Hyppää pääsisältöön

Äidin pahimmat pelot käyvät toteen Silene Lehdon runoissa

Runoilija Silene Lehto
Runoilija Silene Lehto Kuva: Raili Tuikka / Yle Silene Lehto,Tanssiva karhu

Silene Lehto tutkii roolirunoissaan vanhemmuuden herättämiä äärimmäisiä tunteita. Kultapoika, kuplapoika on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

Silene Lehdon runokokoelma alkaa versiolla Hamelnin pillipiiparista. Klassikkosadussa pillipiipari johdattaa lumoavalla soitollaan kuolemaan ensin rotat - ja sitten kaupungin lapset.

Aina on olemassa virheen mahdollisuus. / Ja se on pahinta./ Rotat kelluvat joessa kuin vettyneet leivänkannikat, / tuuli pöllyttää hiekkalaatikoiden hiekkaa.

Silene Lehdon kokoelman aihe on vanhemmuus ja sen herättämä kauhu. Runoissa pahimmat painajaiset käyvät toteen: pillipiipari vie lapset, pienten lasten äiti tekee itsemurhan, terroristi törmää lentokoneella vuoreen.

Satujen lisäksi runojen pohjana ovat uutistapahtumat ja oikeat ihmiskohtalot.

Lapsen saaminen herkisti maailman kauheudelle.

Runot lähtivät syntymään, kun Silene Lehto tuli itse äidiksi.

– Lapsen saaminen herkisti maailman kauheudelle. Istuin yöllä imettämässä ja päässä risteili pelkoja, hän muistelee.

Noihin aikoihin maailmaa järkytti Alpeilla tapahtunut lentokoneturma, jossa lentoperämies Andreas Lubitz ohjasi täynnä matkustajia olleen lentokoneen tahallaan päin vuorta. Kaikki lentokoneen 150 matkustajaa kuolivat katastrofissa.

– Lehdet revittelivät lentokoneessa olleista äideistä ja vauvoista. Mietin minkälainen fiilis olisi olla siellä lentokoneessa vauvan kanssa ja tietää, että nyt kuollaan.

Yrityksestä ymmärtää syntyi runo, jossa näkökulma on Lubitzin äidin. Runossa äiti hakee selitystä poikansa teolle.

– Sehän on monen vanhemmuutta suunnittelevan pelko, että mitä jos oma lapsi tekeekin jotain hirvittävää, Lehto sanoo.

Koko ajan on veitsenterällä ettei sorru sentimentaalisuuteen ja kliseisiin.

Runoihin päätyneet henkilöhahmot saattavat olla muistumia pitkänkin ajan takaa.

Kultapoika, kuplapoika -kokoelman nimiruno kertoo David Vetter -nimisestä amerikkalaispojasta, josta kerrottiin uutisissa, kun Silene Lehto oli lapsi. Vetter sairasti harvinaista immuunipuutosta ja joutui sen vuoksi elämään muovisen kuplan sisässä. Poika kuoli vain 12 -vuotiaana.

Runoissa tavataan myös päänsä kaasu-uuniin työntänyt runoilija Sylvia Plath, joka puhuu orvoiksi jääneille lapsilleen. Niin ikään mukana on vuorikiipeilijä, kahden pienen lapsen äiti, Alison Hargrieves, joka kuoli kiivetessään k2-vuorelle ilman lisähappea.

Lehto sanoo, että halusi kirjoittaa roolihahmojen kautta ja etäännyttää tunteensa, koska aihe on niin henkilökohtainen.

– Vanhemmuus on tosi vaikea alue kirjoittaa. Koko ajan on ihan veitsenterällä ettei sorru sentimentaalisuuteen ja kliseisiin, Lehto sanoo.

Runoihinsa hän halusi tuoda äärimmäisiä tilanteita, koska vanhemmaksi tuleminen on äärimmäistä.

– Äärimmäisten asioiden kautta voi kertoa siitä miten isoja tunteita ihminen käy silloin läpi tullessaan vanhemmaksi. Syntymä ja kuolema ovat lähellä toisiaan, elämän alku ja loppu.

Pelon ja kauhun vastapainona Lehdon runoissa on aina mukana rakkaus ja lohtu.

Lentokoneterroristi Lubitzin äiti ajattelee pojastaan:

ehkä joku enkeleistä ihastui häneen / katsellessaan lentokoneen ikkunoista sisään

– Vaikka pahoja asioita tapahtuu, myös hyvä on aina olemassa, Lehto sanoo.

Jos ihmiset alkavat kuluttaa ja lentää vähemmän, voi olla että kirjallisuus valtaa tilan.

Omassa elämässään Silene Lehto on jo toisenkin lapsen äiti. Päivätyö on Kallion kirjastossa Helsingissä. Lisää kaunokirjallista tekstiä syntyy koko ajan.

Kirjastonhoitajana Silene Lehto tietää hyvin, miten pieniä runokirjojen lukijakunnat ovat. Tekijänä sitä ei voi tietenkään miettiä. Silene Lehdolle kirjallisuus on aina ollut ykkönen, mutta se ei ole sitä kaikille.

– Ihmisten ajasta kilpailee moni asia. Mutta nyt kun eletään ilmastonmuutoksen aikaa ja jos ihmiset alkavat kuluttaa ja lentää vähemmän, voihan olla että kirjallisuus ja runous valtaa sen tyhjän tilan, Silene Lehto miettii mahdollisia kehityskulkuja.

Ilmastonmuutos on aihe, jota Silene Lehto ei Kultapoika, kuplapoika -kokoelmassaan ensilukemalta käsittele. Kuitenkin se on asia, jota hän kertoo ajattelevansa jatkuvasti. Monena perjantaina hänet on nähty myös istumassa eduskuntatalon rappusilla mielenosoituksissa, jotka ruotsalainen Greta Thurnberg aloitti.

– Runokokoelmani henkilöt elävät aikaa ennen ilmastonmuutosta, joten se ei aiheena mukana, mutta pelkoahan se kokoelma käsittelee. Ja kyllä osa siitä kauhusta on ilmastonmuutoksen kauhua.

Silene Lehto (s. 1979)

Helsinkiläinen runoilija ja kirjastonhoitaja.

Filosofian maisteri Turun yliopistosta pääaineena kotimainen kirjallisuus.

Julkaissut kaksi aiempaa runoteosta: Hän lähti valaiden matkaan (WSOY, 2011) ja Lumikin sydän (WSOY, 2014).

Silene Lehdon teos Kultapoika, kuplapoika (WSOY) on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Voittaja julkistetaan Kajaanin runoviikolla 3.7. 2019. Palkinnosta kisaa yhteensä kuusi uutta runoteosta.

Raadin perustelut: Lehto Silene: Kultapoika, kuplapoika (WSOY)

Millaista on olla poika, joka joutuu elämään kuplan sisällä? Miksi pienten lasten äiti lähtee kiipeämään Mount Everestille ja kuolee? Entä millaista on elää, kun on antanut lapsensa pois? Silene Lehto tutkii kokoelmansa Kultapoika, kuplapoika roolirunoissa elämää ja erityisesti äitiyttä poikkeuksellisista näkökulmista. Hän tarttuu uutisvirrasta tai historian kirjoista löytämiinsä ihmiskohtaloihin ja kääntelee niitä kuin kaleidoskooppia. Jokainen näkökulman muutos on nykäys yllättävään suuntaan, mahdollisuus ymmärtää enemmän. Lehto luo kirkkauden hetkiä, joissa runon minän pienoiskosmos ja ihmistä suurempi mittakaava näkyvät yhtä aikaa.

Kulttuuriykkösessä puhutaan Tanssiva karhu -runouspalkinnon ehdokkaista:

  • Avaruusromua: Nuori mies alkaa tehdä musiikkia

    Hänellä on kasettinauhuri ja syntesoija.

    Eletään vuotta 1981. Music Television eli MTV aloittaa lähetyksensä. Yhdysvalloissa esitellään videopeli nimeltä Pac-Man. IBM julkistaa PC-kotitietokoneensa sekä MS-DOS -käyttöjärjestelmänsä. Suomen eniten katsotut elokuvat ovat Kadonneen aarteen metsästäjät, 007 - Erittäin salainen sekä Uuno Turhapuron aviokriisi. Japanilainen Nintendo julkaisee Donkey Kong -nimisen videopelin. Ranskassa eräs nuori mies intoilee Pink Floydista, Genesiksestä, Emerson Lake and Palmerista ja Klaus Schulzesta. Hänellä on kasettinauhuri ja hän alkaa tehdä musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nimesi on juhlan arvoinen

    Nimipäivien juhliminen on katoavaa kansanperinnettä.

    Haluaisitko herätä nimipäiväsi aamuna torvisoittoon ja lauluun? Naamiaisasuihin pukeutuneet ystäväsi heittäisivät sinut korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Vastavuoroisesti sinulta odotettaisiin päivällä runsasta kestitystä, tai muuten olisi uhkana tulla heitetyksi sikolättiin. Nimipäiväjuhlien piirileikit ja tanssit jatkuisivat pelimannin säestyksellä seuraavaan aamuun asti.

  • Avaruusromua: Musiikki on kuin tutkimusmatka

    RMI uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä.

    Minä uskon siihen, että jos antautuu soittamaan useiden kymmenien minuuttien minuutin mittaisia esityksiä, se osoittaa, että uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä. Näin sanoo Radio Massacre International -yhtyeen kosketinsoittaja Steve Dinsdale. Hän ja hänen yhtyetoverinsa ovat aina uskoneet improvisaatioon. He ovat sitä mieltä, että tällä tavoin syntynyt musiikki on kuin tutkimusmatka. Musiikki antaa mahdollisuuden löytää ääniä, joita ei ehkä enää koskaan löydä uudelleen. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Nuori mies alkaa tehdä musiikkia

    Hänellä on kasettinauhuri ja syntesoija.

    Eletään vuotta 1981. Music Television eli MTV aloittaa lähetyksensä. Yhdysvalloissa esitellään videopeli nimeltä Pac-Man. IBM julkistaa PC-kotitietokoneensa sekä MS-DOS -käyttöjärjestelmänsä. Suomen eniten katsotut elokuvat ovat Kadonneen aarteen metsästäjät, 007 - Erittäin salainen sekä Uuno Turhapuron aviokriisi. Japanilainen Nintendo julkaisee Donkey Kong -nimisen videopelin. Ranskassa eräs nuori mies intoilee Pink Floydista, Genesiksestä, Emerson Lake and Palmerista ja Klaus Schulzesta. Hänellä on kasettinauhuri ja hän alkaa tehdä musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nimesi on juhlan arvoinen

    Nimipäivien juhliminen on katoavaa kansanperinnettä.

    Haluaisitko herätä nimipäiväsi aamuna torvisoittoon ja lauluun? Naamiaisasuihin pukeutuneet ystäväsi heittäisivät sinut korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Vastavuoroisesti sinulta odotettaisiin päivällä runsasta kestitystä, tai muuten olisi uhkana tulla heitetyksi sikolättiin. Nimipäiväjuhlien piirileikit ja tanssit jatkuisivat pelimannin säestyksellä seuraavaan aamuun asti.

  • Avaruusromua: Musiikki on kuin tutkimusmatka

    RMI uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä.

    Minä uskon siihen, että jos antautuu soittamaan useiden kymmenien minuuttien minuutin mittaisia esityksiä, se osoittaa, että uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä. Näin sanoo Radio Massacre International -yhtyeen kosketinsoittaja Steve Dinsdale. Hän ja hänen yhtyetoverinsa ovat aina uskoneet improvisaatioon. He ovat sitä mieltä, että tällä tavoin syntynyt musiikki on kuin tutkimusmatka. Musiikki antaa mahdollisuuden löytää ääniä, joita ei ehkä enää koskaan löydä uudelleen. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Mua edelleen itkettää joskus, kun kaivan avaimet laukusta ja avaan kotioven" – Hima & Stradan kaupunkikierrokset lisäävät ymmärrystä asunnottomuudesta

    Oppaat kertovat tarinoita pääkaupungin kaduilta.

    Hima & Stradan asunnottomuutta kokeneet katuoppaat kertovat, mitä kaikkea Helsingin kaduilla tapahtuu ja mitä kaikkea kiireiseltä kulkijalta jää ehkä huomaamatta. Toisenlainen kaupunkikierros avaa uuden näkökulman tuttuunkin ympäristöön. Tässä Poitsun ja Paulan kierroksilla kuultua.

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.