Hyppää pääsisältöön

Jere Vartiainen löysi runoilijan äänensä, kun uskalsi mennä päin häpeää

Runoilija Jere Vartiainen
Runoilija Jere Vartiainen Kuva: Raili Tuikka / Yle Tanssiva karhu,Jere Vartiainen

Jere Vartiainen etsii runoissaan ulospääsyä miehen ahtaasta roolista ja tutkii ihmisen keskeneräisyyttä. Vartiaisen kokoelma Minuus | Miinus on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

Mies istuu psykologin vastaanotolla ja purkaa tunne-elämänsä solmuja. Psykologi kirjaa ylös havaintojaan:

Tutkittava (tva) kertoo, että ilman aikuisasua hän on kyvytön, kokematon ja täysin kauhuissaan.

Näin Jere Vartiaisen fkitiivinen psykologi analysoi tutkittavaa runossa Turvattomasti kiintynyt.

– Leikin psykologikielellä ja lausuntotekstillä, koska se on sellaista mitä osaan, Vartiainen naurahtaa.

Vartiainen on koulutukseltaan psykologi ja työskentelee Oulun kaupungilla aikuisten mielenterveyspalveluissa. Psykologiassa ja runoudessa häntä kiinnostaa sama asia: ihminen.

– Minua kiinnostaa miten ihminen rakentuu tai jää rakentumatta. Psykologia tutkii tätä, mutta myös runouden symbolinen maailma tuottaa tietoa ihmisestä.

Kun itsevarmuus kirjoittajana kasvoi, aiheisiin tuli syvyyttä.

Minuus | Miinus on Vartiaisen kolmas runokokoelma, mutta ensimmäinen, jota hän itse kehtaa kutsua runoudeksi.

– Aiemmin enemmän vain kirjoittelin menemään ja neppailin kielellä. Vasta tätä kokoelmaa kirjoittaessa oikeita juttuja alkoi avautua. Olen päässyt kiinni kivuliaisiin ja häpeällisiin aiheisiin. Sieltähän ne kiinnostavat asiat löytyvät.

Runoilijankehityksen kannalta tärkeää on ollut teksteistä saatu palaute. Suurena apuna on ollut etenkin runoilija Heli Slunga, jonka kanssa Vartiainen kertoo keskustelleensa paljon ja oppineensa hänen avullaan paremmin editoimaan tekstejään.

Samalla kun itsevarmuus kirjoittajana kasvoi myös aiheisiin tuli syvyyttä.

Runoni kertovat siitä kokemuksesta, kun ei riitä ja on vääränlainen.

Riittämättömyys, syyllisyys, suorittaminen ja vaativuus itseä kohtaan ovat asioita, joita Minuus | Miinus -kokoelma käsittelee. Runojen tutkittava kokee epäonnistumista niin parisuhteessa kuin työelämässä. Mahdottomalta tuntuu myös miehen roolin täyttäminen.

– Mietin millaiseen yksilötason kehitykseen miehiin kohdistuvat vääristyneet ja ahtaat rooliodotukset voivat johtaa. Siitä syntyi runo Kuin mies. Sen kirjoittaminen oli minulle käännekohta. Se oli ihan erilaista tekstiä kuin mikään aiemmin kirjoittamani, Vartianen sanoo.

Kuin mies - runo kertoo seksuaalisesta epäonnistumisesta ja siihen liittyvästä häpeästä. Runon marginaalissa huutaa armoton ääni: Tutkittava (tva) EI OLE OIKEA MIES!

– Tuntui, että jos pystyn kirjoittamaan tällaisesta, voin kirjoittaa mistä tahansa. Esteitä kirjoittamiselle ei enää ollut.

Vaikka omaa sukupuoltaan tuskaileva runojen puhuja on mies, Vartiainen kertoo pyrkineensä välittämään jotain yleisinhimillistä.

- Runoni kertovat siitä kokemuksesta, kun ei riitä ja on vääränlainen.

Tässä on paljon huumoria, mutta ei tämä pohjimmiltaan hauska kirja ole.

Kokemuksessa on lopulta kyse ennen kaikkea armottomuudesta omaa itseä kohtaan. Runojen psykologin vastaanotolla istuu aikuinen ihminen, mutta hän kantaa mukanaan lapsuuden taakkoja. Jokin kehitysvaihe on jäänyt kesken, tutkittava on jumissa menneissä pettymyksissä. Runoissa miehen puhe sekoittuu turvaa vaille jääneen pojan ääneen.

