Hyppää pääsisältöön

Stina Saaren seksuaalista väkivaltaa kuvaava teos voitti Ylen runopalkinnon

Runoilija Stina Saari
Runoilija Stina Saari Kuva: Raili Tuikka / Yle Stina Saari,Tanssiva karhu

Stina Saaren runous ilottelee kielellä, vaikka teoksen aihe on vakava. Runoissa seksuaalinen väkivalta hajottaa yhteisön ja sanat. Saaren esikoisteos Änimling voitti Ylen Tanssiva karhu –runouspalkinnon.

Kun Stina Saari lukee ääneen Änimling -kokoelmansa runoja keskustakirjasto Oodissa, hän pyytää miksaajaa säätämään mikrofonin kovemmalle.

– Esitän nämä osittain kuiskaten, hän perustelee.

Ja sitten hän aloittaa:

Moi! Hauska tavata, muste toimii mun mielestä parhaiten aartuu olong,olong, kunnes. Kuulakärki työntyy esiin hupparin sisältä. Parasta kääriytyä auki, lallaa soppelossa, Mä meinasin sanoa, että milmä.

Saari esittää runonsa suristen ja huudahdellen, välillä hän yskähtelee - ja kuiskaa.

Änimling -kokoelmassa kieli kirmailee vapaana. Sanat ja äänteet väliin hajaantuvat pitkin sivuja ja pyrkivät sivun reunojen yli. Välillä kirjaimet haalistuvat ja muodostavat kuvioita, välillä tunnistettavia sanoja: sisäämm immmeytyy/rjyynuusta rajammmm/ takana ne rarrastavat/viki,viki,viki

Stina Saari kertoo hahmottavansa maailman pitkälti ääninä ja rytmeinä.

– Esimerkiksi tässä kokoelman loppupuolella on näitä mmmmmm -ääniä, niin se on se, miltä aurinko mun mielestä kuulostaa, hän selittää. – Erilaisia huoneita ja tiloja hahmotan rytmin kautta. Minulla on mielessä aina sävelmä, joka on se tila.

Harvinaista kykyä kutsutaan synestesiaksi eli aistien sekoittumiseksi. Ilmiötä ei täysin tunneta, mutta tiedetään, että esimerkiksi monet säveltäjät ovat synesteetikkoja.

Ajattelin, että runoni olivat liian outoja eikä niitä voisi julkaista.

Stina Saari ilmaisee itseään monin tavoin; piirtämällä, laulamalla ja tanssimalla. Tärkeintä on kuitenkin kirjoittaminen. Se alkoi jo varhain.

– Äitini löysi vastikään papereita, joihin olin piirtänyt nelivuotiaana sellaista vimmaista aaltoviivaa ilmaisun tarpeessani, Saari kertoo ja nauraa.

Päivittäin Saari kertoo kirjoittaneensa noin 13-vuotiaasta saakka. Teini-ikäisenä hän koetti istuttaa tekstiään romaanin muotoon, mutta asiat eivät loksahtaneet paikoilleen. Runokokoelmaa hän kirjoitti pitkään itsekseen, näyttämättä tekstejä muille.

– Ajattelin, että runoni olivat liian outoja eikä niitä voisi julkaista.

Kriittisessä korkeakoulussa Saaren runoista ajateltiin kuitenkin toisin. Sieltä löytyi tukea omalle ilmaisutavalle. Lukuisten käsikirjoitusversioiden jälkeen esikoiskokoelma Änimling näki päivänvalon. Mutta mitä ihmettä teoksen nimi oikein tarkoittaa?

– Minun mielikuvani on, että siinä on alussa väärinpäin käännetty minä ja sitten laulullinen ling! Sen voi lukea myös äääänim ling! eli soiva minä tai nurinkurinen minä.

Saari kuitenkin toivoo, että ihmiset tulkitsisivat sekä kirjan nimen että sen sisältämät runot kuten haluavat.

– Minä en omista tätä kirjaa. Se on kenen tahansa kirja. Jos se tuntuu omalta, niin sitten sen saa ottaa omaksi, hän sanoo.

Seksuaalinen väkivalta rikkoo aina koko yhteisön.

Änimling on kielellistä riehakkuttaa ja kokeilua, mutta lisäksi sillä on vakava aihe. Stina Saari käsittelee runoissaan seksuaalista väkivaltaa.

billcosby (joka sarjaraiskasi) / voitti palkintoja, jotka allekirjoitettiin ja ripustettiin gaalaan,/hänestä kirjoitettiin kaikkea hyvää / kunnes tytöt sanoivat a-aa/ do re mia, / re do a me,/ o’read me.

Saari kertoo kirjoittaneensa seksuaalisesta väkivallasta jo pitkään: se on yleistä, siitä on vaikea puhua ja se on asia, joka koskettaa aina koko yhteisöä.

– Seksuaalisessa väkivallassa ihmisten väliset suhteet vääntyvät. Se ei ole vain kahden ihmisen välillä tapahtuva kauhistuttava asia, vaan se rikkoo aina koko yhteisön. Kokemusta on vaikea kuvata selkokielellä, siksi olen kirjoittanut tämän kirjan.

Ruumiillinen hyökkäys rikkoo myös mielen - ja kielen.

– Kieli on ääntä ja ääni osa ruumista. Runoissani koko kielen tuottamisen mekanismi hajoaa väkivallan seurauksena, Saari sanoo. – Seksuaalinen väkivalta on kiusallinen asia, kun se tapahtuu omassa lähipiirissä. Ihmiset katsoisivat mieluiten pois. Yhteisö traumatisoituu, kun on asioita, joista ei saa puhua tai joille ei ole sanoja.

Me ollaan lopulta aika lempeitä ja siistejä olioita.

Vaikka Saari käsittelee runoissaan vakavaa aihetta, teoksen kokonaistunnelma on elämänmyönteinen. Tekstit pulppuavat huumoria ja leikkisyyttä.

RÄMPYTIRÄMPYTIRÄMPYTIRYNKYTI / JIHUU meizi on maailman paraZaZaZZ / järjestän maailman palat-laatat / ja rattoilen.

Kielen avulla rikki mennyttä voi myös rakentaa uudestaan. Saari sanoo aina hämmästelevänsä, miten vahvoja ihmiset lopulta ovat ja miten hirveistä kokemuksista voimme selvitä.

– Me ollaan lopulta aika lempeitä ja siistejä olioita.

Stina Saari (s.1992)

Opiskelee kirjallisuutta Helsingin yliopistossa.
Änimling (Teos) on hänen esikoisteoksensa.

Yleisradion vuoden 2019 Tanssiva karhu -runopalkinto on myönnetty Stina Saarelle kokoelmasta Änimling.

Raadin perustelut:

Änimling on kokonaisvaltainen elämys, energinen runoelma, runotila, joka virittyy visuaalisesti ja tuo mieleen nykytanssiteoksen. Änimling on myös äänellinen, äänteellinen kokemus, kuin sävellys tai radiofoninen kuunnelma. Änimlingin omalakinen, pitelemätön kieli kieppuu, hyppii, singahtelee, venyy kannesta kanteen. Stina Saaren esikoisteos on viimeistelty ja hiottu – pysähtynyt se ei ole. Sen liike jatkuu, sen vapaus tarttuu. "Mennäänkö Kuuhun? Eikö me muka pystytä siihen?"

Mielenkiintoista on, miten kukin Saaren sanataidetta lukee, ja mitä lukee, lapsekkaan kielellistelyn, riemukkaan vapaustaistelun vai vakavan kuvauksen mielen järkkymisestä. Änimling innostaa ja hämmentää, askarruttaa: tilanne on päällä, mutta mikä tilanne, missä ollaan, makuuhuoneessa vai lööpissä, raastuvassa vai pirskeissä. Omissa vai ystävän nahoissa. Ainakin ollaan kielessä, ollaan kielen sisällä tai takana, kielen matkassa.

Kieli on merkitystä ja materiaa, lihallistuvia mahdollisuuksia, sanat muuttuvat omavaltaisiksi äännähdyksiksi, tavut irtautuvat liitoksistaan ja alkavat itsenäisesti soida kehon kajeonteloissa, vokaalit vääntyvät ja konsonantit monistuvat. Silti puhe tulee kuin käsi ojossa vastaan, päivää, päivää, haluaa vuorovaikuttaa ja -vaikuttua, kurkottua kohti ja olla vieraanvarainen, kutsua kylään.

"Eritän meille jotain tämmöistä hhhopeaista tahtoa tai tämmöistä mitälietä", Änimlingin puhuja sanoo. Ja myös: "Serious business, serious business. Otetaan nyt vaikka mies ja nainen. Otetaan nyt vaikka höbl bl blöblb." Ja: "Yhteisö ei enää halunnut antaa billcosbylle gaaloja, koska hän oli raiskannut yli 50 tyttöä."

Änimling on kokonaisvaltainen elämys, energinen runoelma, runotila, joka virittyy visuaalisesti ja tuo mieleen nykytanssiteoksen.

Änimlingissä lapsekkuus ja seksuaalinen vallankäyttö kohtaavat samassa tilassa. Ajankohtaisen aiheen valossa katkoileva, vääntyilevä, vääristyvä kieli saa myös synkän sävyn. Ihmisolento yrittää tarjota vilpitöntä hyvinvointia hyväksikäytön sijaan, selvittää mitä täällä tapahtuu, mitä tämä sukupuolittuminen tarkoittaa. Kun rakastajan pitäisi rakastaa, rarrastaja raastaa.

Kieltä on runouden historiassa monasti koeteltu, futuristien runopartituureissa sanat muuttuivat äänitaiteeksi ja fluxus-liikkeen illassa puhe performanssiksi. Myös nykyrunoilu on kielen koe- ja leikkikenttää. Näillä kentillä Stina Saari kirjoittaa omintakeisen aseistariisuvasti, siekailematta, ja niin, että oudot sanat alkavat tuntua tutuilta. Ja tuttuihin sanoihin, moi, törmää kuin ensimmäistä kertaa.

Palkintoraadin jäsenet olivat tänä vuonna puheenjohtajana runoilija Anja Erämaja, Yleisradion kulttuuritoimittajat Minna Joenniemi ja Marit Lindqvist sekä näyttelijä, tuottaja Erja Manto.

Vuodesta 1994 alkaen jaettu Tanssiva karhu -palkinto jaettiin keskiviikkona 3.7.2019 Kajaanin Runoviikolla. Tanssivan karhun palkintosumma on 4 000 euroa, Kääntäjäkarhun 1 500 e.

Stina Saaren ja Kari Aronpuron haastattelut kuullaan Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelmassa lauantaina 6.7.2019 klo 19–21 Yle Radio 1:ssä.

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.