Hyppää pääsisältöön

Äidin pahimmat pelot käyvät toteen Silene Lehdon runoissa

Runoilija Silene Lehto
Runoilija Silene Lehto Kuva: Raili Tuikka / Yle Silene Lehto,Tanssiva karhu

Silene Lehto tutkii roolirunoissaan vanhemmuuden herättämiä äärimmäisiä tunteita. Kultapoika, kuplapoika on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

Silene Lehdon runokokoelma alkaa versiolla Hamelnin pillipiiparista. Klassikkosadussa pillipiipari johdattaa lumoavalla soitollaan kuolemaan ensin rotat - ja sitten kaupungin lapset.

Aina on olemassa virheen mahdollisuus. / Ja se on pahinta./ Rotat kelluvat joessa kuin vettyneet leivänkannikat, / tuuli pöllyttää hiekkalaatikoiden hiekkaa.

Silene Lehdon kokoelman aihe on vanhemmuus ja sen herättämä kauhu. Runoissa pahimmat painajaiset käyvät toteen: pillipiipari vie lapset, pienten lasten äiti tekee itsemurhan, terroristi törmää lentokoneella vuoreen.

Satujen lisäksi runojen pohjana ovat uutistapahtumat ja oikeat ihmiskohtalot.

Lapsen saaminen herkisti maailman kauheudelle.

Runot lähtivät syntymään, kun Silene Lehto tuli itse äidiksi.

– Lapsen saaminen herkisti maailman kauheudelle. Istuin yöllä imettämässä ja päässä risteili pelkoja, hän muistelee.

Noihin aikoihin maailmaa järkytti Alpeilla tapahtunut lentokoneturma, jossa lentoperämies Andreas Lubitz ohjasi täynnä matkustajia olleen lentokoneen tahallaan päin vuorta. Kaikki lentokoneen 150 matkustajaa kuolivat katastrofissa.

– Lehdet revittelivät lentokoneessa olleista äideistä ja vauvoista. Mietin minkälainen fiilis olisi olla siellä lentokoneessa vauvan kanssa ja tietää, että nyt kuollaan.

Yrityksestä ymmärtää syntyi runo, jossa näkökulma on Lubitzin äidin. Runossa äiti hakee selitystä poikansa teolle.

– Sehän on monen vanhemmuutta suunnittelevan pelko, että mitä jos oma lapsi tekeekin jotain hirvittävää, Lehto sanoo.

Koko ajan on veitsenterällä ettei sorru sentimentaalisuuteen ja kliseisiin.

Runoihin päätyneet henkilöhahmot saattavat olla muistumia pitkänkin ajan takaa.

Kultapoika, kuplapoika -kokoelman nimiruno kertoo David Vetter -nimisestä amerikkalaispojasta, josta kerrottiin uutisissa, kun Silene Lehto oli lapsi. Vetter sairasti harvinaista immuunipuutosta ja joutui sen vuoksi elämään muovisen kuplan sisässä. Poika kuoli vain 12 -vuotiaana.

Runoissa tavataan myös päänsä kaasu-uuniin työntänyt runoilija Sylvia Plath, joka puhuu orvoiksi jääneille lapsilleen. Niin ikään mukana on vuorikiipeilijä, kahden pienen lapsen äiti, Alison Hargrieves, joka kuoli kiivetessään k2-vuorelle ilman lisähappea.

Lehto sanoo, että halusi kirjoittaa roolihahmojen kautta ja etäännyttää tunteensa, koska aihe on niin henkilökohtainen.

– Vanhemmuus on tosi vaikea alue kirjoittaa. Koko ajan on ihan veitsenterällä ettei sorru sentimentaalisuuteen ja kliseisiin, Lehto sanoo.

Runoihinsa hän halusi tuoda äärimmäisiä tilanteita, koska vanhemmaksi tuleminen on äärimmäistä.

– Äärimmäisten asioiden kautta voi kertoa siitä miten isoja tunteita ihminen käy silloin läpi tullessaan vanhemmaksi. Syntymä ja kuolema ovat lähellä toisiaan, elämän alku ja loppu.

Pelon ja kauhun vastapainona Lehdon runoissa on aina mukana rakkaus ja lohtu.

Lentokoneterroristi Lubitzin äiti ajattelee pojastaan:

ehkä joku enkeleistä ihastui häneen / katsellessaan lentokoneen ikkunoista sisään

– Vaikka pahoja asioita tapahtuu, myös hyvä on aina olemassa, Lehto sanoo.

Jos ihmiset alkavat kuluttaa ja lentää vähemmän, voi olla että kirjallisuus valtaa tilan.

Omassa elämässään Silene Lehto on jo toisenkin lapsen äiti. Päivätyö on Kallion kirjastossa Helsingissä. Lisää kaunokirjallista tekstiä syntyy koko ajan.

Kirjastonhoitajana Silene Lehto tietää hyvin, miten pieniä runokirjojen lukijakunnat ovat. Tekijänä sitä ei voi tietenkään miettiä. Silene Lehdolle kirjallisuus on aina ollut ykkönen, mutta se ei ole sitä kaikille.

– Ihmisten ajasta kilpailee moni asia. Mutta nyt kun eletään ilmastonmuutoksen aikaa ja jos ihmiset alkavat kuluttaa ja lentää vähemmän, voihan olla että kirjallisuus ja runous valtaa sen tyhjän tilan, Silene Lehto miettii mahdollisia kehityskulkuja.

Ilmastonmuutos on aihe, jota Silene Lehto ei Kultapoika, kuplapoika -kokoelmassaan ensilukemalta käsittele. Kuitenkin se on asia, jota hän kertoo ajattelevansa jatkuvasti. Monena perjantaina hänet on nähty myös istumassa eduskuntatalon rappusilla mielenosoituksissa, jotka ruotsalainen Greta Thurnberg aloitti.

– Runokokoelmani henkilöt elävät aikaa ennen ilmastonmuutosta, joten se ei aiheena mukana, mutta pelkoahan se kokoelma käsittelee. Ja kyllä osa siitä kauhusta on ilmastonmuutoksen kauhua.

Silene Lehto (s. 1979)

Helsinkiläinen runoilija ja kirjastonhoitaja.

Filosofian maisteri Turun yliopistosta pääaineena kotimainen kirjallisuus.

Julkaissut kaksi aiempaa runoteosta: Hän lähti valaiden matkaan (WSOY, 2011) ja Lumikin sydän (WSOY, 2014).

Silene Lehdon teos Kultapoika, kuplapoika (WSOY) on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Voittaja julkistetaan Kajaanin runoviikolla 3.7. 2019. Palkinnosta kisaa yhteensä kuusi uutta runoteosta.

Raadin perustelut: Lehto Silene: Kultapoika, kuplapoika (WSOY)

Millaista on olla poika, joka joutuu elämään kuplan sisällä? Miksi pienten lasten äiti lähtee kiipeämään Mount Everestille ja kuolee? Entä millaista on elää, kun on antanut lapsensa pois? Silene Lehto tutkii kokoelmansa Kultapoika, kuplapoika roolirunoissa elämää ja erityisesti äitiyttä poikkeuksellisista näkökulmista. Hän tarttuu uutisvirrasta tai historian kirjoista löytämiinsä ihmiskohtaloihin ja kääntelee niitä kuin kaleidoskooppia. Jokainen näkökulman muutos on nykäys yllättävään suuntaan, mahdollisuus ymmärtää enemmän. Lehto luo kirkkauden hetkiä, joissa runon minän pienoiskosmos ja ihmistä suurempi mittakaava näkyvät yhtä aikaa.

Kulttuuriykkösessä puhutaan Tanssiva karhu -runouspalkinnon ehdokkaista:

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.