Vartiainen korostaa, että vaikka tutkittava on pahasti hukassa itsensä kanssa, hän ei ole poikkeusyksilö.

– Jokaisella meistä on taakkamme ja kipeitä asioita, joita kannattaa tutkia.

Kertomisen keinoja Vartiaisella on käytössä iso paletti. Tutkittavan ja psykologin puheen lisäksi kokoelma parodioi niin työvoimaviranomaisten lomakkeita kuin sosiaalisessa mediassa kiertäviä viiden pennin persoonallisuustestejä: Näetkö potentiaalia pimeässä? Tykkäätkö itsestäsi? YLLÄTÄ FACEBOOK-YSTÄVÄSI!

Välillä runoissa huudetaan isolla fontilla, toisaalla sanominen tiiviistyy vinksahtaneiksi aforismeiksi: Jos työttömältä leikkaa kädet, se juoksee lujempaa.

– Hupijutut ja persoonallisuustestit ovat tutkittavan defenssiä, Vartiainen summaa.

– Tässä on paljon huumoria, mutta ei tämä pohjimmiltaan hauska kirja ole. Toivon kuitenkin, että tästä voi saada lohtua.

Runous ei tavoita niitä, jotka siitä eniten hyötyisivät.

Vaikka runoilijana taival on vasta alussa, lavarunopiireissä Vartiainen tunnetaan. Vuonna 2014 hänet valittiin lavarunouden Suomen mestariksi ja myös monet Minuus | Miinus -kokoelman runot taipuvat hyvin esitettyyn muotoon.

Vartiainen esiintyy mielellään, mutta runouden tekemisessä se on lopulta sivujuonne. Lavarunous on viime vuosina kuitenkin tuonut runoudelle uutta yleisöä. Kirjakaupoista runoteoksia on yhä vaikeampi löytää.

– Ajattelen, että jokaiselle on olemassa oma runoutensa, jos vain oikea runo löytäisi oikean ihmisen luo, Vartiainen miettii.

– Ongelma on, ettei runous tavoita niitä, jotka siitä eniten hyötyisivät. Runous on haavoittuneiden kieltä.

Jere Vartiainen (s.1983)

Oululainen runoilija ja psykologi.
Julkaissut kaksi aiempaa teosta: Kirjoitin tämän kärpäspaperille, eikä se tarkoita paljon mitään (Hai, 2013) ja Enimmäkseen en nuku alasti. (Nordbooks, 2014).
Vartiainen on lavarunouden vuoden 2014 Suomen mestari.

Jere Vartiaisen teos Minuus | Miinus (Kolera, 2018) on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Voittaja julkistetaan Kajaanin runoviikolla 3.7. 2019. Palkinnosta kisaa yhteensä kuusi uutta runoteosta.

Raadin perustelut: Jere Vartiainen: Minuus | Miinus (Kolera, 2018)

Jere Vartiainen; Minuus | Miinus (Kolera, 2018) Raadin perustelut: Jere Vartiaisen teoksessa Minuus | Miinus aikuisen miehen ironisen, vihaisen ilmaisun alta kuuluu pojan hiljainen avunpyyntö. Vartiainen etsii runoilla nuorille miehille myötätuntoa ja tukea. Hän käyttää sanomisen pakossaan ison arsenaalin kertomisen keinoja: on mielenterveyspotilaan puhetta ja terapeutin analyysiä lomittain asemoituna, on runon pohjaksi muutettuja TE-toimiston lomakkeita, on aforismeja, ensyklopediamaisuutta, tehtäviä lukijalle. Välillä Vartiainen tuudittaa runojensa poikaa kehtolaulumaisella hellyydellä, ja kääntyy sitten huutamaan yhteiskunnan korvaan mustaa huutoa megafonilla. Tehokeinoilla rymistelyn läpi mies ja poika tulevat kumpikin kuulluiksi.

Kulttuuriykkösessä puhutaan Tanssiva karhu -runouspalkinnon ehdokkaista:

  • Avaruusromua: Nuori mies alkaa tehdä musiikkia

    Hänellä on kasettinauhuri ja syntesoija.

