Hyppää pääsisältöön

Lappajärven laiton kansanpato oli kapina byrokratiaa vastaan järven puolesta 1979

Lappajärvellä kuntalaiset rakensivat padon järveensä toukokuussa 1979, koska he halusivat estää Lappajärven pinnan jatkuvan laskun. Järven laskujoen varrella olevat vesivoimayhtiöt eivät patoa hyväksyneet, vaan vaativat sen purkua. Ajankohtainen kakkonen vieraili patopaikalla ja haastatteli lappajärveläisiä asian tiimoilta, kun padon purkutyöt oli aloitettu syyskuun 4. päivä samana vuonna.

Toukokuun 2. päivänä vuonna 1979 Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Lappajärven kunnan asukkaat päättivät pysäyttää järvensä alati alenevan pinnan rakentamalla padon järven laskujokena toimivan Ähtävänjoen suulle. Vedenpinta oli vuosikymmenten aikana jatkanut laskuaan vesivoimayhtiöiden suorittamien juoksutusten vuoksi. Kuntalaisten mukaan kyse oli pohjimmiltaan siitä, kenellä oli nautintaoikeudet järveen.

Lappajärven kylistä lähti traktori- ja autokaravaani, joka vei kivikuormia Ähtävänjoelle ja kippasi Niskan sillalta kivilastinsa joen suulle padoksi. Kapina järven puolesta kasvoi nopeasti kansanliikkeeksi, kun tuhansia lappajärveläisiä osallistui patotalkoisiin. Myös koululaiset kantoivat kortensa kekoon osoittamalla mieltään padon ja järven puolesta.

Voimayhtiöt eivät hyväksyneet patoa, vaan vaativat sen purkamista. Ne tekivät myös padosta ilmoituksen poliisille. Tämä niin sanottu kansanpato tuomittiin vesihallituksessa laittomana. Keskusrikospoliisi (KRP) saapui paikkakunnalle suorittamaan kuulusteluja. Niissä ehti heti alussa käydä jo sata henkilöä, kun kolmesataa suorastaan pyrki kuulusteluihin. Kun nämä kuulusteluissa jo olleet kertoivat, että 1600 henkilöä olisi vielä tulossa ilmoittautumaan, poliisi päätti lopettaa kuulustelut, ja KRP poistui paikkakunnalta.

Kontrolloimaton kansanliike oli uusi yhteiskunnallinen vaikuttaja

Syyskuun alussa pato purettiin ja purkua oli seuraamassa parisataa ihmistä, valtaosa median edustajia. Sisäministeri oli kuitenkin antanut määräyksen, että jos purkutöistä aiheutuu levottomuuksia, ne on keskeytettävä välittömästi. Kiivasäänisiä puheita ja turhautuneisuutta lukuun ottamatta laihialainen koneurakoitsija sai purkaa padon rauhassa, kun luonnonsuojelujärjestökin ehti mukaan padon suojeluun vasta purkuvaiheessa.

Padonrakentajat ihmettelivät Ajankohtaisen kakkosen haastattelussa kiviröykkiöiden poistamista, sillä padolla haettiin vain järven luonnontilaista alarajaa. Lappajärvellä liikkeeksi muodostunut kapina olikin mukanaolijoiden mielestä byrokratiaa vastaan suunnattu kansanliike, jota kukaan ei perustanut saati ohjannut. Tässä tapauksessa byrokratiaa edustivat vesiviranomaiset, jotka lappajärveläisten mielestä ajoivat Ähtävänjoen pienten voimalaitosten etua eivätkä asukkaiden etua. Vuosia jatkunut valituskierre ja viranomaisten tyhjiksi koetut lupaukset saivat kuntalaiset lopulta toimimaan. Luottamuspula aina vesihallitukseen asti oli ollut suurta.

