Rikos- ja riita-asioiden sovitteluun tulee yhä enemmän verkkovihaan ja muuhun asiattomaan nettiviestintään liittyviä tapauksia. Sovittelu perustuu siihen, että osapuolet kohtaavat kasvotusten ja käsittelevät asiaa yhdessä. Tapaaminen vaatii paljon rohkeutta, mutta onnistuessaan se auttaa molempia osapuolia elämässä eteenpäin.
Someen vuodettuja seksivideoita, rasistisia viestejä koulun Facebook-seinällä, tappouhkauksia anonyymilla keskustelupalstalla.
Siinä muutamia esimerkkejä tapauksista, joita Jaakko Ojanne ja Pirjo Työrinoja ovat olleet sovittelemassa.
Ojanne ja Työrinoja ovat molemmat toimineet noin vuosikymmenen ajan vapaaehtoisina sovittelijoina. He ovat työssään huomanneet, että sovittelu voi helpottaa verkkovihan ja nettikiusaamisen kohteeksi joutuneen henkistä taakkaa.
Sovittelussa osapuolet käsittelevät rikosta tai riitaa kahden koulutetun sovittelijan läsnä ollessa. Tavoitteena voi olla esimerkiksi sovinnon aikaansaaminen, anteeksipyytäminen ja -antaminen tai vahingonkorvauksista sopiminen.
– Sovittelu on usein hyödyllisempää kuin se, että mennään käräjäoikeuteen ja sieltä määrätään vain päiväsakkoa. Sovittelu on ainoa paikka, jossa vihapuheen kirjoittaja joutuu kohtaamaan uhrinsa ja katsomaan häntä silmiin, perustelee Ojanne.
Kohtaaminen auttaa molempia osapuolia
Kuvittele tilanne: Anonyymissa sähköpostiviestissä sinua haukutaan suvakiksi, joka ansaitsee tulla raiskatuksi. Pian saat tappouhkauksia, joissa mainitaan kotiosoitteesi. Kohta et enää uskalla liikkua ulkona, koska pelkäät sanojen muuttuvan teoiksi.
Verkkoviha on henkistä väkivaltaa, jolla pyritään alistamaan, eristämään ja vahingoittamaan. Minkä takia kenenkään pitäisi tavata ihminen, joka on satuttanut häntä syvästi?
Ojanteen ja Työrinojan mukaan sovittelussa tärkeintä on kohtaaminen. Se on sovittelutyön kovaa ydintä, jonka myötä sovinto joko syntyy tai jää syntymättä.
Kun osapuolet kohtaavat, teosta aiheutuneet haavat tulevat näkyväksi myös pahantekijälle. Sen seurauksena hän saattaa hävetä tekoaan, osoittaa katumusta ja muuttaa käyttäytymistään.
– Jos kuulet kasvotusten, miltä tekosi tuntui toisesta osapuolesta ja sinulla on edes jonkinlaista kykyä empatiaan, ymmärrät yleensä tehneesi väärin, kuvailee Työrinoja.
Samalla myös pelot hälvenevät, kun vihapuheen kirjoittaja ei vastaa kuvaa siitä netin syvyyksistä vaanivasta pedosta, jonka on mielessään luonut. Lisäksi sovittelu voi auttaa myös pahantekijää pääsemään elämässään eteenpäin, kun hän ei joudu enää käsittelemään tekoaan yksin.
Kohtaamisen merkitys korostuu erityisesti nettikiusaamisen ja verkkovihan kohdalla. Nettikirjoittelijat eivät aina jostain syystä tiedosta tekojensa seurauksia tai kieltävät ne. Ojanteen mukaan havahtuminen tapahtuu usein vasta sovittelupöydässä.
– Nettikirjoittelussa tekijöille on yleensä se asenne, että eihän tuo nyt ollut mitään. Toihan oli vaan hauskaa! Jos taas lyöt jotakuta tai rikot jonkun ikkunan, tajuat yleensä heti, että olet tehnyt hölmösti.
Sovittelupöydässä ei selitellä tai puolustella
Ojanne ja Työrinoja muistuttavat, että sovitteluun osallistuminen vaatii molemmilta osapuolilta rohkeutta. Sovittelussa joutuu kertomaan, miksi on tehnyt rikoksen sekä ottamaan vastuun teoistaan. Oman teon myöntäminen ja vihan pukeminen sanoiksi on monille kova paikka.
Jos rikoksesta epäilty on esimerkiksi sitä mieltä, että hänen tekonsa oli oikeutettu, sovittelu ei ole oikea paikka käsitellä tapausta.
– Oikeudenkäynnissä tekijä lähinnä puolustelee itseään ja tekoaan. Jos siellä nyt joku pahoittelu tapahtuu, niin se vaan kuuluu kaavaan, kertoo Ojanne.
