Hyppää pääsisältöön

Stina Saaren runoissa seksuaalinen väkivalta hajottaa yhteisön ja sanat

Runoilija Stina Saari
Runoilija Stina Saari Kuva: Raili Tuikka / Yle Stina Saari,Tanssiva karhu

Stina Saaren esikoiskokoelma ilottelee kielellä, vaikka sen aihe on vakava. Änimling on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

Kun Stina Saari lukee ääneen Änimling -kokoelmansa runoja keskustakirjasto Oodissa, hän pyytää miksaajaa säätämään mikrofonin kovemmalle.

– Esitän nämä osittain kuiskaten, hän perustelee.

Ja sitten hän aloittaa:

Moi! Hauska tavata, muste toimii mun mielestä parhaiten aartuu olong,olong, kunnes. Kuulakärki työntyy esiin hupparin sisältä. Parasta kääriytyä auki, lallaa soppelossa, Mä meinasin sanoa, että milmä.

Saari esittää runonsa suristen ja huudahdellen, välillä hän yskähtelee - ja kuiskaa.

Änimling -kokoelmassa kieli kirmailee vapaana. Sanat ja äänteet väliin hajaantuvat pitkin sivuja ja pyrkivät sivun reunojen yli. Välillä kirjaimet haalistuvat ja muodostavat kuvioita, välillä tunnistettavia sanoja: sisäämm immmeytyy/rjyynuusta rajammmm/ takana ne rarrastavat/viki,viki,viki

Stina Saari kertoo hahmottavansa maailman pitkälti ääninä ja rytmeinä.

– Esimerkiksi tässä kokoelman loppupuolella on näitä mmmmmm -ääniä, niin se on se, miltä aurinko mun mielestä kuulostaa, hän selittää. – Erilaisia huoneita ja tiloja hahmotan rytmin kautta. Minulla on mielessä aina sävelmä, joka on se tila.

Harvinaista kykyä kutsutaan synestesiaksi eli aistien sekoittumiseksi. Ilmiötä ei täysin tunneta, mutta tiedetään, että esimerkiksi monet säveltäjät ovat synesteetikkoja.

Ajattelin, että runoni olivat liian outoja eikä niitä voisi julkaista.

Stina Saari ilmaisee itseään monin tavoin; piirtämällä, laulamalla ja tanssimalla. Tärkeintä on kuitenkin kirjoittaminen. Se alkoi jo varhain.

– Äitini löysi vastikään papereita, joihin olin piirtänyt nelivuotiaana sellaista vimmaista aaltoviivaa ilmaisun tarpeessani, Saari kertoo ja nauraa.

Päivittäin Saari kertoo kirjoittaneensa noin 13-vuotiaasta saakka. Teini-ikäisenä hän koetti istuttaa tekstiään romaanin muotoon, mutta asiat eivät loksahtaneet paikoilleen. Runokokoelmaa hän kirjoitti pitkään itsekseen, näyttämättä tekstejä muille.

– Ajattelin, että runoni olivat liian outoja eikä niitä voisi julkaista.

Kriittisessä korkeakoulussa Saaren runoista ajateltiin kuitenkin toisin. Sieltä löytyi tukea omalle ilmaisutavalle. Lukuisten käsikirjoitusversioiden jälkeen esikoiskokoelma Änimling näki päivänvalon. Mutta mitä ihmettä teoksen nimi oikein tarkoittaa?

– Minun mielikuvani on, että siinä on alussa väärinpäin käännetty minä ja sitten laulullinen ling! Sen voi lukea myös äääänim ling! eli soiva minä tai nurinkurinen minä.

Saari kuitenkin toivoo, että ihmiset tulkitsisivat sekä kirjan nimen että sen sisältämät runot kuten haluavat.

– Minä en omista tätä kirjaa. Se on kenen tahansa kirja. Jos se tuntuu omalta, niin sitten sen saa ottaa omaksi, hän sanoo.

Seksuaalinen väkivalta rikkoo aina koko yhteisön.

Änimling on kielellistä riehakkuttaa ja kokeilua, mutta lisäksi sillä on vakava aihe. Stina Saari käsittelee runoissaan seksuaalista väkivaltaa.

billcosby (joka sarjaraiskasi) / voitti palkintoja, jotka allekirjoitettiin ja ripustettiin gaalaan,/hänestä kirjoitettiin kaikkea hyvää / kunnes tytöt sanoivat a-aa/ do re mia, / re do a me,/ o’read me.

Saari kertoo kirjoittaneensa seksuaalisesta väkivallasta jo pitkään: se on yleistä, siitä on vaikea puhua ja se on asia, joka koskettaa aina koko yhteisöä.

– Seksuaalisessa väkivallassa ihmisten väliset suhteet vääntyvät. Se ei ole vain kahden ihmisen välillä tapahtuva kauhistuttava asia, vaan se rikkoo aina koko yhteisön. Kokemusta on vaikea kuvata selkokielellä, siksi olen kirjoittanut tämän kirjan.

Ruumiillinen hyökkäys rikkoo myös mielen - ja kielen.

– Kieli on ääntä ja ääni osa ruumista. Runoissani koko kielen tuottamisen mekanismi hajoaa väkivallan seurauksena, Saari sanoo. – Seksuaalinen väkivalta on kiusallinen asia, kun se tapahtuu omassa lähipiirissä. Ihmiset katsoisivat mieluiten pois. Yhteisö traumatisoituu, kun on asioita, joista ei saa puhua tai joille ei ole sanoja.

Me ollaan lopulta aika lempeitä ja siistejä olioita.

Vaikka Saari käsittelee runoissaan vakavaa aihetta, teoksen kokonaistunnelma on elämänmyönteinen. Tekstit pulppuavat huumoria ja leikkisyyttä.

RÄMPYTIRÄMPYTIRÄMPYTIRYNKYTI / JIHUU meizi on maailman paraZaZaZZ / järjestän maailman palat-laatat / ja rattoilen.

Kielen avulla rikki mennyttä voi myös rakentaa uudestaan. Saari sanoo aina hämmästelevänsä, miten vahvoja ihmiset lopulta ovat ja miten hirveistä kokemuksista voimme selvitä.

– Me ollaan lopulta aika lempeitä ja siistejä olioita.

Stina Saari (s.1992)

Opiskelee kirjallisuutta Helsingin yliopistossa.
Änimling (Teos) on hänen esikoisteoksensa.

Stina Saaren teos Änimling (Teos) on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Voittaja julkistetaan Kajaanin runoviikolla 3.7. 2019. Palkinnosta kisaa yhteensä kuusi uutta runoteosta.

Raadin perustelut: Saari Stina: Änimling (Teos)

Stina Saaren teoksen puhuja "erittää meille jotain tämmöistä hhhopeaista tahtoa tai tämmöistä mitälietä." Änimling on äänteellinen elämys, sen omalakinen, pitelemätön kieli pärisee ja hihkuu, singahtelee, helähtää ja venyy kannesta kanteen. Hämmentäessäänkin se kurottaa lukijaa kohti täysin ja siekailematta. Ja kesken riehakkaan leikin pudottaa meidät hankalien asioiden äärelle; lapsekkuus ja seksuaalinen hyväksikäyttö kohtaavat samassa tilassa. Väkivallan kokemus voi mykistää, mutta Saaren kokonaisvaltainen teos tarjoaa vaihtoehdon, lempeyttä ja iloa. Änimlingin vapaus tarttuu. "Mennäänkö Kuuhun? / Eikö me muka pystytä siihen?"

Kulttuuriykkösessä puhutaan Tanssiva karhu -runouspalkinnon ehdokkaista:

Keskustelu sulkeutuu 10.7.2019.
Keskustele
  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Se on vain hieman muuttunut

    Laurie Anderson teki omituisen laulun.

    1980-luvun alussa New Yorkin downtownissa elettiin jännittäviä aikoja. Performanssitaide ja monenlaiset poikkitaiteelliset kokeilut olivat alkaneet kerätä yhä suurempia yleisöjä, ja saada myös taiteellista tunnustusta. Eräs nuorista poikkitaiteilijoista oli Laurie Anderson. 1980-luvun alussa hän teki erään omituisen laulun, joka elää edelleen, hieman muotoaan muuttaneena. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri