Hyppää pääsisältöön

Stina Saaren seksuaalista väkivaltaa kuvaava teos voitti Ylen runopalkinnon

Runoilija Stina Saari
Runoilija Stina Saari Kuva: Raili Tuikka / Yle Stina Saari,Tanssiva karhu

Stina Saaren runous ilottelee kielellä, vaikka teoksen aihe on vakava. Runoissa seksuaalinen väkivalta hajottaa yhteisön ja sanat. Saaren esikoisteos Änimling voitti Ylen Tanssiva karhu –runouspalkinnon.

Kun Stina Saari lukee ääneen Änimling -kokoelmansa runoja keskustakirjasto Oodissa, hän pyytää miksaajaa säätämään mikrofonin kovemmalle.

– Esitän nämä osittain kuiskaten, hän perustelee.

Ja sitten hän aloittaa:

Moi! Hauska tavata, muste toimii mun mielestä parhaiten aartuu olong,olong, kunnes. Kuulakärki työntyy esiin hupparin sisältä. Parasta kääriytyä auki, lallaa soppelossa, Mä meinasin sanoa, että milmä.

Saari esittää runonsa suristen ja huudahdellen, välillä hän yskähtelee - ja kuiskaa.

Änimling -kokoelmassa kieli kirmailee vapaana. Sanat ja äänteet väliin hajaantuvat pitkin sivuja ja pyrkivät sivun reunojen yli. Välillä kirjaimet haalistuvat ja muodostavat kuvioita, välillä tunnistettavia sanoja: sisäämm immmeytyy/rjyynuusta rajammmm/ takana ne rarrastavat/viki,viki,viki

Stina Saari kertoo hahmottavansa maailman pitkälti ääninä ja rytmeinä.

– Esimerkiksi tässä kokoelman loppupuolella on näitä mmmmmm -ääniä, niin se on se, miltä aurinko mun mielestä kuulostaa, hän selittää.

– Erilaisia huoneita ja tiloja hahmotan rytmin kautta. Minulla on mielessä aina sävelmä, joka on se tila.

Harvinaista kykyä kutsutaan synestesiaksi eli aistien sekoittumiseksi. Ilmiötä ei täysin tunneta, mutta tiedetään, että esimerkiksi monet säveltäjät ovat synesteetikkoja.

Ajattelin, että runoni olivat liian outoja eikä niitä voisi julkaista.

Stina Saari ilmaisee itseään monin tavoin; piirtämällä, laulamalla ja tanssimalla. Tärkeintä on kuitenkin kirjoittaminen. Se alkoi jo varhain.

– Äitini löysi vastikään papereita, joihin olin piirtänyt nelivuotiaana sellaista vimmaista aaltoviivaa ilmaisun tarpeessani, Saari kertoo ja nauraa.

Päivittäin Saari kertoo kirjoittaneensa noin 13-vuotiaasta saakka. Teini-ikäisenä hän koetti istuttaa tekstiään romaanin muotoon, mutta asiat eivät loksahtaneet paikoilleen. Runokokoelmaa hän kirjoitti pitkään itsekseen, näyttämättä tekstejä muille.

– Ajattelin, että runoni olivat liian outoja eikä niitä voisi julkaista.

Kriittisessä korkeakoulussa Saaren runoista ajateltiin kuitenkin toisin. Sieltä löytyi tukea omalle ilmaisutavalle. Lukuisten käsikirjoitusversioiden jälkeen esikoiskokoelma Änimling näki päivänvalon. Mutta mitä ihmettä teoksen nimi oikein tarkoittaa?

– Minun mielikuvani on, että siinä on alussa väärinpäin käännetty minä ja sitten laulullinen ling! Sen voi lukea myös äääänim ling! eli soiva minä tai nurinkurinen minä.

Saari kuitenkin toivoo, että ihmiset tulkitsisivat sekä kirjan nimen että sen sisältämät runot kuten haluavat.

– Minä en omista tätä kirjaa. Se on kenen tahansa kirja. Jos se tuntuu omalta, niin sitten sen saa ottaa omaksi, hän sanoo.

Seksuaalinen väkivalta rikkoo aina koko yhteisön.

Änimling on kielellistä riehakkuttaa ja kokeilua, mutta lisäksi sillä on vakava aihe. Stina Saari käsittelee runoissaan seksuaalista väkivaltaa.

billcosby (joka sarjaraiskasi) / voitti palkintoja, jotka allekirjoitettiin ja ripustettiin gaalaan,/hänestä kirjoitettiin kaikkea hyvää / kunnes tytöt sanoivat a-aa/ do re mia, / re do a me,/ o’read me.

Saari kertoo kirjoittaneensa seksuaalisesta väkivallasta jo pitkään: se on yleistä, siitä on vaikea puhua ja se on asia, joka koskettaa aina koko yhteisöä.

– Seksuaalisessa väkivallassa ihmisten väliset suhteet vääntyvät. Se ei ole vain kahden ihmisen välillä tapahtuva kauhistuttava asia, vaan se rikkoo aina koko yhteisön. Kokemusta on vaikea kuvata selkokielellä, siksi olen kirjoittanut tämän kirjan.

Ruumiillinen hyökkäys rikkoo myös mielen - ja kielen.

– Kieli on ääntä ja ääni osa ruumista. Runoissani koko kielen tuottamisen mekanismi hajoaa väkivallan seurauksena, Saari sanoo.

– Seksuaalinen väkivalta on kiusallinen asia, kun se tapahtuu omassa lähipiirissä. Ihmiset katsoisivat mieluiten pois. Yhteisö traumatisoituu, kun on asioita, joista ei saa puhua tai joille ei ole sanoja.

Me ollaan lopulta aika lempeitä ja siistejä olioita.

Vaikka Saari käsittelee runoissaan vakavaa aihetta, teoksen kokonaistunnelma on elämänmyönteinen. Tekstit pulppuavat huumoria ja leikkisyyttä.

RÄMPYTIRÄMPYTIRÄMPYTIRYNKYTI / JIHUU meizi on maailman paraZaZaZZ / järjestän maailman palat-laatat / ja rattoilen.

Kielen avulla rikki mennyttä voi myös rakentaa uudestaan. Saari sanoo aina hämmästelevänsä, miten vahvoja ihmiset lopulta ovat ja miten hirveistä kokemuksista voimme selvitä.

– Me ollaan lopulta aika lempeitä ja siistejä olioita.

Stina Saari (s.1992)

Opiskelee kirjallisuutta Helsingin yliopistossa.
Änimling (Teos) on hänen esikoisteoksensa.

Yleisradion vuoden 2019 Tanssiva karhu -runopalkinto on myönnetty Stina Saarelle kokoelmasta Änimling.

Raadin perustelut:

Änimling on kokonaisvaltainen elämys, energinen runoelma, runotila, joka virittyy visuaalisesti ja tuo mieleen nykytanssiteoksen. Änimling on myös äänellinen, äänteellinen kokemus, kuin sävellys tai radiofoninen kuunnelma. Änimlingin omalakinen, pitelemätön kieli kieppuu, hyppii, singahtelee, venyy kannesta kanteen. Stina Saaren esikoisteos on viimeistelty ja hiottu – pysähtynyt se ei ole. Sen liike jatkuu, sen vapaus tarttuu. "Mennäänkö Kuuhun? Eikö me muka pystytä siihen?"

Mielenkiintoista on, miten kukin Saaren sanataidetta lukee, ja mitä lukee, lapsekkaan kielellistelyn, riemukkaan vapaustaistelun vai vakavan kuvauksen mielen järkkymisestä. Änimling innostaa ja hämmentää, askarruttaa: tilanne on päällä, mutta mikä tilanne, missä ollaan, makuuhuoneessa vai lööpissä, raastuvassa vai pirskeissä. Omissa vai ystävän nahoissa. Ainakin ollaan kielessä, ollaan kielen sisällä tai takana, kielen matkassa.

Kieli on merkitystä ja materiaa, lihallistuvia mahdollisuuksia, sanat muuttuvat omavaltaisiksi äännähdyksiksi, tavut irtautuvat liitoksistaan ja alkavat itsenäisesti soida kehon kajeonteloissa, vokaalit vääntyvät ja konsonantit monistuvat. Silti puhe tulee kuin käsi ojossa vastaan, päivää, päivää, haluaa vuorovaikuttaa ja -vaikuttua, kurkottua kohti ja olla vieraanvarainen, kutsua kylään.

"Eritän meille jotain tämmöistä hhhopeaista tahtoa tai tämmöistä mitälietä", Änimlingin puhuja sanoo. Ja myös: "Serious business, serious business. Otetaan nyt vaikka mies ja nainen. Otetaan nyt vaikka höbl bl blöblb." Ja: "Yhteisö ei enää halunnut antaa billcosbylle gaaloja, koska hän oli raiskannut yli 50 tyttöä."

Änimling on kokonaisvaltainen elämys, energinen runoelma, runotila, joka virittyy visuaalisesti ja tuo mieleen nykytanssiteoksen.

Änimlingissä lapsekkuus ja seksuaalinen vallankäyttö kohtaavat samassa tilassa. Ajankohtaisen aiheen valossa katkoileva, vääntyilevä, vääristyvä kieli saa myös synkän sävyn. Ihmisolento yrittää tarjota vilpitöntä hyvinvointia hyväksikäytön sijaan, selvittää mitä täällä tapahtuu, mitä tämä sukupuolittuminen tarkoittaa. Kun rakastajan pitäisi rakastaa, rarrastaja raastaa.

Kieltä on runouden historiassa monasti koeteltu, futuristien runopartituureissa sanat muuttuivat äänitaiteeksi ja fluxus-liikkeen illassa puhe performanssiksi. Myös nykyrunoilu on kielen koe- ja leikkikenttää. Näillä kentillä Stina Saari kirjoittaa omintakeisen aseistariisuvasti, siekailematta, ja niin, että oudot sanat alkavat tuntua tutuilta. Ja tuttuihin sanoihin, moi, törmää kuin ensimmäistä kertaa.

Palkintoraadin jäsenet olivat tänä vuonna puheenjohtajana runoilija Anja Erämaja, Yleisradion kulttuuritoimittajat Minna Joenniemi ja Marit Lindqvist sekä näyttelijä, tuottaja Erja Manto.

Vuodesta 1994 alkaen jaettu Tanssiva karhu -palkinto jaettiin keskiviikkona 3.7.2019 Kajaanin Runoviikolla. Tanssivan karhun palkintosumma on 4 000 euroa, Kääntäjäkarhun 1 500 e.

Stina Saaren ja Kari Aronpuron haastattelut kuullaan Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelmassa lauantaina 6.7.2019 klo 19–21 Yle Radio 1:ssä.

  • Avaruusromua: Nuori mies alkaa tehdä musiikkia

    Hänellä on kasettinauhuri ja syntesoija.

    Eletään vuotta 1981. Music Television eli MTV aloittaa lähetyksensä. Yhdysvalloissa esitellään videopeli nimeltä Pac-Man. IBM julkistaa PC-kotitietokoneensa sekä MS-DOS -käyttöjärjestelmänsä. Suomen eniten katsotut elokuvat ovat Kadonneen aarteen metsästäjät, 007 - Erittäin salainen sekä Uuno Turhapuron aviokriisi. Japanilainen Nintendo julkaisee Donkey Kong -nimisen videopelin. Ranskassa eräs nuori mies intoilee Pink Floydista, Genesiksestä, Emerson Lake and Palmerista ja Klaus Schulzesta. Hänellä on kasettinauhuri ja hän alkaa tehdä musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nimesi on juhlan arvoinen

    Nimipäivien juhliminen on katoavaa kansanperinnettä.

    Haluaisitko herätä nimipäiväsi aamuna torvisoittoon ja lauluun? Naamiaisasuihin pukeutuneet ystäväsi heittäisivät sinut korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Vastavuoroisesti sinulta odotettaisiin päivällä runsasta kestitystä, tai muuten olisi uhkana tulla heitetyksi sikolättiin. Nimipäiväjuhlien piirileikit ja tanssit jatkuisivat pelimannin säestyksellä seuraavaan aamuun asti.

  • Avaruusromua: Musiikki on kuin tutkimusmatka

    RMI uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä.

    Minä uskon siihen, että jos antautuu soittamaan useiden kymmenien minuuttien minuutin mittaisia esityksiä, se osoittaa, että uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä. Näin sanoo Radio Massacre International -yhtyeen kosketinsoittaja Steve Dinsdale. Hän ja hänen yhtyetoverinsa ovat aina uskoneet improvisaatioon. He ovat sitä mieltä, että tällä tavoin syntynyt musiikki on kuin tutkimusmatka. Musiikki antaa mahdollisuuden löytää ääniä, joita ei ehkä enää koskaan löydä uudelleen. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Nuori mies alkaa tehdä musiikkia

    Hänellä on kasettinauhuri ja syntesoija.

    Eletään vuotta 1981. Music Television eli MTV aloittaa lähetyksensä. Yhdysvalloissa esitellään videopeli nimeltä Pac-Man. IBM julkistaa PC-kotitietokoneensa sekä MS-DOS -käyttöjärjestelmänsä. Suomen eniten katsotut elokuvat ovat Kadonneen aarteen metsästäjät, 007 - Erittäin salainen sekä Uuno Turhapuron aviokriisi. Japanilainen Nintendo julkaisee Donkey Kong -nimisen videopelin. Ranskassa eräs nuori mies intoilee Pink Floydista, Genesiksestä, Emerson Lake and Palmerista ja Klaus Schulzesta. Hänellä on kasettinauhuri ja hän alkaa tehdä musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nimesi on juhlan arvoinen

    Nimipäivien juhliminen on katoavaa kansanperinnettä.

    Haluaisitko herätä nimipäiväsi aamuna torvisoittoon ja lauluun? Naamiaisasuihin pukeutuneet ystäväsi heittäisivät sinut korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Vastavuoroisesti sinulta odotettaisiin päivällä runsasta kestitystä, tai muuten olisi uhkana tulla heitetyksi sikolättiin. Nimipäiväjuhlien piirileikit ja tanssit jatkuisivat pelimannin säestyksellä seuraavaan aamuun asti.

  • Avaruusromua: Musiikki on kuin tutkimusmatka

    RMI uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä.

    Minä uskon siihen, että jos antautuu soittamaan useiden kymmenien minuuttien minuutin mittaisia esityksiä, se osoittaa, että uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä. Näin sanoo Radio Massacre International -yhtyeen kosketinsoittaja Steve Dinsdale. Hän ja hänen yhtyetoverinsa ovat aina uskoneet improvisaatioon. He ovat sitä mieltä, että tällä tavoin syntynyt musiikki on kuin tutkimusmatka. Musiikki antaa mahdollisuuden löytää ääniä, joita ei ehkä enää koskaan löydä uudelleen. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Mua edelleen itkettää joskus, kun kaivan avaimet laukusta ja avaan kotioven" – Hima & Stradan kaupunkikierrokset lisäävät ymmärrystä asunnottomuudesta

    Oppaat kertovat tarinoita pääkaupungin kaduilta.

    Hima & Stradan asunnottomuutta kokeneet katuoppaat kertovat, mitä kaikkea Helsingin kaduilla tapahtuu ja mitä kaikkea kiireiseltä kulkijalta jää ehkä huomaamatta. Toisenlainen kaupunkikierros avaa uuden näkökulman tuttuunkin ympäristöön. Tässä Poitsun ja Paulan kierroksilla kuultua.

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.