilitys että melkoinen show, joka raivaa runouden avulla itselle ja tuleville sukupolville tilaa ja oikeuden olla omansalainen. Se on osa kansainvälistä keskustelua, osin englanninkielinen, kaikkinensa anteeksipyytelemätön.

Kulttuuriykkösessä puhutaan Tanssiva karhu -runouspalkinnon ehdokkaista:

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri