Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

CD-levy, käsitelty kuva
CD-levy, käsitelty kuva CD-levyt

"Kuu ja aurinko ovat ikuisia matkalaisia. Matkamiehen tavoin tulevat ja menevät myös vuodet. Ken viettää elämänsä keinuvalla laivalla tai kulkee vanhuutta vastaan suitset käsissään, alati matkalla, on matkalla kotona."

Näin japanilainen haikurunoilija Bashoo kuvasi matkantekoa ja elämää, ihmisen toimia ja ajan kulumista. Suomennos on Kai Niemisen tekstiä kirjasta Alati matkalla.

Samaa tekstiä lainaa englantilainen kirjoittaja Sid Smith kun hän kuvaa ystävänsä Ian Boddyn monikymmenvuotista uraa elektronisen ja kokeellisen musiikin parissa. Ja eritoten niitä kahtakymmentä vuotta, jotka Ian Boddy on voitokkaasti luotsannut DiN-levymerkkiään tässä karikkoisessa ja tuulisessa maailmassa. Hän on alati matkalla ja silti kotonaan.

Syksyllä 1998 Ian Boddy istuskee pubissa Newcastlessa Iso-Britanniassa. Istuu ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Hänellä on ajatus. Se on jännittävä, mutta samalla vaarallinen ajatus. Ian Boddy aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Jo yli kymmenen vuoden ajan hän on julkaissut lähinnä omaa musiikkiaan omalla Something Else -merkillään, mutta nyt on mielessä jotakin muuta. Jotakin hieman suurempaa ja kokeellisempaa.

Arkistojen aarteita: Ian Boddyn julkaisu Elements of Change vuodelta 1981:

Hän haluaa julkaista uudella levymerkillään myös muiden musiikintekijöiden musiikkia. Monien muiden. Hän tietää, että elektronisen musiikin tekijöitä on paljon. Ei ehkä niin paljon kuin sähkökitaran ja rockin soittajia, mutta riittävästi kuitenkin, jotta hommaan ehkä kannattaa ryhtyä. Ehkä.

Ja jos Ian Boddy ryhtyy hommaan, hän haluaa tehdä sen tavallaan ja tyylillä. Hän haluaa olla levymerkin taiteellinen johtaja, tai pikemminkin kuin kuraattori, joka luotsaa taiteellisesti korkeatasoista merkkiään. Hän valitsee artistit ja musiikin. Levyjen kannet tehdään tyylikkäästi ja asiallisesti. Teknisesti korkeatasoiset levyt julkaistaan tuhannen kappaleen painoksina. Ne ovat taiteellisia kokonaisuuksia, ne ovat teoksia.

Näillä ajatuksilla lähti liikkeelle Ian Boddyn luotsaama DiN-levymerkki, huhtikuussa 1999. 20 vuotta sitten. Se on kunnioitettavan pitkä aika elektronisen, kokeellisen ja marginaalisen musiikin ollessa kyseessä. Se on kunnioitettavan pitkä aika tuhannen kappaleen painoksina julkaistuille CD-albumeille, joita on kahdessakymmenessä vuodessa julkaistu yli kuusikymmentä. Ja niiden lisäksi vielä yli 20 digitaalisessa muodossa julkaistua download-albumia.

Tämä on komea saavutus tällaiselle yhden miehen firmalle, ja mikä tärkeintä, DiN-merkin katalogi on vähintäänkin kunnioitusta herättävä, se on määrältään ja laadultaan ainutlaatuinen saavutus.

Kaksikymmenvuotiaan DiN-levymerkin ensimmäinen julkaisu oli Ian Boddyn sooloalbumi Box of Secrets.

Tämä ensimmäinen julkaisu jo antoi suuntaa sille kaikelle moninaiselle, mitä oli tulossa. Kukaan ei tosin voinut tietää, mikä olisi tilanne viiden, kymmenen tai viidentoista vuoden päästä. Puhumattakaan kahdestakymmenestä vuodesta. Mutta se tiedettiin, että musiikkia tehdään ja kuunnellaan, melko varmasti.

DiN-merkin kolmas julkaisu vuonna 1999 oli Protogonos-kaksikon Strange Geographie:

Mitä sitten oli DiN-levymerkin musiikki, mitä se tulisi olemaan ja mitä sen oli tarkoitus olla? Sitä mitä Ian Boddy oli itsekin tehnyt ja mistä hän oli aina ollut kiinnostunut.

Hän alkoi työskennellä modulaarisen analogisen Serge-syntesoijan parissa 1970-luvun lopulla, ja oli siitä lähtien ollut kiinnostunut sekä vanhasta että uudesta musiikin tekemisen teknologiasta. Hän oli syntikkamiehiä.

Ja jos sitä jotenkin piti määritellä, hänen levymerkkinsä julkaisisi elektronista musiikkia: ambientia, electronicaa, retroa, avantgardea, abstraktia, kokeellista, modulaarista, analogista, digitaalista… Uutta ja luovaa musiikkia, aikarajoista ja tyylikausista välittämättä.

Kaksi vanhan koulun legendaa yhdessä: Mark Shreeve ja Ian Boddy eli Arc, DiN-levymerkin seitsemännellä julkaisulla, vuonna 2000 julkaistulla albumilla Radio Sputnik:

Ian Boddy on kerännyt levymerkilleen kunnioitettavan kattauksen elektronisen musiikin artisteja, eikä ainoastaan kotimaastaan Iso-Britanniasta, vaan myös esimerkiksi Yhdysvalloista, Japanista, Australiasta, Saksasta, Ranskasta ja Norjasta. Ja muutaman nimenkin voisi tässä mainita: Markus Reuter, Erik Wöllo, Chris Carter, Tetsu Inoue, Radio Massacre International, Robert Rich, Node, Dave Bessell, Bernhard Wöstheinrich ja Lyonel Bauchet.

Ranskalainen Lyonel Bauchet ja Introductory March to the Secret Society:

"Levymerkki on yhtä paljon mielikuvituksen kuin tahdonvoiman ja päämäärätietoisuuden tuotetta", kirjoittaa Sid Smith englantilaisesta DiN-levymerkistä, levymerkin 20-vuotisjuhlan yhteydessä. Hän korostaa, että levymerkin taiteellinen johtaja Ian Boddy luottaa artisti- ja musiikkivalinnoissa vain omiin korviinsa.

Ja vaikka ehkä kuulostaa kliseiseltä sanoa, että tässä on kyse taiteesta eikä rahasta, tässä tapauksessa näin voi kyllä hyvällä omalla tunnolla todeta. Nimittäin ei kukaan olisi julkaissut näitä yli kahdeksaakymmentä albumia kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana, jos tähtäimessä ja päämääränä olisi ollut vain taloudellinen voitto. Kyllä DiN-merkin katalogi on sen verran outoa tavaraa.

Japanilainen Tetsu Inoue DiN-levymerkin albumilla Yolo vuonna 2005.

Tetsu Inouen levystä muuten otettiin normaalista poiketen 2000 kappaleen painos, siis tuplapainos normaaliin verrattuna. Ja näin tapahtui myös muutaman muun albumin kohdalla, silloin kun levyllä oli mukana selkeästi kansainvälistä potentiaalia omaava alaln artisti, kuten esimerkiksi amerikkalainen Robert Rich.

Robert Rich ja Ian Boddy yhdessä albumilla Lithosphere vuonna 2005:



Ian Boddy
siis on julkaissut DiN-levymerkkinsä albumit pääsääntöisesti tuhannen kappaleen painoksina, ja käytännöllisesti kaikkien julkaisujen CD-painokset on myyty loppuun. Ainakin yhdestä viimeaikaisesta julkaisusta on myös luvassa vinyylipainos, mutta se on vielä toistaiseksi poikkeus yhtiön julkaisupolitiikassa.

DiN-merkin kaikki julkaisut ovat toki saatavilla myös download-muodossa, ja hyvällä onnella voi merkin artisteja myös bongata keikoilla. Ian Boddy ja norjalainen Erik Wøllo esiintyivät yhdessä Electronic Circus -tapahtumassa vuonna 2012:

Ian Boddy Gatherings-konsertissa vuonna 2018:

BONUS! Ian Boddy Live-to-Air at Star's End 2018:

AVARUUSROMUA 16.6.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
IAN BODDY & MARKUS REUTER: Distant Rituals - osa - (iNDEX01, 2001, orig. Distant Rituals, DiN2, 1999)
IAN BODDY: Walking The Slow Path (iNDEX01, 2001, orig. Box Of Secrets, DiN1, 1999)
ARC: Octane (iNDEX01, 2001, orig. Radio Sputnik, DiN7, 2000)
LYONEL BAUCHET: Pavane K4816 (Submission 02, 2018, orig. The Secret Society, DiNDDL11, 2011)
TETSU INOUE: Particular Moments (iNDEX03, 2008, orig. Yolo, DiN22, 2005)
ROBERT RICH & IAN BODDY: Lithosphere (iNDEX03, 2008, orig. Lithosphere, DiN21, 2005)
IAN BODDY & ERIK WØLLO: Ascension (iNDEX04, 2012, orig. Frontiers, DiN39, 2012)
IAN BODDY: Crossing The Range - osa - (Submission 02, 2018, orig. Strange Attractors, DiNDDL12, 2012)
IAN BODDY: Remnants -osa - (Altair, DiN59, 2019)

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.