Hyppää pääsisältöön

Pientä laittoa -sarjan tekijät vastaavat: Voiko v*tutukseen kuolla?

Juho Milnoff seisoo Vuosaaren satamassa.
Juho Milonoff näyttelee aivoinfarktin saanutta Teppoa. Juho Milnoff seisoo Vuosaaren satamassa. Kuva: Noora Kuparinen Juho Milonoff

Pientä laittoa on tänä syksynä ilmestyvä Lauri Nurksen ohjaama draamakomediasarja. Sarjassa seurataan entisen upseerin, Tepon, uuden elämän rakentamista vakavan sairastumisen jälkeen. Teppoa näyttelevä Juho Milonoff, ohjaaja Nurkse ja Tepon ystävää Urhoa esittävä Esko Roine istuivat alas keskustelemaan sarjan teemoista.

Vuosaaren Aurinkolahti on jutuntekohetkellä nimestään huolimatta sateinen ja kylmä. Pientä laittoa -sarjan kuvaukset ovat täydessä vauhdissa satamassa. Pääosaa esittävä Juho Milonoff hölkkää betonista laituria pitkin purjeveneessä pelastusliivit päällä istuvan Esko Roineen luo. Miehet vaihtavat muutaman repliikin. Tilannetta monitorin kautta seurannut ohjaaja Lauri Nurkse on tyytyväinen, ja kohtaus on paketissa.

Kohtausten välisellä tauolla miehet pitävät sadetta liikkuvana työhuoneena toimivassa maskibussissa. Tunnelma pienessä tilassa on tiivis, mutta välitön – siksi sitä uskaltaakin kysyä:

Voiko vitutukseen kuolla?

Milonoff: Tämmösellä lähetään käyntiin!
Nurkse: Viittaako tämä siihen meidän -
M: Siihen, että Tepon slaagi lähtee siitä, että sitä vituttaa niin hirveesti.
Roine: Kyllä mä tunnistan sen!
M: Mä voin kertoa kokemuksen ihan tästä tuotannosta! Ensimmäinen päivä oli pikkusen aikataulutettu pitkäksi, ja sitten satoi samassa kuvassa räntää, jäätävää tihkua ja vettä, ja sitten meidän piti kuvata ulkona useita kohtauksia. Silloin olin kuolla vitutukseen.

Teatterinjohtajanakin tunnettu Juho Milonoff näyttelee Pientä laittoa -sarjassa Teppoa, kaikkensa menettänyttä miestä, joka on juuri muuttanut Vuosaareen aloittamaan uutta lukua elämässään.

Teppo on päätynyt uuden elämän kynnykselle, kun upseerin töissä Sodankylässä vuosia toimittuaan hän saa kuulla, että kauan toivottu ja odotettu majurikurssi on mennyt sittenkin sivu suun. Ylennyksen myötä paranevaa elämää jo vuosia odottanut vaimo Johanna jättää Tepon huonojen uutisten jälkeen. Työn ja parisuhteen aiheuttamista paineista kasvanut vanne pään ympärillä kiristyy lopulta siihen pisteeseen, että Teppo saa aivoinfarktin. Yhtäkkiä Teppo on vakavasti sairas ja täysin yksin. Ja siitä, mihin kaiken kuvittelisi loppuvan, kaikki alkaakin.

Juho Milonff ja Lauri Nurkse Vuosaaren satamassa.
Milonoff ja Nurkse Aurinkolahden pilvisessä säässä. Juho Milonff ja Lauri Nurkse Vuosaaren satamassa. Kuva: Noora Kuparinen Juho Milonoff,Lauri Nurkse

Pientä laittoa on Kaisa Pylkkäsen ja Petteri Summasen käsikirjoittama draamakomediasarja. Synkästä tilanteesta alkavassa tarinassa ammennetaan Pylkkäsen mukaan huumoria yhteentörmäyksistä ja oman ylpeyden rajojen kanssa leikkimisestä. Teppo joutuu todelliselle törmäyskurssille koko maailmankuvansa kanssa, kun hänen yhteiskunnallinen asemansa muuttuu sairastumisen myötä täysin. Ison egon omaavalle miehelle pudotus upseerin arvostetusta valta-asemasta nimettömäksi, muiden avun varassa eläväksi ihmiseksi ei ole helppo. Ehdottoman luonteen sovittaminen uuteen tilanteeseen saa aikaan herkullisia komediallisia mahdollisuuksia.

N: Uskon, että tässä huumori tulee siitä kun näkee, että kaikki hahmot ovat niin tosissaan. Aina kun laittaa ehdottomia hahmoja yhteen, niin sieltä tulee sitä huumoria. Tämä on Tepon matka vitutuksesta pois siihen, että hän ei ehkä olekaan niin yksinäinen ihminen. Hän löytää uusia ystävyyksiä ja uusia ihmisiä, ja tajuaa että ehkä tässä nyt ei tarvitsekaan kaiken vituttaa.
M: Teppo joutuu tilanteisiin, joissa se yrittää olla hyödyksi ja avuksi, mutta tulee toteuttaneeksi katastrofin. Eli tällasia draamakomediallisia lakeja tässä toteutetaan. Tässä ei komedia synny naamaa vääntämällä vaan niistä tilanteista, jotka tässä asetellaan. Ja siis ylipäätään se, että yrittää tehdä hyvää, mutta saa tuhoa aikaiseksi. Siinä on jotain kutkuttavan komediallista. Samalla myös perin inhimillistä.

Sarjassa inhimillisyys löytyy draaman ja komedian välimaastosta, ihmisten välisistä aidoista kohtaamisista.

M: Tässä on sellainen läpikulkeva teema, että täytyy oppia antamaan apua ja ottamaan sitä vastaan.
N: Teppo, joka tulee upseerimaailmasta, missä arvo tulee natsojen ja ulkokuoren kautta, on yhtäkkiä elämäntilanteessa, jossa aivoinfarktin takia häneen suhtaudutaan kehitysvammaisena tai humalaisena – ja sekös häntä harmittaa. Mutta sitten on niitä muutamia ihmisiä, jotka suhtautuvat häneen ihmisenä, eikä sinä, mitä ne tulkitsee, että hän on. Urhokin on sellanen, joka ottaa sen ihan vaan kaiffarina, joka on kiinnostunut hänen jutuistaan.

Esko Roine kapteeninlakissa.
Yksinäinen Urho (Esko Roine) saa Teposta ystävän. Esko Roine kapteeninlakissa. Kuva: Noora Kuparinen Esko Roine

Maskibussin oven edessä istuva, Urhoa näyttelevä Esko Roine seuraa keskustelua rauhallisena, Milonoffia ja Nurksea nyökkäilyillään hiljaa myötäillen. Urho on hänkin omassa elämässään yksinäinen purjelaivan kapteeni, joka löytää yllättävän ystävän ihmisten aitoa hyväksyntää janoavasta Teposta.

M: Teppo on ihminen, jonka maailma on ollut valmis. Yhtäkkiä tämän aivoinfarktin takia kaikki viedään veks – puhekyky, kävely, parisuhde, koti. Se, että sä opettelet elämään uudestaan, sehän on jotenkin ihan primitiivisen hirveä tilanne. Siinä helposti vetää verhot ikkunan eteen ja sulkeutuu maailmalta. Tekee täyskäännöksen, että mä olen hirviö, en halua että kukaan on missään tekemisissä mun kanssa. Mutta pikkuhiljaa Teppo tajuaa, että haluaa olla osa yhteisöä.
N: Sarjan ideahan on se, että joka jaksossa on oma case, jaksokohtaisia vierailijoita tai pientä laittoa vaativia hommia, joihin Teppo ystävänsä Askon kanssa ryhtyy. Kaverukset pääsevät kohtaamaan kehitysvammaisia, dysfunktionaalisia perheitä ja maahanmuuttajia – ja omia ennakkoluulojaan.

Sitä kuntoutuu nopeammin, kun saa tehdä asioita, jotka tuottaa mielihyvää.― Lauri Nurkse

Naisvaltainen yksinhuoltajista ja ex-puolisoista koostuva monikulttuurinen yhteisö on jotain, mitä Milonoffin näyttelemä Teppo ei ole koskaan ennen kokenut. Uusi ympäristö tarjoaa kuitenkin kroonisesta rahapulasta kärsivälle Tepolle mahdollisuuden tienata lisäansioita ryhtymällä naapuruston jokapaikan höyläksi – sillä hinnalla, että hän on valmis elämänsä seikkailuun.

Rahan lisäksi Teppoa motivoi erityisesti halu saada oma elämänsä takaisin. Epämiellyttäviä tilanteita on helpompi sietää, kun on selkeä maali tähtäimessä.

M: Lähtökohtaisesti kysymys on siitä, että se päättää kuntouttaa itsensä. Tepon maali on saada vaimo ja työ takaisin ja ajatusmaailma uusiksi. Nopein keino siihen on tarttua toimeen konkreettisesti, eli ruveta tekemään hommia.
N: Teppo kokee olevansa tarpeellinen, kun saa tehdä asioita, kun hänestä on hyötyä ja kun hän voi auttaa sitä yhteisöä. Sitä kuntoutuukin nopeammin, kun saa tehdä asioita, jotka tuottaa mielihyvää ja joista saa onnistumisen tunteita.

Lauri Nurkse Vuosaaren satamassa.
Ohjaaja Lauri Nurkse uskoo pehmeisiin arvoihin. Lauri Nurkse Vuosaaren satamassa. Kuva: Noora Kuparinen Lauri Nurkse

Kosteus on tiivistynyt bussin ikkunoihin ja kelloa on alettu vilkuilemaan. On viimeisen kysymyksen aika. Itselle merkityksellisistä töistä puheen ollen – mikä tekee tästä tarinasta tärkeän kertoa?

N: Musta siinä, miten Teppoon suhtaudutaan, miten Teppo kokee, että häneen suhtaudutaan ja miten ihmiset sitten oikeasti suhtautuvat toisiinsa, on hirveesti lämpöä. Hirveesti tarvitsemista ja huolehtimista. Musta se on ihana viesti. Että oltaisi vähän armollisempia toisillemme, hellempiä toisillemme, että ei tarvii olla kova koko ajan. Että me kuitenkin tarvitsemme toisiamme. Yhdessä on helpompaa tehdä asioita. Tästä tää sarja kertoo.

Syksyllä 2019 ilmestyvä Pientä laittoa on Lauri Nurksen ohjaama kahdeksanosainen draamakomediasarja.

Rooleissa mm. Juho Milonoff, Santtu Karvonen ja Esko Roine, Käsikirjoittajat: Petteri Summanen ja Kaisa Pylkkänen, Dramaturgi: Melli Maikkula, Tuotantoyhtiö: Zodiak, Tuottaja / Zodiak: Teea Hyytiä, Tuottaja / Yle Suvi Mansnerus

Keskustele