Hyppää pääsisältöön

Seinäjoen arabikevät meni, mutta missä Shihab, Antti-Jussi ja Henrik ovat nyt ja mitä he ajattelevat dokumentista ja sen teemoista – Docventures selvitti!

Seinäjoen arabikevät -dokkarin päähenkilöt kuvakollaasissa
Seinäjoen arabikevät -dokkarin päähenkilöt kuvakollaasissa Kuva: Annukka Palmén-Väisänen Docventures

Vuonna 2015 turvapaikanhakijoiden saapuminen yllätti Suomen ja Euroopan. Matti Reinikan ohjaama Seinäjoen arabikevät -dokumentti seuraa tapahtumia Seinäjoelle perustetun vastaanottokeskuksen johtajan, aktiivisen maahanmuuttokriitikon ja Irakista tulleen turvapaikanhakijan näkökulmista. Docventures tavoitti dokumenttielokuvan kolme päähenkilöä ja kuuli heidän mietteitään.

Shihab Ahmed: "Koen, että he käyttivät minua hyväksi omien motiiviensa ajamiseen vaalien aikaan"

Yksi dokumentin päähenkilöistä on irakilainen Shihab Ahmed, joka saapuu vuonna 2015 Suomeen hakemaan turvapaikkaa. Dokumentin aikana hän saa turvapaikan ja aloittaa töissä käymisen.

Nyt, kaksi vuotta dokumentin kuvaamisen jälkeen, Shihab Ahmedille kuuluu hyvää. Hän asuu Seinäjoella ja opiskelee lähihoitajaksi. Samalla hän tekee töitä osa-aikaisena siivoojana.

Seinäjoen arabikevään dokumenttiin hän kertoo olevansa hyvin pettynyt. Shihab sanoo, ettei olisi osallistunut dokumentin tekoon, jos olisi tiennyt siitä tulevan sellainen kuin siitä tehtiin.

– Elokuva piti julkaista viime vuonna, mutta sitä ei julkaistu. Tekijät sanoivat, että työstävät vielä elokuvaa ja sitten he julkaisivat dokumentin [järjestämällä omia näytöksiä] juuri ennen vaaleja. Koen, että he* käyttivät minua hyväksi omien motiiviensa ajamiseen vaalien aikaan.

Toinen asia, johon hän on pettynyt on se, että dokumentissa kuvataan ruotsalaisen Mona Walterin puhetta, eikä asiasta kerrottu hänelle, eikä hän siksi voinut siksi kommentoida tämän sanomisia elokuvissa.

Walter on islamista kristityksi kääntynyt aktivisti. Samaan tapaan elokuvassa päästetään ääneen mies, joka sanoo islamin olevan paha.

Shihab olisi toivonut, että vastapainoksi elokuvassa joku olisi voinut antaa sekä Walterin että miehen puheisiin toisen näkökulman tai kommentoida niiden paikkansapitävyyttä.

Shihabilla on dokumentin televisioensi-illan aikaan kaksi viestiä kerrottavanaan. Ensimmäinen on suomalaisille ja toinen irakilaisille. Suomalaisille katsojille hän sanoo seuraavat terveiset:

– Kun joku irakilainen tekee jotain väärin, ettehän sano, että kaikki irakilaiset ovat samanlaisia.

Hän haluaa korostaa, että valtaosa irakilaisista ja Suomeen saapuneista irakilaisista on hänen kokemuksensa mukaan hyviä ihmisiä, jotka haluavat tehdä töitä. Kun esimerkiksi Oulun raiskaustapaukset tulivat julki, monet hänen irakilaisista ystävistään ja tutuistaan yrittivät hakea töitä, mutta heitä ei otettu töihin vain siksi, että he olivat irakilaisia.

Muiden irakilaisten hän toivoo olevan valmiita käymään keskustelua suomalaisten, myös niiden kaikkein ennakkoluuloisimpien kanssa. Elokuvassa Shihab tapaa toisen päähenkilön Antti-Jussi Hirsimäen. Tämä kuuluu Suomen Sisuun ja antoi hyvin kielteistä palautetta paikalliselle koululle, jossa Shihab kävi puhumassa.

– Vaikka emme ole tehneet mitään pahaa, voimme silti tavata näitä ihmisiä ja puhua heidän kanssaan. Me kaikki asumme kuitenkin samassa paikassa, emmekä voi koko ajan vain puhua pahaa toisistamme ja tapella. Meidän täytyy istua alas ja keskustella, sanoo Shihab.

Antti-Jussi Hirsimäki: "Jos olisin tiennyt minkälainen tulee viimeisestä puolesta vuodesta, en todellakaan olisi lähtenyt tähän mukaan"

Antti-Jussi Hirsimäki tavataan dokumentissa ensimmäisen kerran Seinäjoella järjestetyssä asukkaiden tiedotustilaisuudessa. Siellä hän esittää äänekkäästi huolensa vastaanottokeskuksen perustamisesta.

Antti-Jussi on noihin aikoihin mukana perustamassa Seinäjoelle 105th Guardians -katupartiota. Dokumentin kuvaamisen aikaan hän on myös aktiivinen jäsen Suomen Sisussa ja lisäksi hän kuuluu Kansallismielisten liittoumaan.

Hän asuu edelleen Seinäjoella perheensä kanssa, mutta käy töissä Helsingissä. Antti-Jussi kertoo, ettei enää ole aktiivisesti mukana minkään järjestön toiminnassa, ja että katupartiotoimintakin oli hänen osaltaan vain satunnaista.

Aktiivisuuden hiipumisen syynä on osin se, ettei turvapaikanhakijoita ole enää tullut Suomeen niin paljon.

– Jos suunnitteilla on jotain järkevää, lähden aina auttamaan jokaista näistä yhdistyksistä. Varsinkin liittouman asioissa olen valmis auttamaan. Teemme myös maahanmuuttajien kanssa yhteistyötä.

Antti-Jussi kertoo, että hänellä on "monenlaista rautaa tulessa". Nyt hän kuitenkin aikoo pitää pienen loman, sillä on kokenut elokuvan vastaanoton todella rankaksi.

– Jos olisin tiennyt minkälainen viimeisestä puolesta vuodesta tulee, en todellakaan olisi lähtenyt tähän mukaan.

Dokumenttielokuvan ja omien puheidensa takana hän seisoo edelleen.

Dokumentissa hän tapaa islamia kritisoivia aktivisteja ja kertoo halunneensa keskustella islamista ihmisten kanssa, jotka ovat jättäneet uskonnon sen sijaan, että tutkisi uskontoa vain kirjallisten ja internet-lähteiden perusteella. Tätä keskustelua hän kertoo jatkaneensa myös dokumentin teon jälkeen ja se on vaikuttanut hänen ajatuksiinsa ja puheisiinsa.

– Olen muuttunut vielä jyrkemmäksi dokumentin teon aikana ja sen jälkeen.

Antti-Jussi kertoo olevansa samaa mieltä elokuvan ohjanneen Matti Reinikan kanssa siitä, että "näistä asioista" täytyy keskustella.

– Pitää ruveta keskustelemaan avoimesti, ilman, että sillä leimakirveellä hutkitaan mennen tullen. Myös minä olen käyttänyt leimakirvestä, mutta myös minua kohtaan on käytetty, sanoo Antti-Jussi.

Henrik Mujunen: "Varmasti voidaan kysyä, onko dokumentti tasapuolinen"

Kolmas dokumentin päähenkilöistä oli Henrik Mujunen, Seinäjoen vastaanottokeskuksen johtaja. Dokumentissa seurataan hänen työtään sekä vastaanottokeskuksen elämää ruohonjuuritasolta aina yhteisistä kokkaushetkistä vakavahenkisiin keskusteluihin muiden turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista ja vastaanottokeskuksen asukkaiden poismuuttoon.

Seinäjoen vastaanottokeskus suljettiin kesäkuussa 2017. Näin on tehty lukuisille muillekin, kun tarve on vähentynyt.

Keväällä 2019 Henrik on edelleen SPR:n Länsi-Suomen piirin palveluksessa. Nyt hän johtaa Salmirannan vastaanottokeskusta Jyväskylässä. Kaikkiaan Henrik on työskennellyt neljässä eri vastaanottokeskuksessa.

– Työn sisältö ei sinällään ole muuttunut, mutta jos verrataan syksyyn 2015, asiakkaiden tilanne on muuttunut. Odotusaika on tehnyt tehtävänsä, eli paljon turhautumista ja prosessin pitkittymisestä johtuvaa oireilua on näkyvissä, Henrik kertoo.

Vastaanottokeskuksen ulkopuolella sen sijaan kuhina on rauhoittunut. Henrik kertoo, että etenkin alkuvaiheessa vuoden 2015 aikana vastaanottokeskusten, ja erityisesti SPR:n, työntekijät saivat jopa tappouhkauksia. Työntekijöitä seurattiin, kun he poistuivat töistä, eivätkä ihmiset uskaltaneet kertoa, missä olivat töissä.

– Voin vilpittömästi sanoa, että tosi moni kanssani työskennellyt vastaanottokeskuksen työntekijä pelkäsi ennen kaikkea suomalaisia, eivät turvapaikanhakijoita, vaikka olisivat kohdanneet turvapaikanhakijoita ensimmäisen kerran elämässä, hän sanoo ja jatkaa, ettei ole ymmärtänyt vastaanottokeskuksen työntekijöihin kohdistunutta syyttelyä.

– Kuitenkin meidän tehtävänä oli vain tukea viranomaista ja hoitaa homma.

Henrik kertoo toivovansa, että dokumentin aiheista pystytään edelleen keskustelemaan rehellisesti ja syyttämättä – ja mitään näkökulmia sivuuttamatta. Hän muistuttaa, että dokumentissa näkyvät tapahtumat ovat vain "promillen näkökulma" todellisuudesta, vastaanottokeskusten arjesta.

– Varmasti voidaan kysyä, onko dokumentti tasapuolinen ja onko kaikki näkökulmat tuotu esiin. Vastaus on että ei. Se ei ole dokumentin tarkoituskaan.

Henrik haluaa muistuttaa katsojia siitä, että dokumentissa ja vastaanottokeskuksissa on kyse ennen kaikkea ihmisten elämistä. Ihmisten, joita ei voi niputtaa yhdeksi ja samaksi massaksi. Vaikka he ovat turvapaikkahakemusprosessissaan samankaltaisessa vaiheessa, on heillä keskenään erilaiset kokemukset ja taustat, kuten meillä kaikilla.

Dokumentissa Henrik kertoo ymmärtävänsä monien seinäjokisten pelkoa uuden tilanteen edessä. Edelleen hän ajattelee, että pelot ja ennakkoluulot olivat aitoja kokemuksia, joihin ja joista puhumiseen ihmisillä on oikeus. Mutta hän haluaa korostaa, että ainoa tie eteenpäin on keskustelu.

– Ainoa ratkaisu tähän asiaan on se, että me tulisimme lähemmäksi toinen toistamme ja kävisimme näistä asioista suoraa ja rehellistä puhetta. Ja siinä suomalaiset ovat kaikista parhaita koko maailmassa, sanoo Henrik.

Katso Seinäjoen arabikevät:

EDIT 29.5.
- Lisätty linkit lähetykseen
- Tarkennettu Shihabin kommenttia: *) he = eivät ainoastaan elokuvan tekijät vaan myös muut

Uusimmat sisällöt - Docventures