Silloin kun rikoksen tai riidan osapuolet saadaan saman pöydän ääreen, molempia tyydyttävä sovinto saadaan yleensä aikaiseksi. Sovittelu on vapaaehtoista, joten osapuolilla on yleensä korkea motivaatio päästä maaliin asti.
– Sovittelu ei toki silloinkaan aina päädy sovintoon. Kohtaaminen ei välttämättä jostain syystä vain onnistu ja silloin voi olla parempi, että asia hoidetaan oikeudessa, huomauttaa Työrinoja.
Internet työllistää sovittelijoita
Verkkoviha, nettikiusaaminen ja muu asiaton nettiviestintä päätyy yhä useammin sovittelijoiden hoidettavaksi. Helsingin sovittelutoimintaan lähetettiin soviteltavaksi viime vuonna hieman yli 200 kunnianloukkausta ja laitonta uhkausta. Suunnittelija Juhani Ala-Kurikka arvioi, että yli puolet niistä tapahtui sosiaalisessa mediassa.
– Facebook on kunnianloukkauksille ja uhkauksille suosituin alusta aikuisten parissa. Parikymppiset ja sitä nuoremmat tekijät taas käyttävät Snapchattia ja Whatsappia, jonka keskusteluryhmissä voi olla useita kymmeniä jäseniä, Ala-Kurikka kertoo.
Usein kyseessä on kahdenkeskinen viestittely, mutta sovittelussa on käsitelty myös laajemmalle yleisölle suunnattuja lokakampanjoita. Joukkoon mahtuu kirjava joukko tapauksia sosiaalityöntekijöille suunnatuista uhkauksista entisten puolisoiden välisiin kiistoihin.
Vähemmistöryhmiin kohdistuvaa verkkovihaa on soviteltu toistaiseksi vielä vähän. Netin rasistisesti motivoitunutta vihapuhetta voi olla vaikeaa käsitellä sovittelussa.
– Itse muistan tältä vuodelta ainoastaan yhden tapauksen, joka oli uhkaus. Tämänkaltainen vihapuhe kohdistuu yksilön sijaan usein kokonaisia ihmisryhmiä vastaan. Silloin sovittelu ei ole mahdollista, kertoo Ala-Kurikka.
Anonyymien keskustelupalstojen häiriköitä on Ala-Kurikan mukaan usein vaikeaa saada sovittelun piiriin. Se edellyttäisi ensin poliisilta mittavaa tutkintaa ja anonyymien tekijöiden henkilöllisyyden selvittämistä.
Useimmiten sovitteluun päädytään poliisin aloitteesta, mutta myös uhri tai tekijä voi ehdottaa sovittelua. Se on mahdollista, vaikka tapauksesta ei olisi käynnistetty rikostutkintaa.
– Tällä hetkellä todennäköisyys sille, että kunnianloukkaussyytteet menevät eteenpäin ja päättyvät tuomioon, on hyvin pieni. Siitä huolimatta osapuolet käyvät pahimmillaan vuosia kestävän myllyn läpi. Sovittelu voisi olla helpompi ja nopeampi tapa hoitaa asia, pohtii Ala-Kurikka.
Kenenkään ei tule pelätä
Kenenkään ei tule hyväksyä häneen kohdistuvaa vihapuhetta, ahdistelua tai kiusaamista. Jos omat voimat ehtyvät ja ei tiedä mitä tehdä, Työrinoja neuvoo etsimään apua uhreille suunnatuista tukipalveluista ja keskustelupalstoilta.
Esimerkiksi Rikosuhripäivystys antaa neuvoja ja henkistä tukea rikoksen kohteeksi joutuneille. Help.some -mobiilisovelluksen kautta lapset ja nuoret voivat hakea apua muun muassa nettikiusaamiseen.
– Jokaisen pitäisi tuntea oikeutensa olla pelkäämättä. Monessa väkivaltatapauksessa ihminen uhriutuu ja alkaa uskoa, että pelkääminen ja väkivalta kuuluu elämään. Ihmisten ei kuitenkaan tarvitse kestää mitä tahansa.
Rangaistuksen ja sovittelun lisäksi pitäisi myös puhua ennaltaehkäisevistä toimista. Pelkällä vihapuheen kriminalisoinnilla ja sovittelulla ei vielä kitketä verkossa kytevää vihaa.
Työrinojan mukaan tarvitaan ainakin lisää kouluopetusta ja kansalaistietoa siitä, minkälaiset puheet kuuluvat ja eivät kuulu sananvapauden piiriin.
– Yleishumaani kultainen sääntö on hyvä mittari myös siihen, mitä saa ja ei saa sanoa. Älä tee toiselle mitään sellaista, mitä et toivo itsellesi tehtävän. Jokaiselta meistä löytyy sisältä se mittari.
Edit 25.11.2020: Kuva vaihdettu.