    Eletään vuotta 1981. Music Television eli MTV aloittaa lähetyksensä. Yhdysvalloissa esitellään videopeli nimeltä Pac-Man. IBM julkistaa PC-kotitietokoneensa sekä MS-DOS -käyttöjärjestelmänsä. Suomen eniten katsotut elokuvat ovat Kadonneen aarteen metsästäjät, 007 - Erittäin salainen sekä Uuno Turhapuron aviokriisi. Japanilainen Nintendo julkaisee Donkey Kong -nimisen videopelin. Ranskassa eräs nuori mies intoilee Pink Floydista, Genesiksestä, Emerson Lake and Palmerista ja Klaus Schulzesta. Hänellä on kasettinauhuri ja hän alkaa tehdä musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nimesi on juhlan arvoinen

    Nimipäivien juhliminen on katoavaa kansanperinnettä.

    Haluaisitko herätä nimipäiväsi aamuna torvisoittoon ja lauluun? Naamiaisasuihin pukeutuneet ystäväsi heittäisivät sinut korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Vastavuoroisesti sinulta odotettaisiin päivällä runsasta kestitystä, tai muuten olisi uhkana tulla heitetyksi sikolättiin. Nimipäiväjuhlien piirileikit ja tanssit jatkuisivat pelimannin säestyksellä seuraavaan aamuun asti.

  • Avaruusromua: Musiikki on kuin tutkimusmatka

    RMI uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä.

    Minä uskon siihen, että jos antautuu soittamaan useiden kymmenien minuuttien minuutin mittaisia esityksiä, se osoittaa, että uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä. Näin sanoo Radio Massacre International -yhtyeen kosketinsoittaja Steve Dinsdale. Hän ja hänen yhtyetoverinsa ovat aina uskoneet improvisaatioon. He ovat sitä mieltä, että tällä tavoin syntynyt musiikki on kuin tutkimusmatka. Musiikki antaa mahdollisuuden löytää ääniä, joita ei ehkä enää koskaan löydä uudelleen. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Nuori mies alkaa tehdä musiikkia

    Hänellä on kasettinauhuri ja syntesoija.

    Eletään vuotta 1981. Music Television eli MTV aloittaa lähetyksensä. Yhdysvalloissa esitellään videopeli nimeltä Pac-Man. IBM julkistaa PC-kotitietokoneensa sekä MS-DOS -käyttöjärjestelmänsä. Suomen eniten katsotut elokuvat ovat Kadonneen aarteen metsästäjät, 007 - Erittäin salainen sekä Uuno Turhapuron aviokriisi. Japanilainen Nintendo julkaisee Donkey Kong -nimisen videopelin. Ranskassa eräs nuori mies intoilee Pink Floydista, Genesiksestä, Emerson Lake and Palmerista ja Klaus Schulzesta. Hänellä on kasettinauhuri ja hän alkaa tehdä musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nimesi on juhlan arvoinen

    Nimipäivien juhliminen on katoavaa kansanperinnettä.

    Haluaisitko herätä nimipäiväsi aamuna torvisoittoon ja lauluun? Naamiaisasuihin pukeutuneet ystäväsi heittäisivät sinut korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Vastavuoroisesti sinulta odotettaisiin päivällä runsasta kestitystä, tai muuten olisi uhkana tulla heitetyksi sikolättiin. Nimipäiväjuhlien piirileikit ja tanssit jatkuisivat pelimannin säestyksellä seuraavaan aamuun asti.

  • Avaruusromua: Musiikki on kuin tutkimusmatka

    RMI uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä.

    Minä uskon siihen, että jos antautuu soittamaan useiden kymmenien minuuttien minuutin mittaisia esityksiä, se osoittaa, että uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä. Näin sanoo Radio Massacre International -yhtyeen kosketinsoittaja Steve Dinsdale. Hän ja hänen yhtyetoverinsa ovat aina uskoneet improvisaatioon. He ovat sitä mieltä, että tällä tavoin syntynyt musiikki on kuin tutkimusmatka. Musiikki antaa mahdollisuuden löytää ääniä, joita ei ehkä enää koskaan löydä uudelleen. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Mua edelleen itkettää joskus, kun kaivan avaimet laukusta ja avaan kotioven" – Hima & Stradan kaupunkikierrokset lisäävät ymmärrystä asunnottomuudesta

    Oppaat kertovat tarinoita pääkaupungin kaduilta.

    Hima & Stradan asunnottomuutta kokeneet katuoppaat kertovat, mitä kaikkea Helsingin kaduilla tapahtuu ja mitä kaikkea kiireiseltä kulkijalta jää ehkä huomaamatta. Toisenlainen kaupunkikierros avaa uuden näkökulman tuttuunkin ympäristöön. Tässä Poitsun ja Paulan kierroksilla kuultua.

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.