Hyppää pääsisältöön

Luonnon monimuotoisuus näkyy hallitusohjelmassa isommin kuin koskaan – mutta ei tarpeeksi: "Mittakaava ei ole riittävä, jotta monimuotoisuustavoitteet voidaan saavuttaa edes 30 vuodessa"

Kuvassa on Janne Kotiaho.
Janne Kotiaho toivoo hallitukselta enemmän. Kuvassa on Janne Kotiaho. Kuva: Jaana Polamo / Yle Janne Kotiaho

Hallitusohjelman monimuotoisuuskirjauksia voidaan pitää historiallisina. Ekologian professori vaatii kuitenkin vielä enemmän ja esittää, että monimuotoisuuden turvaamiseksi perustetaan parlamentaarinen komitea.

"Pysäytetään luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen Suomessa." Rinteen hallitusohjelmaan kirjattu tavoite on yksiselitteinen – ja kunnianhimoinen.

Hallitusohjelman monimuotoisuusosio herättää Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiahossa ristiriitaisia tunteita.

– On iloinen asia, että luonnon monimuotoisuuden ahdinko on tunnistettu vakavaksi kriisiksi ilmastonmuutoksen rinnalla, Kotiaho toteaa.

Ohjelmassa luvataan kasvattaa luonnonsuojelun rahoitusta 100 miljoonalla eurolla ja lisätä ympäristöhallinnon resursseja, joita pienennettiin edellisen hallituksen aikana. Myös kansallispuistoverkkoa laajennetaan.

– Kyllähän tämä on melkoinen suunnanmuutos kaiken kaikkiaan. Monimuotoisuus oli ensimmäistä kertaa kunnolla hallitusneuvotteluissa mukana, Kotiaho iloitsee.

Tästä huolimatta ohjelma ei tyydytä ekologian professoria täysin. Kotiahon mukaan ohjelmaan kirjatut keinot ovat riittämättömiä.

– Ohjelman mittakaava ei ole rittävä, jotta ensi vuonna saavutettavaksi sovitut kansainväliset monimuotoisuustavoitteet voidaan saavuttaa vuoteen 2030, 2040 tai 2050 mennessä.

Rahaa monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan moninkertainen määrä

Kotiahon mukaan luonnonsuojeluun hallitusohjelmassa varattu budjetti pitäisi
moninkertaistaa, jotta monimuotoisuus saataisiin turvattua. Arvio perustuu niin kutsuttuun ekologiseen laskentaan.

Sen mukaan noin puolet lajeista selviää, mikäli 10 prosenttia alkuperäisestä elinympäristöjen pinta-alasta jää jäljelle. Toisin sanoen mikäli tähtäimenä on säilyttää vähintään puolet kaikista eliölajeista, tulee kymmenesosa elinympäristöistä suojella.

Merkittävä osa Suomen eliölajeista elää Etelä-Suomen metsissä, joista 3–4 prosenttia on suojeltua aluetta.

– 10 prosenttia tarkoittaisi 600–800 tuhatta hehtaaria lisää suojelualuetta. Etelä-Suomen metsien suojeluohjelma METSOn nykyisillä hehtaarikorvauksilla se vaatisi 300 miljoonaa euroa vuotuisesti seuraavat kymmenen vuotta, Kotiaho laskee.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että METSO-ohjelmaa jatketaan, uudistetaan ja sen rahoitusta korotetaan.

– Kirjaus on toivotunlainen, mutta sen muotoilu on epämääräinen. Olisin toivonut, että todettaisiin ohjelmaa jatkettavan kunnes kaikki monimuotoisuustavoitteet on saavutettu.

Epäselväksi jää myös, sisältyykö METSO-ohjelman rahoituksen korotus mainittuun 100 miljoonaan.

– Rahoitus on nyt noin 30 miljoonaa euroa ja tämä investointi tulisi kymmenkertaistaa, Kotiaho vaatii.

Lahopuutavoitteet vaativat numeroita tuekseen

Ohjelmassa luvataan, että talousmetsien luonnonhoitoa edistetään esimerkiksi lahopuun jättämisen avulla. Lisäksi metsähallituksen mailla edistetään jatkuvan kasvatuksen menetelmiä.

Kotiaho pitää keinoja hyvänä, mutta väittää sanamuotojen vesittävän tekstiä. Hän kaipaa “konkreettisia määrällisiä tavoitteita”.

– Olisin toivonut selkeitä tavoitteita esimerkiksi siitä, miten paljon lahopuuta lisätään. Mikäli halutaan, että lajistosta jää vaikkapa puolet jäljelle, lahopuuta tulisi olla talousmetsissä kaksin- tai kolminkertainen määrä nykyiseen verrattuna, Kotiaho sanoo.

Tämä tarkoittaisi sitä, että jokaisessa hakkuussa pitäisi jättää 10 kuutiota lahopuuta hehtaaria kohti.

Ekologinen kompensaatio on merkittävä muutos

Yksi hallitusohjelman lupauksista, jota voidaan pitää uraauurtavana, on ekologisen kompensaation käyttöönotto. Sillä tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan luonnon monimuotoisuutta vaurioittavan toiminnan haittoja hyvitetään parantamalla heikentyneitä elinympäristöjä ja luomalla uusia toisaalla.

Kotiahon mukaan ekologiseen kompensaation velvoittaminen on oikeudenmukaista.

– Nyt yhteiskunta maksaa yritysten ympäristöhaittojen hyvittämisen suojelu- ja ennallistamisohjelmilla. Ekologiset kompensaatiot velvoittamalla yhteiskunta laittaa yritykset sisällyttämään haitat tuotteidensa tuotantokustannuksiin ja sitä kautta hintaan.

Hallitusohjelmassa ekologista kompensaatiota luvataan pilotoida esimerkiksi isoissa infrastruktuurihankkeissa.

– Ekologinen kompensaatio on iso asia, jos se oikeasti saadaan käyttöön. Toivoisin, että tämä aidosti tarkoittaa sitä, että isoissa infrastruktuurihankkeissa budjetoidaan jo suunnitteluvaiheessa riittävät resurssit tähän, Kotiaho tuumaa.

Komitea tekemään monimuotoisuustyötä

Suurimmaksi haasteeksi Kotiaho näkee monimuotoisuustavoitteiden pitkän aikavälin toteutuksen. Työ ei saa jäädä kesken yhden hallituskauden jälkeen.

– Ei voida olettaa, että neljässä vuodessa saadaan maailma parannettua monimuotoisuuden osalta, kun sitä on ensin monta sataa vuotta heikennetty, Kotiaho toteaa.

Ekologian professori toivookin, että hallituksen lanseeraama komiteatoiminta ulotettaisiin myös monimuotoisuuskysymysten piiriin. Asioista tulee sopia parlamentaarisesti, jotta toiminta jatkuu myös pitkällä aikavälillä.

– Pitäisi pistää parlamentaarinen komitea, joka laatii pitkäjänteisen ja kunnianhimoisen investointiohjelman luonnon monimuotoisuuskadon pysäyttämiseksi. Miten muuten saadaan varmuus siitä, että saadaan pidettyä edes nyt luvatusta 100 miljoonan vuotuisesta lisäyksestä kiinni seuraavat 10–20 vuotta?, Kotiaho pohtii.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto