Hyppää pääsisältöön

Jere Vartiainen löysi runoilijan äänensä, kun uskalsi mennä päin häpeää

Runoilija Jere Vartiainen
Runoilija Jere Vartiainen Kuva: Raili Tuikka / Yle Tanssiva karhu,Jere Vartiainen

Jere Vartiainen etsii runoissaan ulospääsyä miehen ahtaasta roolista ja tutkii ihmisen keskeneräisyyttä. Vartiaisen kokoelma Minuus | Miinus on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

Mies istuu psykologin vastaanotolla ja purkaa tunne-elämänsä solmuja. Psykologi kirjaa ylös havaintojaan:

Tutkittava (tva) kertoo, että ilman aikuisasua hän on kyvytön, kokematon ja täysin kauhuissaan.

Näin Jere Vartiaisen fkitiivinen psykologi analysoi tutkittavaa runossa Turvattomasti kiintynyt.

– Leikin psykologikielellä ja lausuntotekstillä, koska se on sellaista mitä osaan, Vartiainen naurahtaa.

Vartiainen on koulutukseltaan psykologi ja työskentelee Oulun kaupungilla aikuisten mielenterveyspalveluissa. Psykologiassa ja runoudessa häntä kiinnostaa sama asia: ihminen.

– Minua kiinnostaa miten ihminen rakentuu tai jää rakentumatta. Psykologia tutkii tätä, mutta myös runouden symbolinen maailma tuottaa tietoa ihmisestä.

Kun itsevarmuus kirjoittajana kasvoi, aiheisiin tuli syvyyttä.

Minuus | Miinus on Vartiaisen kolmas runokokoelma, mutta ensimmäinen, jota hän itse kehtaa kutsua runoudeksi.

– Aiemmin enemmän vain kirjoittelin menemään ja neppailin kielellä. Vasta tätä kokoelmaa kirjoittaessa oikeita juttuja alkoi avautua. Olen päässyt kiinni kivuliaisiin ja häpeällisiin aiheisiin. Sieltähän ne kiinnostavat asiat löytyvät.

Runoilijankehityksen kannalta tärkeää on ollut teksteistä saatu palaute. Suurena apuna on ollut etenkin runoilija Heli Slunga, jonka kanssa Vartiainen kertoo keskustelleensa paljon ja oppineensa hänen avullaan paremmin editoimaan tekstejään.

Samalla kun itsevarmuus kirjoittajana kasvoi myös aiheisiin tuli syvyyttä.

Runoni kertovat siitä kokemuksesta, kun ei riitä ja on vääränlainen.

Riittämättömyys, syyllisyys, suorittaminen ja vaativuus itseä kohtaan ovat asioita, joita Minuus | Miinus -kokoelma käsittelee. Runojen tutkittava kokee epäonnistumista niin parisuhteessa kuin työelämässä. Mahdottomalta tuntuu myös miehen roolin täyttäminen.

– Mietin millaiseen yksilötason kehitykseen miehiin kohdistuvat vääristyneet ja ahtaat rooliodotukset voivat johtaa. Siitä syntyi runo Kuin mies. Sen kirjoittaminen oli minulle käännekohta. Se oli ihan erilaista tekstiä kuin mikään aiemmin kirjoittamani, Vartianen sanoo.

Kuin mies - runo kertoo seksuaalisesta epäonnistumisesta ja siihen liittyvästä häpeästä. Runon marginaalissa huutaa armoton ääni: Tutkittava (tva) EI OLE OIKEA MIES!

– Tuntui, että jos pystyn kirjoittamaan tällaisesta, voin kirjoittaa mistä tahansa. Esteitä kirjoittamiselle ei enää ollut.

Vaikka omaa sukupuoltaan tuskaileva runojen puhuja on mies, Vartiainen kertoo pyrkineensä välittämään jotain yleisinhimillistä.

- Runoni kertovat siitä kokemuksesta, kun ei riitä ja on vääränlainen.

Tässä on paljon huumoria, mutta ei tämä pohjimmiltaan hauska kirja ole.

Kokemuksessa on lopulta kyse ennen kaikkea armottomuudesta omaa itseä kohtaan. Runojen psykologin vastaanotolla istuu aikuinen ihminen, mutta hän kantaa mukanaan lapsuuden taakkoja. Jokin kehitysvaihe on jäänyt kesken, tutkittava on jumissa menneissä pettymyksissä. Runoissa miehen puhe sekoittuu turvaa vaille jääneen pojan ääneen.

Vartiainen korostaa, että vaikka tutkittava on pahasti hukassa itsensä kanssa, hän ei ole poikkeusyksilö.

– Jokaisella meistä on taakkamme ja kipeitä asioita, joita kannattaa tutkia.

Kertomisen keinoja Vartiaisella on käytössä iso paletti. Tutkittavan ja psykologin puheen lisäksi kokoelma parodioi niin työvoimaviranomaisten lomakkeita kuin sosiaalisessa mediassa kiertäviä viiden pennin persoonallisuustestejä: Näetkö potentiaalia pimeässä? Tykkäätkö itsestäsi? YLLÄTÄ FACEBOOK-YSTÄVÄSI!

Välillä runoissa huudetaan isolla fontilla, toisaalla sanominen tiiviistyy vinksahtaneiksi aforismeiksi: Jos työttömältä leikkaa kädet, se juoksee lujempaa.

– Hupijutut ja persoonallisuustestit ovat tutkittavan defenssiä, Vartiainen summaa.

– Tässä on paljon huumoria, mutta ei tämä pohjimmiltaan hauska kirja ole. Toivon kuitenkin, että tästä voi saada lohtua.

Runous ei tavoita niitä, jotka siitä eniten hyötyisivät.

Vaikka runoilijana taival on vasta alussa, lavarunopiireissä Vartiainen tunnetaan. Vuonna 2014 hänet valittiin lavarunouden Suomen mestariksi ja myös monet Minuus | Miinus -kokoelman runot taipuvat hyvin esitettyyn muotoon.

Vartiainen esiintyy mielellään, mutta runouden tekemisessä se on lopulta sivujuonne. Lavarunous on viime vuosina kuitenkin tuonut runoudelle uutta yleisöä. Kirjakaupoista runoteoksia on yhä vaikeampi löytää.

– Ajattelen, että jokaiselle on olemassa oma runoutensa, jos vain oikea runo löytäisi oikean ihmisen luo, Vartiainen miettii.

– Ongelma on, ettei runous tavoita niitä, jotka siitä eniten hyötyisivät. Runous on haavoittuneiden kieltä.

Jere Vartiainen (s.1983)

Oululainen runoilija ja psykologi.
Julkaissut kaksi aiempaa teosta: Kirjoitin tämän kärpäspaperille, eikä se tarkoita paljon mitään (Hai, 2013) ja Enimmäkseen en nuku alasti. (Nordbooks, 2014).
Vartiainen on lavarunouden vuoden 2014 Suomen mestari.

Jere Vartiaisen teos Minuus | Miinus (Kolera, 2018) on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Voittaja julkistetaan Kajaanin runoviikolla 3.7. 2019. Palkinnosta kisaa yhteensä kuusi uutta runoteosta.

Raadin perustelut: Jere Vartiainen: Minuus | Miinus (Kolera, 2018)

Jere Vartiainen; Minuus | Miinus (Kolera, 2018) Raadin perustelut: Jere Vartiaisen teoksessa Minuus | Miinus aikuisen miehen ironisen, vihaisen ilmaisun alta kuuluu pojan hiljainen avunpyyntö. Vartiainen etsii runoilla nuorille miehille myötätuntoa ja tukea. Hän käyttää sanomisen pakossaan ison arsenaalin kertomisen keinoja: on mielenterveyspotilaan puhetta ja terapeutin analyysiä lomittain asemoituna, on runon pohjaksi muutettuja TE-toimiston lomakkeita, on aforismeja, ensyklopediamaisuutta, tehtäviä lukijalle. Välillä Vartiainen tuudittaa runojensa poikaa kehtolaulumaisella hellyydellä, ja kääntyy sitten huutamaan yhteiskunnan korvaan mustaa huutoa megafonilla. Tehokeinoilla rymistelyn läpi mies ja poika tulevat kumpikin kuulluiksi.

Kulttuuriykkösessä puhutaan Tanssiva karhu -runouspalkinnon ehdokkaista:

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.