Hyppää pääsisältöön

“Sivilisaatiomme tulee romahtamaan”, sanoo City of Godin ohjaaja – hän aikoo tehdä ilmastonmuutoksesta ja kirkon ongelmista valtavirran viihdettä

Kuva Fernando Meirellesista.
Kuva Fernando Meirellesista. Kuva: Otto Ponto Fernando Meirelles

Sodankylän elokuvajuhlien yksi päävieraista on Fernando Meirelles, joka on niittänyt valtaisaa menestystä Jumalan kaupunki (City of God) -elokuvalla. Ylelle hän puhuu siitä, miten ketään ei tulla muistamaan ja mitä tehdä, kun Anthony Hopkinsia väsyttää ja hän haluaa siirtää työt huomiseen.

Sodankylä. Taustalla kuuluvan elokuvavisan kysymykset jäävät jännittävyydessä toiseksi, kun Fernando Meirelles alkaa puhua ihmiskunnan tuhosta Sodankylän elokuvajuhlien ravintolateltassa.

– Aidosti ajattelen, että sivilisaatiomme tulee romahtamaan. Ja kun se kaatuu, ketä kiinnostaa Godard?

Taustalla kahistellaan papereita leffavisan alkamisen merkiksi. Aiheina ovat kysymykset Rambo-elokuvista.

Meirelles on pääsemässä vauhtiin.

– Kuten muutkin asiat tällä planeetalla, ihmiskunta tullaan unohtamaan ja siinä se. Monet (elokuva-alan) ihmiset ajattelevat, että he ovat tekemässä mestariteosta, joka jää historiaan ja joista heidät tullaan muistamaan. No ei tulla! He hautautuvat tomuun.

Brasilian isoin ohjaajanimi on tullut Sodankylän elokuvajuhlille kertomaan elokuvistaan, mutta hän puhuu mieluusti muista asioista. Kuten siitä, että kolmannes Himalajan jäätiköstä tulee tuoreen ilmastoraportin mukaanhaihtumaan tällä vuosisadalla.

– Tällä ei ole mitään tekemistä elokuvan kanssa, mutta puhutaan siitä mitä Himalajalla on tapahtumassa!

Tai sitten Siperian sulavasta ikiroudasta.

– Googleta se! Se on viimeinen isku sydämeen, Meirelles sanoo.

Puhutaan kuitenkin vielä hetki elokuvasta.

Kuva Jumalan kaupunki -elokuvasta.
Jumalan kaupunki (2002) oli Oscar-ehdokas. Kuva Jumalan kaupunki -elokuvasta. Jumalan kaupunki

Meirelles tunnetaan etenkin Jumalan kaupunki -elokuvasta (2002), joka teki hänestä kansainvälisen tähden. Rio De Janeiron huono-osaisimpien asukkaiden elämästä favela-slummeissa kertova elokuva oli kansainvälinen menestys, joka sinetöi ohjaajan aseman.

Elokuva alkaa kuuluisalla kohtauksella, jossa kana pakenee favelan kaduilla raskaasti aseistautuneita teini-ikäisiä, jotka haluavat siipieläimen päätyvän pataan. Kamera pyörii kanan edessä, takana ja sivulla sen kiitäessä kujilla, kunnes siipieläin päätyy tienristeykseen poliisien eteen. Kansainvälinen yleisö oli viihteen ja raskaan realismin sekoituksen edessä polvillaan.

“Juoskaa, älkää kävelkö elokuviin”, brittilehti The Guardianin kriitikko Peter Bradshaw sanoi.

Kuva Uskollinen puutarhuri -elokuvan kuvauksista.
Ralph Fiennes, Rachel Weisz ja Fernando Meirelles Uskollinen puutarhuri -elokuvan kuvauksissa. Kuva Uskollinen puutarhuri -elokuvan kuvauksista. Kuva: � 2004 Focus Features. All Rights Reserved. Uskollinen puutarhuri

Tämän jälkeen Meirelles ohjasi John le Carrén kirjaan perustuvan Uskollisen puutarhurin (2005) ja sankarinsa José Saramagon kirjaan perustuvan Blindnessin (2008). Hänen ensimmäinen elokuvansa, myös Sodankylässä esitetty Maids (2001) kertoi brasilialaisista sisäköistä.

