Docventuresin leffakriitikon Kalle Kinnusen arvio Matti Reinikan dokumentista Seinäjoen arabikevät.
Kun dokumenttielokuva on kehno, vailla fokusta ja tarkoitusta, siitä on todella vaikea saada otetta. Missä on merkitys, missä on ajatus? Katsojan on paha arvioida, jos tekijätkään eivät ole päässeet itse asiaan kiinni.
Matti Reinikan dokumentti Pohjanmaan arabikevät herättää kysymyksiä, valitettavasti lähinnä sekavuudellaan. Elokuvaa voi katsoa opettavaisena todisteena siitä, miten vaikeaa seurantadokumentin teko on.
Kyllä dokumentti saa huono olla, eihän aina voi onnistua. Kun aihe on yhteiskunnallisesti vakava ja poikkeuksellisen pitkiä puheenvuoroja annetaan ääritahoille, on vastuukin poikkeuksellinen.
Reinikka on päättänyt antaa käytännössä kokonaisen elokuvan verran tilaa juoruille, huhupuheille ja ennakkoluuloille, jotka lausutaan ilman, että niitä kunnolla purettaisiin tai liitettäisiin asiayhteyteen. En tietenkään voi väittää, että Reinikka on tieten tahtoen halunnut tehdä vihaa lietsovan elokuvan. Kun äärioikeistolaiset ja muut kiihkoilijat useaan otteeseen kertovat kenenkään haastamatta mitä islam todella on, Seinäjoen arabikevät kyllä tuntuu sangen oudolta.
Veijarimaisesta Shihabistakin jää salaperäinen, kovin paljon salaileva kuva.
Keskushenkilöt ovat irakilainen muslimi Shihab, turvapaikanhakijoita kammoksuva Suomen sisun aktiivi Antti-Jussi Hirsimäki sekä vastaanottokeskuksen johtaja Henrik Mujunen, joka roolitetaan puun ja kuoren väliin, kun kaikki on aivan sekavaa.
Elokuva on käsittelevinään tilannetta, jota hallitsevat on kaaos ja epävarmuus. Painotukseksi nousee pelko siitä, keitä Suomeen tulee.
Shihab, jonka harteille Reinikka asettaa kymmenien tuhansien sotaa pakenevien elämät, taustat ja kohtalot, saa sivulauseenomaisesti mainita, että jotkut turvapaikanhakijat ovat tulleet Suomeen nimenomaan raiskaamaan tyttöjä. Dokumentin välitekstissä kerrotaan, kuinka tuhannet nyt oleskelevat Suomessa laittomasti pakolaiskriisin jäljiltä. Veijarimaisesta Shihabistakin jää salaperäinen, kovin paljon salaileva kuva.
On vaikutelma, että ainoa vilpittömästi ja pyyteettömästi puhuva ihminen on Hirsimäki.
Päällimmäisenä on vaikutelma, että ainoa vilpittömästi ja pyyteettömästi puhuva ihminen on Hirsimäki. Hän esittää näkemyksensä jämptisti. Tässä porukassa hän on kuin Jussi Halla-aho vaalikeskustelussa, tyyni ääni kiihtyneen sekoilun keskellä.
Ongelma on, että Hirsimäki välittää ainoastaan asenteita - juttuja, joita kylillä puhutaan. Kun hän puhuu islamista, hän puhuu oman porukkansa pelkofantasioista.
Lyhyessä, mutta kiintoisassa kaksoisvalotuksen hetkessä Hirsimäki pohtii naisten asemaa. Hänestä etnisten suomalaisten tulee lisääntyä tehokkaammin, sillä kansakuntaa uhkaa väestönvaihdos. Hirsimäki toteaa, että niin kauan kun mies ei pysty synnyttämään, naisen pitää uhrautua sen eteen - ja se valitettavasti tarkoittaa naisen uraputken katkeamista tai ainakin heikkenemistä. Konservatiivisen ajattelun avaaminen jää tähän yhteen pilkahdukseen.
Sitten taas mennään. Henkilö nimeltään Alex Karkonen kertoo, että ”imaamien suunnitelma” on tuoda muslimeita Eurooppaan, kunnes heitä on niin paljon, että sharia voidaan ottaa käyttöön. Väitettä ei mitenkään kyseenalaisteta.
Toinen islaminvastainen demagogi julistaa, että koska hän on jättänyt islamin, islaminuskoiset haluavat katkaista nyt hänen päänsä. Näin nämä asiat koetaan. Hurmoshenkisesti voisi yhtä hyvin julistaa, että kaikki kristityt haluavat surmata vääräuskoiset sekä heidän karjansa ja ehtiessään kivittävät lauantaina työtä tekeviä kuoliaaksi, koska näinhän Raamattu ohjeistaa.
Kaikki väitteet muuttuvat dokumentissa samanarvoisiksi.
Dokumenttia katsoessani olen dokumentaristin armoilla. Toivon, että totuudellisuus välittyy. Reinikan elokuva on asialähteenäkin luokkaa taksikuski. Kaikki väitteet muuttuvat dokumentissa samanarvoisiksi. Hyvä dokumentti voi jättää paljon katsojan tulkinnan varaan, mutta silloin tekijän täytyy ymmärtää nyansseja ja huumoriakin.
Tämä ei ole dokumentti siitä, miten ihmiset ovat eri mieltä. Ei ole mielipideasia, onko joku henkilö määrätietoisia kansainvälisia raiskaussuunnitelmia kehittävä rikollinen tai verenhimoinen ISISin jäsen.
Seinäjoen arabikeväässä ei ole yhteiskunnallista tasoa, mutta siinä on poliittinen taso. Turvapaikkapolitiikkaan liittyy ongelmia, haasteita ja vastaamattomia kysymyksiä. Ihmisten asenteet ovat kiinnostavia, mutta kontekstoimattomat salaliittoteoriat ja möykkymäinen muukalaispelko eivät ihan riitä dokumentin kantimiksi.
En väitä, että Reinikka tahallaan levittäisi valheita ja vihaa. Hän on vain dokumentaristina sellainen, että tämänkaltainen lopputulema voi pläjähtää kaupan päälle.
- Kalle Kinnunen
Katso Seinäjoen arabikevät ja Docventuresin keskustelu maahanmuutosta:
Edit: 29.5. Lisätty linkit lähetykseen.
