Hyppää pääsisältöön

Arabialaista runoutta, Algerialainen ystävä ja Venetsian ghetto – ääniä arkistosta ja Euroopan rajoilta

Venetsian ghetto, kuvattu vuonna 1990
Venetsian ghetto, kuvattu vuonna 1990 Kuva: Eira Johansson Radioateljee

Radioateljeen arkistosta koostetussa kattauksessa kuljetaan arabialaisen runouden ja kääntämisen kautta Eurooppaan, joka etsii identiteettiään poissulkemisen ja mukaan ottamisen kautta. Asetelma on tuttu historiasta. Ohjelmat löytyvät Areenasta.

Viime aikoina poliittisessa keskustelussa on voimistunut puhe länsimaisista arvoista ja eurooppalaisen kulttuuripiirin rajoista. Näitä peräänkuuluttavat erityisesti oikeistopopulistit, jotka vastustavat maahanmuuttoa Lähi-idän ja Afrikan maista. Tässä retoriikassa siirtolaisten uskonnollinen, kulttuurillinen ja henkilökohtainen moninaisuus ohitetaan. Samalla vaalitaan myyttiä edistyksellisestä lännestä, jonka on suojauduttava vieraalta uhalta. Eurooppalaisuuden onkin sanottu rakentuvan jatkuvan poissulkemisen ja mukaan ottamisen kertomusten kautta.

Radioateljeen kattauksessa kuullaan toisenlaisia ääniä. Ohjelmat muistuttavat, että Euroopassa on aina ollut ihmisiä, ajatuksia ja kieliä eri kulttuuripiireistä. Yhtenäisyyden tuottamiseksi eroja on kuitenkin häivytetty, ja sopimattomia ääniä on ohitettu, anastettu ja tukahdutettu. Toiseuttamisen kohteeksi ovat joutuneet alkuperäiskansojen lisäksi niin Välimeren ylittävät siirtolaiset, kuin eristetyt ja tuhotut juutalaiset. Myös arabimaiden ja läntisen kulttuurin välillä on ollut vuosisatojen ajan vaihdannan ja vieroksunnan jännite.

Kattauksen avaa arkistosta löytyneet Sahban Ahmed Mrouehin (1953-2012) featureohjelmat. Mroueh oli libanonilainen kääntäjä ja kirjoittaja, joka 1970-luvulla saapui Suomeen opiskelemaan elokuvaohjausta. Hän kirjoitti Radioateljeelle useita erikoisohjelmia, mm. balettitanssija Vaslav Nijinskistä. Mrouehia kiinnosti runous: hän käänsi Kalevalan arabiaksi, ja oli itsekin runoilija. Yhdessä yhden Radioateljeen omäänisimmän ohjaajan Eira Johanssonin kanssa Mroueh teki kaksi lyyristä featurea, jotka aikanaan toivat kuultavaksi Suomessa heikosti tunnettua arabialaista runoutta.

Mutta kun olen tästä heimosta esittelee laajasti klassista arabialaista tendenssirunoutta 500-luvulta 1600-luvulle. Mrouehin kääntämässä qaṣīda-runoudessa on oma mittajärjestelmänsä. Runot ovat assosiaatioita, psyykkistä vuodatusta, ja niiden teemat liittyvät elämän arkeen. Mroehin mukaan ne kuvastavat arabin sisäistä haurautta ja hajanaisuutta. Ääneen pääsee myös kääntäjä itse, joka lausuu arabiaksi osan runoista. Rinnalla kuuluvat näyttelijöiden suomeksi lukemat versiot.

"Runot ovat assosiaatioita, psyykkistä vuodatusta, ja niiden teemat liittyvät elämän arkeen"

Ennen kuin he tulivat on Mrouehin ja seemiläisten kielten professori Jussi Aron (1928-1983) kääntämä katsaus 1900-luvun arabialaiseen lyriikkaan. Äänimaisema kuljettaa kaskaan siritykseen ja meren aaltojen luo, väkijoukkoihin ja kaduille. Etäisyydessä kaikuva jyske yhdistää ohjelman otsikon tankkeihin, jotka ovat tahrattu verellä. Ohjelman runoilijoita ovat mm. arabialaisen kirjallisuuden suurnimi Adonis, sekä Fuaad Rifqa, joka käänsi Goethea, Hölderliniä, Celania ja muita saksalaisia runoilijoita arabiaksi.

Kääntämistä on pohtinut myös kulttuurivaihdantaan ja siirtolaisuuteen perehtynyt kirjailija Kari Hukkila. Hukkilan filosofisessa featuressa Onko korvaa toiselle – kääntämisestä kääntämisen maisemat Abbasidien Bagdad, keskiaikainen Toledo ja moderni Länsi-Afrikka elävät työssä rinnatusten. Keskiajalla eurooppalainen tietopohja nojasi kristillisten tekstien lisäksi arabi- ja juutalaiskääntäjien työn varaan, jotka käänsivät antiikin filosofiaa ja tekivät tulkitsevia kommentaareja. Kääntämisen prosessi voi tuottaa ymmärryksen, mutta lisäksi se sisältää aina anastamisen mahdollisuuden.

Hukkilan Minäkin olin Andalusiassa - toiseuden akustista historiaa taas kulkee historiallisen Al-Andalusin, ja Välimerta ylittävien siirtolaisten nykyhetken välillä. Al-Andalusissa islamilainen, juutalainen ja kristitty väestö elivät yhdessä, kunnes kristityt ajoivat ensin mainitut Espanjasta. Meren yli on kuljettu iät ja ajat, ja olosuhteet ovat määrittäneet, kummalla puolella Gibraltarin salmea on mahdollisuuksien maa. 1960-luvulla eurooppalaiset matkustivat Marokkoon voidakseen toteuttaa sukupuolen korjausleikkauksen.

Algerialainen ystävä tutkii Kontulassa syntyneen Hukkilan ja algerialaisen Hafedin ystävyyttä, joka alkoi Notre Damen portailta. Länsimaissa on antiikista asti ajateltu, että ystävyys syntyy kahden ihmisen samankaltaisuudesta. Entä kun kahdella ystävällä on erilainen alkuperä, ja välillään ympäröivän maailman tapahtumat? Kun lännen ja arabimaailman keskinäinen vierastaminen tulevat osaksi ystävyyden ehtoja? Aihepiiri koskettaa Suomessakin yhä useampaa, kun ihmiset siirtyvät vapaaehtoisesti tai pakotettuina kulttuuripiiristä toiseen.

"Entä kun kahdella ystävällä on erilainen alkuperä, ja välillään ympäröivän maailman tapahtumat?"

Juutalaisten toiseuttamisella on pitkä ja synkkä varjo Euroopan historiassa. Kattauksen sulkeva Eira Johanssonin ja Barbro Holmbergin yhteisohjaus Venetsian Ghetto vie maailman ensimmäiseen ghettoon, joka toimi vuosisatojen ajan sekä vainottujen juutalaisten turvana, että eristyspaikkana. Toisen maailmansodan aikana 200 Venetsian juutalaista vietiin keskitysleireille, ja vain neljä heistä palasi. Meidän muistimme on teidän ainoa hautanne, sanovat holokaustista selvinneet haastateltavat. Nyt nämä äänet ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen, ja eurooppalainen antisemitismi nostaa taas päätään.

Vuosina 1979-2017 kuultu Radioateljee oli suomalaisen radiofeaturen erikoisohjelma, jota tuotti Harri Huhtamäki.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua