Hyppää pääsisältöön

Havaintoja, mietteitä ja kysymyksiä. -Eikä siinä viel eikun olikin siinä jo kaikki.

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Kajom pään luoteispuoli. Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Japanilaisilla (日本人) kun on niitä eri aikakausia kuten Showa, Heisei, Reiwa, jne.

Ja meillä on ollut Eem-interglasiaalikausi, Viipurin pamaus, Talvisota, Kahvilaiva Herakleen tulo, Silvo Sokka & Silverstar, Sinisten, pikkutupsuisten hiihtopipojen ja Kekkosen aikakausi, Lättähattuus, Keskiolutlaki, jne.

Niin nyt on tullut Suomeen Vipattajien aikakausi.

Katsokaapa, kun jossain on ihmisiä vaikka syömässä.

Aikuisia, koululaisia, opiskelijoita, keitä vain. Niin hirmu monella vipattaa jalka. Päältäpäin syöjä näyttää rauhalliselta kuin geeli, mutta pöydän alla jalka vipattaa hermostuneesti 240 BPM.

Ennen vanhaan kun näki pieniä lapsia, jotka eivät olisi jaksaneet istua aloillaan kylässä tai kirkossa, niin heiluttelivat jalkojaan ne hermostuneena. Nyt hermostunutta liikettä koivellaan tekevät nuoret ja aikuiset ja vaikka ken.

Miksi?

Osasta paistaa läpi stressi, tai mielen uupuminen tai sen sairaus. Vipattajista vain harva vipattaa musiikin tahtiin. Enemmänkin liike on samanlaista kuin peloissaan olevalla terrierillä, jonka jalat tärisevät ..kuin terrierillä.

En muista laajaa, miltei kaikkiinn kansankerroksiin tunkeutuvaa, hermostunutta vipatusilmiötä olleen ennen vanhaan.

Elämme uutta, hermostunutta vipatusaikakautta. Mikä mahtaa olla seuraava aikakausi? Hermojen ratkeaminen?

Mitä te arvelette?

Sitten eri havainto, tai mielle. Liittyy siihen, miten raskaan taipaleen ovat esi-isämme ja -äitimme kulkeneet,

Ennen kuin airoja tai pohjasta-työkkäys-keppiä oli keksitty, matkanteko on ollut vaivalloista jopa pitkissä kirkkoveneissä, joissa sentään on ollut aina riskejäkin miehiä kyydissä useita.

Airoton vene on pitänyt ensin kantaa rannalta veteen, ja hyvällä tuurilla vene on sen rannalta vauhtiin tyrkkäävän avustajan ansiosta uinut järvelle kymmenenkin metriä oikeaan suuntaan.

Mutta sitten on vauhti ehtynyt, ja airottomassa kirkkoveneessä istujain on täytynyt tasatahtiin vuoroin kumartua eteenpäin rauhallisesti, ja sitten äkkiä rytkäyttää itseään taaksepäin, kaikki yhtäaikaa, niin että vene tästä nurinkurisesta ”rekyylistä” nytkähtää ehkä metrin eteenpäin sillä järvellä.

Kun veneiltävää kirkkomatkaa on saattanut aavan ulapan toiselle puolelle olla kymmeniä kilometrejä - kenties vastatuuleen - on airovapaa kirkkoväki ollut aivan hiessä ja uupunut jo ennen kirkonmenoja - saati sitten niiden, ja paluumatkan kumar-rytkytysten jälkeen!

Totisesti ei ole airojen keksijää vielä tarpeeksi kiitelty!

Saati kirkkoveneen tapin keksijää.

Respektiä heille!

Sitten vielä muu eri asia.

Kävin sairaalassa, tällä kertaa TAYSn nahkaosastolla. (Viimeksi kävin nahanpaikkuuosastolla noin kolmivuotiaana - [tosin silloin Helsingissä]. Ja nyt taas!)

Paikkasivat nahassa olevaa reikää. (Ja tekivät sormien päähän muutaman uuden pienen reiän - täytyyhän niiden varmistaa paikkuu-alan tulevaisuus.)

Mutta että oli siellä hyvät sapuskat taas, sairaalassa!

Joihinkin ihmisiin verrattuna minä olen ollut tosi vähän sairaalassa, mutta joihinkin toisiin verrattuna taas hirmu paljon.

Joka tapauksessa olen sairaalasapuskoita syönyt Tampereella varsin paljon.

Ja aina ilahduttaa se taito, jolla simppeleimmistäkin aineksista (kuten tavallinen vihreä salaatti jossa on seassa vähän kurkkua ja jotain muuta vihreää) on jollain niksillä, kuten ovelalla maustamisella, ovelalla kasvisvalinnalla saatu älyttömän hyvää. Siis sellaista, että salaattikipon pohja tekee mieli nuolla.

Sama homma lämpimän ruoan kanssa, taitavasti osaavat valita ainekset ja maustaa.

Ja lista jatkuu jälkiruokiin: jos sellaista jälkiruokarahkaa, jota sairaalassa söin melkein kaksin käsin, jos sitä saisi kaupasta, niin heti ostaisin tonkallisen! Kaksi!

Kun niksi ei ole pelkkä maustaminen, vaan sen lisäksi ruoka on tehty terveelliseksi, eikä käytössä ole minkään Michelin-kokin budjettia, vaan tiukka sairaalan budjetti. Mutta rahan niukkuus ei totisesti tunnu maussa.

Myös annoskoko on valittu syöjän tarpeen mukaan, niin että maha täyttyy, mutta syöjä ei läskiinny.

Sairaalaan joutumista ei kait ole tapana toivotella erityisesti kenellekään, mutta jos sinne joutuu, kannattaa ottaa ilo irti sairaalan keittiön antimista, ja niistä terveysvinkeistä, jotka se itselle suopi - muistuttaen esimerkiksi siitä, minkä verran perunamuusia lautaselleen toimistotyötä tekevä äijä oikeasti tarvitsee. (Noin talitiaisen haiman painon verran.)

Porkkanakaaliraastekansankoulun käyneelle on kuin ulukomaille pääsisi, kun saa maistaa salaatteja, ruokia ja jälkiruokia, jotka ovat hyviä ja terveellisiä. Ajatelkaa: tervellistä ruokaa joka ei ole nuivaa! Graalin malja on se! Suuret kiitokset sairaalan keittiöväelle - ja toki hoitohenkilökunnalle parannuksen teosta!

Sitte, vieläkin yksi eri asia.

Olen miettinyt, että millaisia kysymyksiä voisi kysyä, jos olisi työhönottohaastattelija. Pitäisi niiden kysymysten olla sukupuolineutreja, ja osata hyvin luodata varsin erilaisia ihmisiä. Pohdin hyviä kysymyksiä, kunnes keksin 3. Osassa vastaaminen on ajalla rajoitettu.

1. Mikä on suurin määrä sammakoita, jonka voitte äärettömän, n-kertoimen ja potenssiinkorotuksen sekä alkeishukkasten, hiekanjyvien, taivaankappaleiden, tavarakonttien tms objektien määrään tai tilavuuteen vertaamisen käsitteitä käyttämättä kuvitella alle puolessa minuutissa?

2. Jos alkaisitte päätoimisesti ja uutterasti rakentaa saksalaisista katedraaleista tarkkoja 1:4 pienoismalleja käyttäen ainoastaan aamiaismuroja ja omaa sylkeänne, kuinka paljon vettä joutuisitte juomaan päivittäin?

3. Keksikää, ja visuaalisesti kuvailkaa uusi taistelulaji ajassa, jonka kykenette olemaan räpäyttämättä silmiänne.

-- Olisin ehkä voinut keksiä neljännenkin kysymyksen, mutta minusta jo näillä kolmella saa ihmisestä aika paljon selville. Jos te kuitenkin arvelette, että lisäkysymyksiä olisi tarvittu, voitte luonnehtia niitä kommentteihin. Kiitos suopeudestanne tieteellistä työtä kohtaan! Eläköön ennakkoluulottomuus, ja luonne!

Hurraa!

Toivoo:

Nimim.

Yksi monten puolesta

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat