Hyppää pääsisältöön

Pirkko Saision Elämänmeno on romaani haaveiden ja todellisuuden yhteentörmäyksestä

Kirjailija Pirkko Saision esikoisteos Elämänmeno (1975) kuvaa työläisperheen elämää heti sodan jälkeen aina 1970-luvulle asti. Romaanin tapahtumat sijoittuvat paitsi helsinkiläiseen kaupunginosaan Kallioon myös tehdassaleihin ja kerrostalojen asfalttipihoille. Saisio kertoi teoksensa taustoista ja motiiveista ohjelmassa Tuhat vuotta, sata kirjaa (1999).

Pirkko Saision romaaniin pohjautuva Elämänmeno-draamasarja on katsottavissa Yle Areenassa.

Pirkko Saisio (s.1949) julkaisi esikoisromaaninsa Elämänmeno vain 26-vuotiaana ja sai teoksestaan J.H. Erkon palkinnon. Nuori Saisio valmistui samana vuonna Teatterikoulusta. Suomessa elettiin työväenkulttuurin renessanssia ja se näkyi myös Elämänmenon vastaanotossa. Ainakin kulttuuritoimittajat olivat haltioissaan. Heidän mielestään Pirkko Saision todentuntuinen työläiselämän kuvaus Helsingin Kalliossa oli suuri työläisromaani ja sen kirjoittaja mahdollisesti merkittävä työläiskirjailija.

Saisio tunsi hyvin esikoisromaaninsa tapahtumaympäristön, sillä se oli kirjailijan ominta. Olihan hän Kallion kasvatti. Kotiosoitekin oli ollut Fleminginkadulla kuten romaanin nimihenkilöillä. Samalla tuttua oli kalliolaisen arjen ja sotien jälkeisen ajan niukkuus, josta teos myös kertoo.

Elämänmeno on yhden perheen tarina, joskin jotkut sivuhenkilöt vaikuttavat taustalla voimaakkaasti. Romaanin keskushenkilöt ovat karjalaistaustainen Eila ja tämän avioton tytär Marja. Eila avioituu sittemmin hitsaaja Alpo Niemisen kanssa, ja uusperhe asettuu asumaan Kallioon Fleminginkadulle. Perheen sisäiset jännitteet alkavat purkautua, kun perheeseen syntyy vielä kaksi lasta, jotka menestyvät elämässä äidin mielestä esikoista paremmin. Arka ja taiteellinen Marja on erilainen ja äitinsä silmissä epäonnistuja, jota äiti kurittaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Isäpuoli Alpo on puolestaan lempeä mutta vaimonsa edessä alistuva.

Romaani oli mulle ensisijaisesti poliittisen heräämisen kuvausta.― Pirkko Saisio romaaninsa synnystä.

Kirjailijan mielestä romaanissa on tyypillisiä esikoisromaanin piirteitä, sillä se on kehityskertomus kirjoittajan omanikäisestä henkilöstä. Lisäksi Kallio oli kirjoittamisajankohtana Saision kotiseutua. "Paikat ja kadut ovat autenttisia, mutta henkilöt fiktiivisiä", Saisio sanoo ja jatkaa, että "omaa aikaansa on aina vaikea kuvata".

Arjen niukkuus ja elämän vaativuus kuvittivat romaania. Saisio korostaa, ettei romaanissa kuvattua aineellisesti ankeaa elämää työläiskodissa 1950-luvulla ole liioiteltu. Asumisen ahtaus ja suuret perheet saivat vastineensa todellisuudesta. "Ainakin Fleminginkatu 13:ssa, jossa mä asuin, oli pelkkiä yksiöitä ja niissä saattoi asua seitsemän henkeä", Saisio sanoo.

Romaanin äitityyppi on jotain sellaista, jota olen ympärilläni havainnut ja joka on ollut tavallista.― Pirkko Saisio romaaninsa äidistä.

Saisio muistelee, että moneen kertaan kirjoitetussa romaanissa oli alun alkaen hyvin poliittinen loppu, olihan 1970-luku vahvaa taistolaisuuden aikaa. Se oli Saisiolle hänen omien sanojensa mukaan myös poliittisen heräämisen aikaa jo kirjoitusvaiheessa. Elämä romaanissa sai kuitenkin otteen trendeistä, ja kustantajan ohjauksessa romaanin lopusta ei tullut vain suurta poliittista heräämistä. "Se olisi aikaa myöten pienentänyt sitä", Saisio toteaa. Kustantaja oli myös ehdottanut, että kirjailija poistaisi alkuperäisessä käsikirjoituksessa olleen viittauksen päähenkilön homoseksuaalisuudesta. Sen Saisio teki ja on pitänyt jälkikäteen ratkaisua hyvänä, vaikka joidenkin mielestä se oli sensurointia.

Pirkko Saisiolle Elämänmeno-romaanista tuli eräänlainen riippakivi, sillä hän saa jatkuvasti kommentteja: "Se sun kirja on hyvä". Saisio tietää, että juuri Elämänmenosta on kyse, vaikka sen jälkeen hän on julkaissut useita teoksia muun muassa proosaa ja näytelmiä.

Hän saa usein myös kysymyksiä romaanin äidistä. Miksi hän on halunnut luoda sellaisen hahmon? Kirjailija itse korostaa, ettei hän kirjoita omasta äidistään tai heidän suhteestaan mutta todellisuuspohja Eilalla on. "Romaanin äitityyppi on jotain sellaista, jota olen ympärilläni havainnut ja joka on ollut tavallista. Elämäntaistelu on ollut kovaa ja se on näkynyt ihmisissä. Eikä kasvatuksessa tunnettu sanaa 'psykologia' ", Saisio summaa.

Koulussa tärkeintä oli kuri, ei oppiminen.― Pirkko Saisio Elämänmenosta ja sen henkilöistä.

Ihmiset yrittivät sodan jälkeen raivata itselleen elintilaa, mutta ympäröivä yhteiskunta oli jäykkä ja arvomaailma oli ankara. Saisio kuvaa romaanissaan lasten kasvatusta julmalla tavalla ja koululaitoskin saa huonon arvosanan.

"Suomi oli vielä maatalousvaltainen maa ja arvot olivat "terveitä" ja ajan henki hyvin isänmaallinen. 1950-luvun koulussa tämä myös näkyi esimerkiksi kurin ja tapojen militanttisuutensa tai siten, ettei huomioitu kaupungistumista tai sitä, että vanhemmat työskentelivät kaupan tai teollisuuden palveluksessa eivätkä maataloudessa. Lisäksi koulussa tärkeintä oli kuri, ei oppiminen." Saisio summaa.

Kirjailijana Pirkko Saisiolle oli kuitenkin ollut tärkeää, että teos olisi heijastellut sosialistista realismia ajan hengen mukaisesti, Pettymys olikin suurta, kun näin ei ollut – ainakin kriitikoiden mukaan. Teosta nimenomaan kiiteltiin siitä, ettei se ollut sosialistista realismia. Pettymyksestä toivuttuaan Saisio myöntää, että teoksesta tuli kuitenkin parempi kuin hänellä oli alunperin ollut aikomus.

Keskustelu sulkeutuu 4.7.2019.
Keskustele
  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto