Suomen musaskene ihastuu kerralla yhteen uuteen nimeen, ja tämä kevät on ollut Maustetyttöjen. Sisaruskaksikko esiintyi ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle Sidewaysissa 8. kesäkuuta.
Kello on 16.45 alkukesän kuumimpana lauantaina. Sidewaysin Upstairs-lava, joka nimensä mukaisesti sijaitsee Helsingin jäähallin yläkerrassa, on jo täynnä ihmisiä. Vartin päästä lavalle nousee yhtye, jonka nimeltä suomalaista musiikkiskeneä seuraava ei ole tänä vuonna voinut välttyä.
Kyseessä on tietysti Maustetytöt. Vaalalaissiskoksista Kaisa ja Anna Karjalaisesta koostuva yhtye on nyt se uusi bändi, josta kaikki puhuvat. Jo ennen kuin kaksikko oli virallisesti julkaissut yhtäkään kappaletta, bändin live-esiintymisten ansiosta ympärillä oli jo vahva hype. Esimerkiksi Rumba kirjoitti Maustetyttöjen keikasta innostuneen arvion joulukuussa 2018.
Helmikuussa julkaistiin Tein kai lottorivini väärin -niminen ensimmäinen sinkku, josta kirjoittivat Rumban lisäksi myös Helsingin Sanomat ja Soundi. YleX nosti Maustetytöt viikon Nosteessa-artistikseen. Bändiä tituleerattiin yhden sinkun ja mielenkiintoisen liven perusteella “tämän hetken hehkutetuimmaksi suomalaisyhtyeeksi”.
Kesäkuun alussa bändi julkaisi toisen sinkkunsa Se oli SOS.
Heti sen perään Helsingin Sanomat julkaisi yhtyeestä Kuukausiliitteeseensä pitkän jutun. Sen lopussa yhtä Maustetyttöjen vielä julkaisematonta kappaletta kutsutaan uudeksi ikivihreäksi, jota tullaan kuulemaan niin karaokebaareissa, rippikoululeireillä kuin seniorien lauluilloissakin.
Se on paljon sanottu kappaleesta, jota ei vielä ole julkaistu. Bändiltä, jolta suuri yleisö on ylipäätään kuullut vasta kaksi kappaletta.
Nyt luvassa on Maustetyttöjen ensimmäinen iso keikka ja täyteen ahdetun festarikesän startti.
Paikkana on suomalaisten vaihtoehtofestivaalien tämän hetken merkittävin tapahtuma, Sideways, jossa aiempina vuosina esimerkiksi Paperi T ja Ruusut viimeistään nostivat itsensä suomalaisten indiesuosikkien kärkikastiin.
Mutta miksi me olemme juuri nyt niin innoissamme juuri Maustetytöistä?
Maustetytöt ei tietenkään ole ensimmäinen bändi tai artisti, joiden ympärillä surraava hype tavoittaa massat ennen kuin heidän tekemänsä musiikki.
Paperi T julkaisi ensimmäisen soolosinkkunsa Sä jätät jäljen vuonna 2014. Ennen lähinnä Ruger Hauer -trion jäsenenä tunnetusta Henri Pulkkisesta tuli yhtäkkiä eromusiikin sanansaattaja ja mies, joka toi taideviittaukset ja “älykköräppärin” käsitteen suomalaiseen rapiin.
Kuhina oli kovaa myös perinteisen musiikkimedian ulkopuolella: pian myös naistenlehdet halusivat osansa tunteistaan puhuvasta miesräppäristä.
Paperi T:n sinkuista ja Malarian pelko -debyyttialbumista kirjoitettiin kilvan myös suomalaisissa musiikkiblogeissa, ja esimerkiksi hänen ensimmäinen Sideways-esiintymisensä kasvatti jo entisestään positiivista innostusta artistin ympärillä.
Sitten tuli Vesta. Hän herätti suomalaisen musiikkikentän huomion jo ensimmäisellä omakustannesinkullaan Varjo. Kappale poiki levytyssopimuksen pienlevy-yhtiö Vildin kanssa. Viimeistään hitiksi kasvaneen Vielä1-biisin ja Etenee Recordsille siirtymisen myötä Vestasta tuli artisti, joka jokaisen itseään kunnioittavan musiikkidiggarin piti pari vuotta sitten tietää.
Vuonna 2018 hänet kruunattiin YleX Läpimurto -voittajaksi niin raadin kuin yleisönkin valintana. Vestan ensimmäinen levy Lohtulauseita oli yksi saman vuoden odotetuimmista musiikkitapauksista, ja se viihtyikin Suomen virallisen albumilistan ykkössijalla kolme viikkoa.
Vaikka Paperi T, Vesta ja Maustetytöt eivät musiikillisesti juuri toisiaan muistuta, yhdistää heitä suuren ennakkohypen lisäksi myös heidän asenteensa musiikkibisnekseen. Kukin heistä julkaisee musiikkiaan pienlevy-yhtiön kautta, joskin sekä Vestan että Paperi T:n yhtiöt toimivat suurten monikansallisten levy-yhtiöiden alaisuudessa.
Maustetytöt sen sijaan julkaisevat tunnettujen yhtiöiden kosiskelusta huolimatta debyyttialbuminsa valokuvaajana aiemmin tunnetun Aki Roukalan Is This Art! -yhtiön kautta.
Kaikista heistä huokuu indie, riippumattomuus. Niin heidän viileässä lavaolemuksessaan, haastatteluvastauksissaan kuin mediapresenssissäänkin tuntuu vahvana ajatus siitä, että musiikkia tehdään omaehtoisesti ja luomisen pakosta. Ei siksi, että haluttaisiin olla parrasvaloissa paistattelevia mediapersoonia tai suurten massojen suosikki-idoleita.
Ennemminkin vaikuttaa siltä, että ajatus julkisuudesta ja valtaisasta huomiosta ahdistaa.
Kun kello lyö 17.00, Maustetytöt nousevat lavalle. Yleisö ottaa yhtyeen vastaan raikuvin aplodein.
–Terve, me ollaan Maustetytöt, yhtyeen puhevastuussa oleva Kaisa sanoo.
Duo asettuu kitaransa ja syntetisaattorinsa taakse ilmeettöminä ja alkaa soittaa. Kappale kuulostaa tutulta, vaikka se ei ole kumpikaan bändin jo julkaisemista sinkuista.
Maustetyttöjen musiikki ei kuulosta tältä päivältä. Se on kaikuja Leevi and The Leavingsista, Agentsista ja jopa Abbasta, tämän päivän parikymppisten vanhempien levylaatikoista.
Ehkä juuri siksi sen vastaanotto on ollut niin innostunutta: se on kaukana 2010-luvulle ominaisesta pirteästä hittipopista tai EDM-mausteisesta rapista. Kun Maustetytöt laulavat yskänlääkkeistä, kaljasta ja kaipuusta, he laulavat maailmasta, joka poikkeaa täysin siitä, mitä tämän hetken soittolistaradioissa olemme suomalaisartisteilta tottuneet kuulemaan.
Maustetytöt välttelee modernin popkeikan kaavoja myös esiintymisessään: sinkut Se oli SOS ja Tein kai lottorivini väärin esitetään pois alta keikan alkupuolella. Se ei haittaa mukana nyökyttelevää ja heiluvaa yleisöä, joka suhtautuu yhtä innolla niin aiemmin kuulemiinsa kuin vielä tuntemattomiinkin kappaleisiin.
Punkkia popin vaatteissa
Siskosten roolijako bändissä on selvä. Jo tavaramerkikseen muodostuneet aurinkolasit päässään esiintyvä Anna keskittyy soittamaan kitaraa, Kaisa puolestaan sanailee lakonisen humoristisesti välispiikkejä syntikkansa takaa ennen kuin siirtyy seuraavan biisin pariin.
Ensin hän kuitenkin tarkastaa soittimensa päällä olevista paperisista muistiinpanoista, mikä se seuraava biisi on.
– Kiitos kun tulitte katsomaan. Tää on varmaan ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun esiinnytään jäähallissa, Kaisa sanoo.
Yleisö nauraa kommentille, jossa on varmasti paljon perää.
Jäähalli on ominainen esiintymisympäristö isoille stadionrock-bändeille ja maailmankiertueillaan Suomeen pysähtyville tähdille, kun taas vähäeleisesti esiintyvälle suomirockkaksikolle se on melko epätavallinen.
Maustetytöt ovat kaikessa viileydessään yllättävän karismaattinen kaksikko. Jotain hyvin purevaa heidän ilmeettömässä – keikan aikana lavalla ei nähty hymynkarettakaan – esiintymisessään on. Heidän soitossaan on lähinnä kyse muutamasta vaihtelevasta soinnusta ja rumpukoneen kompista, mutta ei intoilu bändin ympärillä kaksikon soittotaitoihin perustukaan.
Sen sijaan se perustuu Maustetyttöjen tunnistettavaan tuoreuteen yhdistettynä valtavirralle naureskelevaan punk-estetiikkaan.
Vaikka bändi kutsuu musiikkiaan “ehdottomasti popiksi”, on punk vahvasti läsnä niin sen musiikillisessa yksinkertaisuudessa kuin kappaleiden teemoissakin. Lääkkeistä, pahoinvoinnista ja kaljasta laulaminen vie ajatukset räkäisille punk-klubeille, vaikka särökitarat puuttuvatkin.
Huomionarvoista on, että yleisö Maustetyttöjen keikalla on keski-iältään perinteistä popfestivaalia huomattavasti vanhempaa. Alle kolmekymppiset kuulijat ovat keikalla vähemmistöä.
Tästä päästään Maustetyttöjen hypen ytimeen.
He onnistuvat tarjoamaan erityisesti keski-ikäistyvälle, kertakäyttöisyydestään syytettyä peruspoppia vierastavalle yleisölle nostalgiatripin aikaan, kun festarilavojen pääesiintyjiä olivat soittimia soittavat bändit eikä läppäreidensä takana seisovat DJ-tähdet.
Ja onhan se virkistävää.
Nähtäväksi kuitenkin jää, tuntuuko sisarusten lakoninen ja jopa inhorealistinen punkahtava pop raikkaalta vielä ensi kesänäkin, kun yleisön suurin nostalgiannälkä on jo tyydytetty.
Siihen mennessä olemme todennäköisesti joka tapauksessa jo keksineet seuraavan uuden bändin, jonka ensimmäistä isoa keikkaa koko suomalainen musiikkikenttä jännittää.
YleX on Sidewaysin yhteistyökumppani.
Korjattu 10.6.2019 klo 8:36: Jutussa väitettiin virheellisesti, että Paperi T olisi esittänyt Malarian pelko -albuminsa ennakkoon Sidewaysissa 2015. Albumi julkaistiin jo huhtikuussa 2015.
