Hyppää pääsisältöön

Nyt on hirviä liikenteessä – löysää kaasujalkaa! Hirvi luulee autosi liikkuvan suden nopeudella

Hirvi ja hirvivaaramerkki
Hirvi ja hirvivaaramerkki Kuva: Ismo Pekkarinen / All Over Press hirvi

Mikä saa hirven rynnistämään autojen keskelle? Eikö näillä jopa satojen kilojen painoisilla isoilla eläimillä ole itsesuojeluvaistoa? Hirvi ei osaa hahmottaa autojen nopeuksia. Sillä ei usein ole myöskään varaa valita, missä se tien ylittää – ja se on meidän ihmisten syytä.

Alkukesän liikennetiedotteissa toistuu monta kertaa päivässä “hirviä tiellä”. Autoilijoiden onkin syytä olla erityisen varuillaan tähän aikaan vuodesta, koska maanteillä liikkuu hirviä, joiden liikennekäyttäytyminen vaikuttaa holtittomalta. Hirviemot vieroittavat touko-kesäkuun aikana ylivuotisia jälkeläisiään, jotka saattavat juosta surutta autojen sekaan.

Hirvi ei ole tyhmä, sokea tai kuuro – evoluutio ei vain ole rakentanut sitä ymmärtämään vauhtia. Hirvitutkimuksen parissa elämäntyönsä tehnyt filosofian tohtori Tuire Nygrén selittää, miksi hirvi ei vaikuta pelkäävän ohikiitäviä autoja.

– Hirvi kykenee reagoimaan enimmillään suden tai koiran nopeuteen. Se ei pysty kuvittelemaan, että kaukaa lähestyvä piste eli auto tulee paljon nopeammin. Hirvi luulee, että se ehtii ylittää tien, mutta eipä aina ehdikään.

Kun vasa on elänyt vuoden verran emon suojeluksessa, sen pitääkin yhtäkkiä kesän korvalla pärjätä itsekseen. Lähes kolmannes hirvikannasta on ylivuotisia hirviä, jotka ovat kokemattomia tielläliikkujia. Siksi ne käyttäytyvät ihmisen kannalta epätarkoituksenmukaisesti.

– Emo on opettanut jälkeläisilleen, mistä päin kannattaa lähteä hakemaan ruokaa ja suojaa. Reitille saattaa kuulua tien ylityksiä, ja yleensä ne sujuvatkin onnellisesti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hirvi tulee tielle jos se on tullakseen, varoittaa Tuire Nygrén.

Hirvi liikkuu ruoka mielessä

Hirvi kuulee ja haistaa hyvin, mutta ei ilmeisesti erota värejä yhtä hyvin kuin esimerkiksi ihminen. Sen silmien sijainti kallon sivulla saattaa myös jättää katseeseen katvealueita. Siksi aamu- tai iltahämärällä liikkuminen tuntuu hirvestä turvalliselta. Teidenvarsillakin se välttelee kovin avonaisia paikkoja ja hakeutuu mieluummin suojaisemman ja tiheämmän kasvillisuuden suojiin.

Iso eläin tarvitsee paljon ravintoa. Hirvi syö päivässä jopa kymmeniä kiloja lehtiä ja oksia, varpuja ja ruohovartisia kasveja, joten se liikkuu aina ruoka mielessä – vaikka sitten tien yli.

Hirvellä ei ole juuri vaihtoehtoja. Sen elinpiiri on kaventunut koko ajan ja sen kulkuväylät kutistuneet tai kadonneet. Syynä tähän ovat ympäristön rakentaminen ja hirvikannan pitäminen korkeana. Suomessa on tähän vuodenaikaan yleensä 100 000 hirveä, joista noin kolmannes ammutaan syksyllä.

– Kun metsät olivat toisenlaisia, niissä ei ollut yhtä ylenpalttisesti ruokaa tarjolla, eikä ihminen vaikuttanut niin paljon hirvikantaan kuin nyt. Hirven lisääntymistehoa ei ennen 1970-lukua osattu maksimoida niin hyvin kuin nykyisin. Olemme myös muuttaneet hirven elinympäristöä merkittävästi – ja sitten kiroamme, että eläimestä on riesaa. Se on ihmisen omaa aikaansaannosta, ei hirven syytä.

Liikenteen seassa seikkaileva hirvi saattaa vaikuttaa itsepäiseltä, mutta suurempi oppimisen paikka on ihmisellä. Hirvimerkkiä on syytä kunnioittaa, kun sellaisen havaitsee, ja höllätä kaasujalkaa. Tuire Nygrénin mielestä hirvi ei ole vain liikenneriesa – se on esimerkillinen selviytyjä.

– Se ei jätä talvea väliin nukkumalla talviunta kuin karhu. Se pärjää paksussakin lumessa, vaikka laadukasta ravintoa on niukasti käytettävissä. Sen pitää ottaa karusta luonnosta irti kaikki tarvitsemansa. Hirvi on oikea suomalaiseen luontoon sopeutumisen mestarinäyte, toteaa Tuire Nygrén.

Lisää hirvistä:

Katso parhaat palat suuresta hirvivaelluksesta

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto