Hollywood-tähti kertoi uransa värikkäistä vaiheista Cannesin elokuvajuhlilla. Ota mallia näistä ohjeista, niin sinäkin voit olla toimintatähti vielä 72-vuotiaana.
Cannes. Hurmos on valtava, kun 72-vuotias Sylvester Stallone astuu yleisön eteen Cannesin elokuvajuhlien Debussy-teatterissa järjestetyssä haastattelutilaisuudessa. Edes festivaalin tämän vuoden toinen hittivieras Leonardo DiCaprio ei saanut samanlaisia suosionosoituksia.
Flanellipaitaan, farkkuihin ja buutseihin sonnustautunut Stallone vaikuttaa levolliselta. Hän on tullut kertomaan urastaan maailmanluokan toimintasankarina, unohdettuna ex-tähtenä ja suosioon palanneena action-pappana.
Haastattelun iltana Stallonen komeaa uraa juhlistetaan Cannesissa ensimmäisen Rambo-elokuvan Taistelija (First Blood, 1982) gaalanäytöksellä.
– Uskokaa minua, kun sanon, että en ollut yhtään kukaan. Vasta epäonnistumiset opettivat minua, Hollywood-tähti vakuuttelee.
John Rambo ja Rocky Balboa ovat Yhdysvaltain 1970- ja 1980-lukujen elokuvan kahdet kasvot, jin ja jang, kolikon kaksi kääntöpuolta. Tai niin kuin Stallone itse kuvailee, optimismi ja pessimismi.
Elämä on kilpajuoksua ja taistelua. Siinä kaikki. Sitä se tulee aina olemaan.
Rockya, Ramboa ja Stallonea yhdistää kuitenkin yksi piirre, joka on vienyt näyttelijän läpi kaikista vaikeuksista. Se on sitkeys.
– Elämä on kilpajuoksua ja taistelua. Siinä kaikki. Sitä se tulee aina olemaan. Kilpajuoksua aikaa vastaan ja taistelua todennäköisyyksiä vastaan.
Oppitunti 1: Portaat (Rocky)
Stallonen ensimmäinen hitti oli nyrkkeilydraama Rocky (1976). Näyttelijän nuoruudenmaisemiin Philadelphiaan sijoittuva elokuva kertoo paikallisesta nyrkkeilijästä, joka saa tilaisuuden kamppailla raskaan sarjan mestaria vastaan.
– Rocky on tarina miehestä, joka tapaa naisen ja syntyy uudestaan. Se ei oikeastaan ole nyrkkeilyelokuva. Rocky olisi yhtä hyvin voinut olla leipuri, Stallone sanoo.
Rocky osui ajan hermoon. Se toi kaivatun annoksen keveyttä ja optimismia 1970-luvun poliittisen ja epäluuloisen elokuvatarjonnan keskelle. Stallone mainitsee saman vuoden muista elokuvista esimerkkeinä Kasvot kuvaruudussa (The Network) ja Presidentin miehet (All the President’s Men).
Tähti kirjoitti Rockyn käsikirjoituksen itse. Nyt hän sanoo, että kirjoittaminen on kuin työntäisi bambutikkuja kynsien alle. Se mikä on illalla priimaa, onkin aamulla roskaa. Muutenkin Rocky oli Stallonen mukaan paperilla takuuvarma floppi.
– Koskaan ei tiedä, mistä taide tai menestys putkahtaa. Rocky kuvattiin 25 päivässä alle miljoonalla dollarilla. Minun piti opetella nyrkkeilemään. Kaikki työskentelivät periaatteessa ilmaiseksi. Vaatteet olivat omiamme ja ne vaihdettiin auton takapenkillä. Koirakin piti löytää ilmaiseksi.
Elokuvan kuuluisassa harjoittelumontaasissa Rocky juoksee ylös Philadelphian taidemuseon portaita. Kohtaus teki portaista sinnikkyyden symbolin.
Elokuva menestyi yli odotusten ja oikeastaan sitäkin paremmin. Se voitti parhaan elokuvan Oscar-palkinnon, jonka Stallone omisti ”kaikille maailman rockyille”.
– Rocky menestyi, koska se kertoo miehestä, joka taistelee päästäkseen huipulle. Hän epäonnistuu, mutta jatkaa yhä ja onnistuu toisella yrittämällä.
Elokuvan kuuluisassa harjoittelumontaasissa Rocky juoksee ylös Philadelphian taidemuseon portaita. Kohtaus teki portaista sinnikkyyden symbolin ja suositun turistikohteen.
– Valitsimme portaat kuvauspaikaksi, koska meillä ei ollut yhtään rahaa. Kokeilin juosta niitä ylös ja se olikin yllättävän raskasta. Siitä keksin, että Rocky ensimmäisellä kerralla epäonnistuu, mutta toisella yrittämällä pääsee ylös asti, Stallone sanoo.