On yhteiskunnan tervehtymisen merkki, kun kansalaiset tekevät yhdessä päätöksen ja ryhtyvät toteuttamaan sitä.― Johan von Bonsdorff, päätoimittaja Folktidningen Ny Tid

Lappajärvi-liike oli yksi monista kontrolloimattomista kansanliikkeistä, joista hiljalleen kasvoi yhteiskunnallisia vaikuttajia. Kansanliikkeet heijastelivat myös päättäjien ja kansalaisten välistä luottamuspulaa. Ajankohtaisessa kakkosessa pohdittiin myös sitä, miten nämä kansanliikkeet vaikuttavat esimerkiksi puolueisiin ja poliittiseen päätöksentekoon.

Ruotsinkielisen Folktidningen Ny Tidin päätoimittaja Johan von Bonsdorff on kirjoittanut runsaasti ympäristökysymyksistä ja ympäristöaktivismista. Hän toteaa haastattelussa Lappajärvi-liikkeestä, että kansalaisten yhteistoiminta jonkun asian puolesta on yhteiskunnan tervehtymisen merkki. Hänen mukaansa kansalaisaktivistit eivät ole alistuneet rakenteeseen vaan muutokseen on ollut tarvetta. Hänen mukaansa puolueet miettivät luonnonsuojelukysymyksiä ja sitä, miten ne ovat osanneet vastata ihmisten odotuksiin. Hän kuitenkin huomauttaa, että sillä on merkitystä, miten ympäristökysymykset ovat linjassa puolueen omien tavoitteiden kanssa.

Kansalaistoiminta Koijärvellä ja Lappajärvellä ravisteli yhteiskunnan päätöksentekoa.― Mauri Auvinen, päätoimittaja Savon Sanomat

Savon Sanomien päätoimittaja Mauri Auvinen korostaa Ajankohtaisen kakkosen toimittajalle sitä, että kansalaisaktivismilla on olemassa raja, jonka jälkeen tullaan laillisuuskysymysten eteen. Hän sanoo toisaalta tunteneensa myötätuntoa Koijärvelle saapuneita luonnonsuojelijoita kohtaan kuten myös Lappajärvi-liikkeeseen osallistuneita kohtaan. Toiminta on Auvisen mielestä ollut spontaania ja se on syntynyt aiheesta. Hänen mukaansa kansalaistoiminta ravisteli yhteiskunnan päätöksentekoa. Hän uskoo, että 1980-luvulla kaikki ekologisuuteen liittyvä tulee nousemaan vahvasti esiin, myös puolueiden ohjelmissa ja päätöksenteossa.

Sitä odotellessa padon purkamista seuranneet lappajärveläiset jäivät miettimään, oliko heidän protestinsa ja hätähuutonsa elinympäristön puolesta mennyt perille vai olisiko seuraavana keväänä rakennettava taas uusi pato.

Kommentit
  • Tehtaankadun poliisimurhat järkyttivät kansaa 1997

    Steen Christensen surmasi kaksi poliisia ryöstön jälkeen.

    Koko Suomi järkyttyi, kun tanskalainen Steen Christensen surmasi teloitustyylillä kaksi suomalaista poliisia Helsingissä Tehtaankadulla 22.10.1997. Hän oli vähän aiemmin ryöstänyt Hotelli Palacen kassan Helsingin Eteläranta 10:ssä. Saaliikseen Christensen sai vähän yli 6000 markkaa (reilut 1000 euroa).

  • Seilin saarelle matkattiin arkkulaudat mukana

    Saarelle eristettiin spitaalisia ja mielisairaita.

    Turun saaristossa sijaitseva idyllinen ja vehreä Seilin saari kätkee sisäänsä hautausmaan ja monta karua kohtaloa. Saarelle perustettiin 1600-luvulla sairaala spitaalisille. Tosin lääkäreitä tai hoitoa ei ollut, perillä odotti vain eristys ja sopivaa maata hautuumaaksi. Myöhemmin Seilissä toimi naisille tarkoitettu mielisairaala. Terveen ja hullun raja oli häilyvä ja riippui usein yhteiskuntaluokasta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto