Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Elävän arkiston blogi pääkuva

Kuka kirjoittaa elämäntarinasi?

Lapsia ja nuoria Särkänniemessä 1976, kuvaa sävytetty jälkikäteen
Lapsia ja nuoria Särkänniemessä 1976, kuvaa sävytetty jälkikäteen Kuva: Arja Lento, Yle nuoret

Mitkä ovat elämäsi avainkohtaukset, jotka määrittelevät sinua? Ketkä ovat eniten vaikuttaneet elämääsi positiivisesti entä negatiivisesti? Muun muassa näiden kysymysten kautta voi hahmottaa elämäntarinaansa. Mutta mikä on merkityksellistä ja millainen on hyvä tarina? Sen opimme toisiltamme ja yhteisistä tarinoista.

Kun puhutaan siitä, millainen ihminen on, kuvaillaan usein hänen persoonallisuuden piirteitään tai taipumuksiaan, mutta ne eivät kerro aikuisesta ihmisestä vielä paljoakaan.

Amerikkalainen psykologi Dan P. McAdams on kuvannut persoonallisuutta kolmen tason kautta, joista ensimmäinen sisältää pysyvät taipumukset ja piirteet kuten temperamentin. Toisessa tasossa ovat tyypilliset sopeutumistavat, joihin kuuluvat muun muassa arvot, selviytymiskeinot ja tavoitteet. Kolmas taso on narratiivinen eli tarinamuotoinen identiteetti, joka sisältää kertomuksia ja tulkintaa menneestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta sekä käsityksiä elämän merkityksestä.

Opimme jatkuvasti muilta ihmisiltä, millainen on hyvä elämä ja millä asioilla on merkitystä.

Voisi luulla, että luomme itse oman elämäntarinamme, mutta kertomukset, joita kerromme, ovat sosiaalisesti rakentuneita ja elämäntarinakin on yksi niistä.

Opimme jatkuvasti muilta ihmisiltä ja yhteisistä tarinoista millainen on hyvä elämä ja millä asioilla on merkitystä. Halusimmepa tai emme opimme myös, mitkä puolet itsestä kannattaa kätkeä ja mitä korostaa. Sukupuoli, kansallisuus ja taloudellinen asema antavat myös raamit ja rajoitukset tarinalle.

Tutkimusten mukaan esimerkiksi itäaasialaiset ja pohjoisamerikkalaiset eroavat siinä, millaisia elämäntarinoita he muistavat ja kertovat. Pohjoisamerikkalaisilla on yleensä varhaisempia ja yksityiskohtaisempia lapsuusmuistoja kuin kiinalaisilla, japanilaisilla ja korealaisilla aikuisilla.

Pohjoisamerikkalaisten muistot ovat myös enemmän itseen keskittyviä kuin itäaasialaisten, mitä on selitetty sillä, että länsimainen kulttuuri on yksilökeskeisempi ja lapsia rohkaistaan kertomaan tarinoita itsestään. Kollektiivisemmissa kulttuureissa arvostetaan kuuntelemista eikä lapsia rohkaista korostamaan itseään vaan muita ja sosiaalisia suhteita.

Mitä jos muutamme tarinan sääntöjä?

Tarina tarjoaa yleensä selityksen asioille. Tapahtumat seuraavat toisiaan tietyssä järjestyksessä ja tietyistä syistä. Samoin elämäntarinassa ja elämässä on tärkeää nähdä merkityksiä ja merkityksen katoaminen mielletään yleensä mielenterveysongelmaksi, joka pitää hoitaa.

Elämäntarinan uudelleenmuotoilu voi olla myös hoitokeino. Mieltä järkyttäneitä tapahtumia voi käsitellä narratiivisen terapian keinoin. Tavoitteena voi olla elämäntarina, jossa traumaattisten tapahtumien merkitys vähenee eivätkä ne enää määrittele ihmisen koko tarinaa.

Syntymästä asti olemme tarinoiden ympäröimiä. Viisivuotiaat lapset jo tietävät, mitä tarinat ovat ja mitä niiden tulisi sisältää. He ymmärtävät, että tarinat sisältävät motivoituneita hahmoja, jotka toimivat innostustensa ja uskomustensa mukaan, juoni etenee ja tarinassa on alku, keskikohta ja loppu.

Mutta mitäpä jos elämää ei asettaisikaan janalle? Jos hyvä teko tänään muuntaisi myös menneisyyden merkitystä?

Mieleeni on jäänyt Minnesotassa reservaatissa toimivan lääkäri Arne Vainion tarina. Vainion äiti sairasti diabetestä ja kuoli juuri, kun Arne valmistui lääkäriksi. Isä oli alkoholisti ja teki itsemurhan. Toimittaja Rauli Virtasen reportaasissa Vainio kommentoi perhetaustastaan, ettei toivoisi sellaista kenellekään, mutta työssään hän näkee merkityksen:

"Täällä näkee paljon diabetesta, amputointeja ja muita ongelmia. Kun menen sellaisen potilaan huoneeseen, äiti on kanssani. Kun kohtaan itsemurhaa aikovan, silloin isä on kanssani."

Merkityksellisyys on uusi onnellisuus?

Onnellisuuden jahtaaminen ei onneksi ole enää niin muodissa. Tilalle on tullut merkityksellisyyden tavoittelu.

Ihmisillä on paineita hyvästä ja merkityksellisestä elämästä ja tietoisesti tai tiedostamatta saatamme ajatella siihen kuuluvan tiettyjä virstanpylväitä. Mutta haluaisimmeko niitä yhtä paljon, jos niillä ei olisi ympäristömme viestittämää arvoa ja merkitystä?

Meille kerrotaan usein tarinoita, joissa kärsimys on jalostanut ihmistä. Oravanpyörästä hypätään kohti hyvää ja kaunista, menetykset ja vastoinkäymiset kääntyvät hyväksi tarinaksi ja tuotteistetaan vähintään kirjaksi tai hyvinvointiyrittäjyydeksi.

Mutta voisimmeko sietää paremmin myös epävarmuutta merkityksistä ja voivatko toisenlaiset tarinat auttaa siinä?

Mitä jos et lähdekään sankarin matkalle?

Elämäkertojen tutkimus on paljastanut, että miehet ja naiset rakentaisivat narratiiveja eri tavoin. Miehet suosivat selkeitä juonia, heidän tarinansa ovat lineaarisempia, krononologisessa järjestyksessä ja koherentteja. Naisten tarinat ovat hajanaisempia, fragmentoituneempia ja naisilla on tapana rakentaa narratiivi useille eri ulottuvuuksille.

Miesten tarinat solahtavat paremmin perinteisen hyvän tarinan muottiin.

Klassinen juonirakenne tarinoissa kansantaruista elokuviin on sankarimyytti, joka kertoo sankarin matkasta.

Antropologi Joseph Campbell kuvasi sankarimatkan vaiheita kirjassaan The Hero With a Thousand Faces (Sankarin tuhannet kasvot) ja Hollywoodin käsikirjoituskonsultti Christopher Vogler muotoili sankarin matkasta myös oppaan käsikirjoittajille. Erilaisten haasteiden, koitosten ja mentorien kohtaamisten kautta sankari palaa seikkailuista muuttuneena ja jotain saavuttaneena.

Etenkin amerikkalaiset elokuvat ovat ottaneet kaiken irti sankarin matkasta ja kaavaa on hyödynnetty onnistuneesti kerta toisensa jälkeen. Ne väistämättä vaikuttavat myös siihen, mitä pidämme tarinana, mitä on sankaruus ja millainen elämä on “hyvä tarina”.

Suomalaiset mytologiset sankarit ovat usein eri sarjaa. Toimittaja Emma Taulo on pohtinut hauskasti sitä, miten Kalevala tarjoaa meille epäonnistumisen mallia.

Kirjailija ja psykoterapeutti Maureen Murdock on kehittänyt kiinnostavan vaihtoehdon sankarin matkalle ja luonut sankarittaren matkan, joka hänen mielestään sopii paremmin naisten elämäntarinoihin ja kuvaa naisten “psykospirituaalista” matkaa.

Sankarittaren matka koostuu kymmenestä vaiheesta, jotka ovat hyvin erilaisia verrattuna sankarin matkaan ja liittyvät feminiinisyyden ja maskuliinisuuden sopusointuun.

Millainen on elämäntarina, jossa ihminen ei olekaan luomakunnan kruunu vaan sen suojelija?

Omalla tavallaan molemmat mallit luovat myös kahtiajakoa, miesten suoraviivainen tarina taisteluineen ja naisen sisäinen kamppailu maskuliinisuuden ihanteiden ja oman feminiinisen voiman löytämisen kanssa. Molemmat ovat myös kulttuurin tuotoksia, jossa miehillä ja naisilla on ollut eri lähtökohdat ja mahdollisuudet.

Uuden tekijän tarinaan tuo ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden katoaminen. Millainen on elämäntarina, jossa ihminen ei olekaan luomakunnan kruunu vaan sen suojelija?

Mitä jos olisitkin runo?

Mitä vähemmän olemme fiksoituneita tiettyihin tarinamalleihin, sitä vapaammin voimme elää ja sitä vähemmän ahdistumme, kun elämä ei mene käsikirjoituksen mukaan. Uskon, että mitä monipuolisempia tarinoita osaamme luoda ja ymmärtää sitä enemmän myös omaan elämäntarinaamme tulee joustavuutta ja uusia onnen lähteitä.

Ehkä suurinta sankaruutta on uskaltaa kertoa oma tarinansa sellaisena kuin se on. Kestää haavoittuvuutta, epävarmuutta ja merkityksettömyyden tunteita.

Mitä sitten jos elämä rönsyilee, asioita tapahtuu “väärässä” järjestyksessä, sankarillisuus on välillä hukassa ja vastoinkäyminen ei vahvistakaan.

Innoitusta voisi ottaa runoudesta. Kammottavimmat tapahtumat ja absurdeimmat käänteet voivat taipua vapaammin ja muuttua joksikin muuksi. Millaisen runon sinä haluat elämälläsi kirjoittaa?

Kirjoittaja on Elävän arkiston tuottaja, joka opiskelee parhaillaan psykologiaa. Kirjoituksen lähteinä on käytetty McAdamsin teoksia The Person (Wiley, 2009) ja The art and science of personality developmen (The Guilford Press, 2015).

Keskustelu sulkeutuu 12.7.2019.
Keskustele
  • Kuka kirjoittaa elämäntarinasi?

    Elämäntarinamme on sosiaalinen luomus.

    Mitkä ovat elämäsi avainkohtaukset, jotka määrittelevät sinua? Ketkä ovat eniten vaikuttaneet elämääsi positiivisesti entä negatiivisesti? Muun muassa näiden kysymysten kautta voi hahmottaa elämäntarinaansa. Mutta mikä on merkityksellistä ja millainen on hyvä tarina? Sen opimme toisiltamme ja yhteisistä tarinoista.

  • Yle Areenan ennakkokatselussa Pirjo ja Uusi päivä

    Kaksi suosikkisarjaa tarjolla nyt kirjautuneille käyttäjille

    Kaksi suosikkisarjaa on nyt katsottavissa ennakkoon Yle Areenassa kirjautuneille käyttäjille. Julkaisimme keskiviikkona uuden, järjestyksessään toisen tuotantokauden suositusta Pirjo-sketsisarjasta.

  • Ystävyyttä ja hämäräbisneksiä Areenassa – kuusi asiaa, jotka yhdistävät kasarin ja ysärin seikkailusarjoja

    Kuusikko ja kuoleman varjot sekä muut sarjat Areenassa.

    Kalakukkoreseptin ryöväävät rosvot, huumerahojen perässä oleva prätkäjengi ja muut hämäräbisnekset houkuttelevat lapsia ja nuoria selvittämään rikoksia. Yhdeksän kesäistä jännitysohjelmaa on julkaistu nyt Areenaan ja ne ovat katsottavissa vähintään vuoden ajan. Listasimme kuusi asiaa, jotka yhdistävät näitä seikkailuja.