Vielä yli 40 vuotta elokuvan jälkeen Stallonea jäljitellään taidemuseon portailla päivittäin.
– Olen nähnyt raskaana olevien naisten ja pyörätuolista kannettujen ihmisten kiipeävän portaat ylös. Siinä on jotain todella symbolista, että pääsee huipulle ja voi sieltä katsoa ympärilleen ja todeta onnistuneensa.
Oppitunti 2: Politiikka (Rambo)
Kuusi vuotta Rockyn jälkeen Stallone esitti pääosan toisessa elokuvassa, joka osui ajan hermoon. Rambon maailmalle esitellyt Taistelija liittyi Yhdysvalloissa käytyyn keskusteluun Vietnamin sodan veteraanien kohtelusta ja heidän huolestuttavasti kasvaneista itsemurhaluvuistaan.
Stalloneen teki vaikutuksen tarina itsessään, ei sen poliittiset ulottuvuudet.
– Minusta se oli hieno tarina vieraantumisesta. Yhdysvallat on Rambolle kuin äiti. Mutta kun hän saapuu kotiin, hänen maansa hylkää hänet.
Ensimmäisessä Rambo-elokuvassa Vietnam-veteraani John Rambo päätyy vastakkain pikkukaupungin virkavallan kanssa. Elokuvan esikuvana olleessa romaanissa Rambo tappaa kaikki tielleen asettuvat, naiset ja lapset mukaan lukien. Stallone halusi muuttaa juonta.
– Koin olevani vastuussa ihmisille, jotka saattaisivat riistää oman henkensä. Ajattelin, että elokuva voisi auttaa veteraaneja. Hahmoa oli muutettava niin, että häneen olisi helpompi samastua.
Stallone kutsuu itseään yhä poliittiseksi ateistiksi. Esimerkiksi hänen Cannesissa antamissaan haastatteluissa poliittiset kysymykset on kielletty erikseen.
– Rambo-elokuvan ei ollut tarkoitus olla poliittinen viesti, mutta siitä tuli sellainen. Kun presidentti Ronald Reagan sanoi nähneensä Rambon ja että Rambo on republikaani, olin todella yllättynyt, Stallone sanoo.
Oppitunti 3: Bisnes (Jatko-osat)
Rambo- ja Rocky-elokuvista tuli tekijöilleen kultakaivos. Koko 1980-luvun Stallone tahkosi rahaa niiden jatko-osilla. Hän sanoo kannattavansa jatko-osia myös tarinoiden takia.
– Inhoan sitä, kun päähenkilöt kuolevat. Monet hahmot ovat ensimmäisen elokuvan päätteeksi vasta elämänsä alussa. Haluan tietää, mitä heille käy seuraavaksi.
Toinen syy jatko-osiin oli se, että Stallone tiesi, missä hän oli hyvä. Hänen mukaansa jokainen näyttelijä soveltuu hyvin vain omaan lokeroonsa.
– Tiedän omat rajani ja haluan tehdä sitä, minkä osaan parhaiten. Muuten päädyn taas tekemään jotain sellaista kuin Seis! Tai mamma ampuu (1992).
Stallonen ensimmäinen jatko-osa oli Rocky II (1979). Ensimmäisen Rockyn ohjaajan John G. Avildsenin piti alun perin ohjata myös jatko-osa.
– Ohjaaja halusi, että Rocky alkaisi kakkososassa ryyppäämään, korruptoituisi ja menisi Playboy-kartanoon.
Stallone oli eri mieltä. Lopulta hän päätyi pääosan esittämisen ja käsikirjoittamisen lisäksi myös ohjaamaan sen.
Oppitunti 4: Keho (Rocky 4)
Pitkin 1980-luvun toimintaelokuvissa esiintyneet muskelisankarit olivat seurausta Stallonen ja Arnold Schwarzeneggerin elokuvien menestyksestä. Myös Suomessa monen lastenhuoneen seinältä tuijotti tummanpuhuva John Rambo punaisine otsapantoineen ja hikisine lihaksineen.
Pikkupoikana Stallone oli ihaillut Herkules-elokuvia. Tuollainen elokuvasankari hänkin haluaisi olla. Menestysten myötä hän muokkasi kehoaan yhä innokkaammin. Rocky 3:n kuvausten aikana näyttelijän kerrotaan pudottaneen rasvaprosenttinsa 2,8:een.
– Kropan muokkaaminen muuttaa myös persoonallisuutta, hän sanoo nyt.
– Tosi hyvässä kunnossa ollessaan muuttuu narsistiksi ja haluaisi vain kulkea kaikkialla alasti.
Vihasin häntä välittömästi. Ihmettelin voimakasta reaktiotani ja mietin mistä se johtui. Syy oli se, että hän oli täydellinen.
Ei siis ihme, että italialaiselle orille ei neljänteen Rockyyn ollut helppo löytää sopivaa vastustajaa. Stallone kertoo etsineensä vihollisen rooliin isoa, supervoimakasta venäläistä, mutta tarvinneensa jotain vielä parempaa.
Ratkaisu löytyi, kun huoneeseen astui ruotsalainen Dolph Lundgren.
– Vihasin häntä välittömästi. Ihmettelin voimakasta reaktiotani ja mietin mistä se johtui. Syy oli se, että hän oli täydellinen. Ne hartiat, pohkeet, käsivarret, iso takapuoli, niska, selkä. Kun taas Rocky on täynnä puutteita, Hollywood-tähti kuvailee.
Rocky IV:ssa Lundgren esitti sankarin neuvostoliittolaista vastustajaa, teknologian avulla yli-inhimilliseen kuntoon pumpattua Ivan Dragoa. Muutenkin pelottava ilmestys on elokuvassa vastuussa myös Rockyn entisen kilpailijan Apollo Creedin kuolemaan johtaneesta tyrmäyksestä.
Rockyn ja Dragon mestaruusottelu elokuvan lopussa resonoi aikanaan myös maailmanpoliittisesti.
Kun neuvostojohto pienen epäröinnin jälkeen nousee taputtamaan ottelun voittaneelle Rockylle, ennakoi elokuva pian oikeassa maailmassa tapahtuvaa rautaesiripun romahtamista.
Stallonen mukaan kamppailulajeissa kilpailleen Lundgrenin kanssa treenaaminen oli elokuvan kannalta sekä hyödyllistä että äärimmäisen vaarallista.
– Pyysin, että hän yrittäisi tyrmätä minut tosissaan. Jälkikäteen ajatellen se oli todella typerä pyyntö. Hän löi minua niin kovaa, että sydämeni melkein pysähtyi. Olin sairaalassa neljä päivää. Kaikki luulivat, että olin ollut auto-onnettomuudessa.
Oppitunti 5: Maine (1990-luku)
Renny Harlinin ohjaama Cliffhanger (1993) oli tähän vuoteen asti ainoa Sylvester Stallone -elokuva, joka oli esitetty Cannesin elokuvajuhlilla. Samalla kun suomalaisohjaaja nautti 1990-luvulla Hollywood-uransa isoimmista menestyksistä, oli lihassankarien suosio jo hiipumassa.
Niinpä Stallone nähtiin 1990-luvulla uudenlaisissa rooleissa muun muassa elokuvissa Demolition Man (1993), Judge Dredd (1995) ja Daylight (1996). Tähdellä ei ole paljon sanottavaa tuosta ajasta, eikä hän kiellä katuvansa tekemiään valintoja.
– Kadun vaikka mitä! Tyttäreni kysyvät minulta, miksi olen tehnyt kaikenlaista roskaa. Vastaan kysymällä heiltä, millä he luulevat heidän koulunsa maksetun.
1990-luvulla Stallone halusi myös kokeilla osaamistaan draamaelokuvassa. Elokuvassa Cop Land (1997) hän näytteli yhdessä muun muassa Harvey Keitelin ja Robert De Niron kanssa.
– Roolihenkilöni on koko elokuvan heikoin tyyppi. Hän saa niskaansa kaikenlaista roskaa Keitelin ja De Niron hahmoilta. Kohtauksissa kaikki huutavat minulle koko ajan. Muistan miettineeni, että jos tämä olisi toimintaelokuva, niin olisin jo ampunut heistä jokaisen.
Oppitunti 6: Paluu kehään (Rocky Balboa)
Monista menestyksistä huolimatta mikään Stallonen elokuvista ei toistanut Rocky- ja Rambo-elokuvien jättimäistä menestystä. Sitten menestyksiäkään ei enää tullut. Kun 2000-luku alkoi, oli tähden ura tullut päätökseen.
– Tarinani oli lopussa. Agenttini ja managerini jättivät minut. Kukaan ei vastannut puheluihini.
Stallonen päässä muhi haave. Rocky 5 (1990) oli ollut totaalinen huti. Jos hän saisi tehdä vielä yhden asian, se olisi Rockyn tarinan korjaaminen.
Kun idea entisen nyrkkeilymestarin ikääntymiseen liittyvistä suruista ja haasteista kirkastui, Stallone lähti ajamaan asiaa tutulla sinnikkyydellä. Yli 15 vuotta sitten valkokankaalla nähdyn hahmon tuominen takaisin ei kuitenkaan ollut helppoa.
– Studiolta sanottiin, että kukaan ei halua nähdä tällaista roskaa. Sinä ja Rocky olette kumpikin mennyttä, he sanoivat. Minä sanoin, että kyllä se halutaan nähdä.
Monen mutkan kautta toteutunut kuudes Rocky-elokuva Rocky Balboa sai ensi-iltansa vuonna 2006. Sen jälkeen uuden vireen löytänyt Stallone on esiintynyt neljännessä Rambo-elokuvassa ja kolmessa The Expendables -elokuvassa, joita voisi kuvailla vanhojen toimintatähtien kokoontumisajoiksi.
Rockyn tarina on jatkunut vielä Creed-elokuvissa, joissa vanha Balboa valmentaa Apollo Creedin poikaa. Ensimmäisen elokuvan Creed: The Legacy of Rocky (2015) ohjasi viime vuoden elokuvahitti Black Pantherin ohjaaja Ryan Coogler.
Cannesin filmifestivaaleilla järjestetyn haastattelutilaisuuden vetäjä Didier Allouch kysyy, oliko Stallone yhteydessä hänet hylänneisiin studion edustajiin, kun hänet pyydettiin mukaan Creediin. Tähden vastaus on lakoninen.
– Tiedätkö mitä, he ovat kaikki työttömiä.
Oppitunti 7: Vanhuus (The Expendables)
Rocky-elokuvan rakkaustarina alkaa, kun nuori nyrkkeilijä tapaa tulevan vaimonsa eläinkaupassa ostaessaan ruokaa lemmikkikilpikonnilleen. Cannesissa Stallone kertoo, että 44-vuotias matelijakaksikko elää yhä hänen luonaan.
– He ovat ainoat ystäväni. Kaikki muut ovat kuolleet, näyttelijä vitsailee.
Ikääntyminen ei ole kuitenkaan vain vitsi. Iän myötä Stallonen rooleille asetetut odotukset ovat muuttuneet. Näyttelijä paljastaa, että kolmen viimeisen Rocky-elokuvan suunnitteluvaiheessa Rockyn on haluttu kuolevan.
Vanhuuteen liittyvien teemojen ja pilke silmäkulmassa tehdyn toiminnan yhdistelmä poiki myös yhden viime vuosien poskettomimmista elokuvasarjoista. The Expendables -elokuvissa Stallonen rinnalla ovat tähän mennessä esiintyneet muun muassa Dolph Lundgren, Chuck Norris, Jason Statham ja Jean-Claude van Damme.
– Ideana oli tuoda kaikki lapsuutesi sankarit samaan elokuvaan. Totta kai he ovat ikääntyneitä, mutta yhdessä he ovat vahvoja. Vanhana ei pidä esittää muuta kuin on tai piilottaa muuttumistaan. Täytyy hyväksyä se ja mennä eteenpäin.
Mukana oli tietenkin myös Stallonen arkkivihollinen Arnold Schwarzenegger. Tähti sanoo 1980-luvun kilpakaksikon olevan tätä nykyä hyviä ystäviä.
– Me vihasimme toisiamme, mikä oli hyvä asia. Tarvitsin vihamiehen jaksaakseni nousta ylös aamuisin. Tätä nykyä olemme hyviä ystäviä. Se on mahdollista. Miksikö? Koska olen parempi kuin hän, tähti vitsailee.
Coda: Viimeinen veri (Rambo V)
Kun viides Rambo-elokuva saa ensi-iltansa syyskuussa, ei John Rambo roiku enää puista tai juokse ja loiki niin kuin ennen vanhaan. Sen sijaan hän tekee jotain, mitä ei ole koskaan tehnyt.
– Rambon idea on, että hän ei koskaan mene kotiin. Hän seikkailee viidakossa tai Afganistanissa. Tämä elokuva alkaa siitä, kun hän saapuu kotiin, mutta se ei tunnukaan kodilta.
Rambo V – Last Blood vie ikääntyneen sotakoneen taisteluihin kotitilallaan Yhdysvalloissa sekä Meksikossa. Cannesin iltagaalassa esitetty traileri vihjaa jengisotaan ja Rambon menneisyyden salaisuuksiin. Luvassa lienee myös tuliaseiden laulua ja sadoittain maahan lakoavia vihollisia.
– Rambo ei ole enää sama hahmo kuin nuorena. Mutta hänestä on tullut nokkela. Se on hänen keinonsa pärjätä iästään huolimatta, Stallone sanoo.
Haastattelutilaisuuden päätteeksi 72-vuotias toimintatähti toteaa, ettei hän osaa veikata minkälaisen elokuvallisen perinnön hän jättää jälkeensä. Sitä kun ei voi suunnitella etukäteen.
– Ohjenuorani on, ettei koskaan pidä lakata puskemasta. Ei vaikka elämä kuinka pistäisi vastaan. Never stop punching. Aina on jotain todistettavaa.