Mukaan mahtuu myös yksi floppi: Vuoden 2011 elokuva 360 oli kansainvälisen yleisön mielestä rimanalitus.

“Jos joku ehdottaa tämän katsomista, käänny 180 astetta ja juokse”, Guardianin Bradshaw kirjoitti nyt.

Ohjaaja sanoo tarttuneensa projektiin vain, koska pitkään valmisteltu Janis Joplin -elämäkertaelokuva kaatui viime metreillä. Sen tähdeksi oli kiinnitetty Amy Adams ja hankkeen keskeytyminen oli iso pettymys.

Kuva Fernando Meirellesista.
Kuva Fernando Meirellesista. Kuva: Otto Ponto Fernando Meirelles

Elokuvien lisäksi Meirelles on ohjannut oopperoita, Rio De Janeiron olympialaisten avajaisseremonian ja tv-sarjoja.

Hänen nopea ja viihdyttävä elokuvakerrontansa, se mikä tuli tutuksi jo kanakohtauksesta, on kuitenkin ehkä eniten velkaa niille vuosille, jotka Meirelles vietti mainosohjaajana.

– Mainoksia tehtäessä sinun on kerrottava kokonainen tarina puolessa minuutissa. On löydettävä se nimenomainen tarkka hetki, joka kertoo tämän tarinan.

Meirelles läpsäyttää kämmenensä pöytään.

– Pelkään aina, että teen tylsän, liian pitkän elokuvan. Yritän siis jatkuvasti pitää yleisön hereillä. Että hei, hei, hei!, hän sanoo ja napauttelee sormiaan, imitoiden herättävänsä nuokkuvaa.

Brasilialainen ohjaaja halusi nuorena biologiksi. Sen sijaan hän opiskeli arkkitehdiksi. Lopputyönään Meirelles teki yliopistossa videon, ja sillä tiellä hän on edelleen.

Lapsena São Paulossa Meirelles ei käynyt paljon elokuvissa. Sen sijaan elokuvakasvatus tuli kotoa. Meirellesin isän teki vapaa-ajallaan lyhytelokuvia lääkiskavereidensa kanssa: komedioita, parodioita westerneistä ja trillereistä.

– Ne olivat kunnon tuotantoja!

Kaverukset tekivät kaiken itse, eli kirjoittivat, ohjasivat, leikkasivat.

– Meillä oli projektori ja asettelin pienet 16- ja 8-milliset kelat paikoilleen ja heijastin kuvan seinään. Rakastin sitä. Se oli kuin leikkiä, katsoimme elokuvia ja puhuimme niistä isäni kanssa. Elokuvanteko oli hauskanpitoa.

Kuva Sodankylän elokuvajuhlilta 2019.
Yleisö etsii paikkoja Meirellesin Maids-elokuvan näytöksessä lauantaina Sodankylässä. Kuva Sodankylän elokuvajuhlilta 2019. Kuva: Otto Ponto Sodankylän elokuvajuhla

Mutta mitä tapahtuu, kun aihe on vakava ja kerronta on liiankin sujuvaa ja hauskaa?

Tästä Meirellesiä ja muitakin brasiliaisohjaajia, kuten José Padilhaa, on kritisoitu. Esimerkiksi Jumalan kaupungin tultua ensi-iltaan se sai murska-arviot joissain brasilialaislehdissä.

Kansallisen O Estado de. S. Paulo -lehden kriitikko Ivana Bentes kutsui sitä elokuvaksi, joka “myy turisteille matkaa helvettiin” ja tekee faveloista viihdettä.

Meirelles on eri mieltä.

Jumalan kaupunki aloitti favela-elokuvien sarjan. Sen pohjalta tehty City of Men esimerkiksi on mullistava televisiosarja. Se toi ensi kertaa brasiliaisen yleisön prime time -televisioon tarinan, jossa pääosissa ovat mustat nuoret faveloista. Se oli aivan uutta maassa. Faveloista tuli Jumalan kaupungin myötä osa kansallista tietoisuutta. Emme ratkaisseet ongelmaa, mutta nyt ainakin tiedämme siitä.

Palataan ihmiskunnan tuhoon.

Meirelles on valmistelemassa BBC:n kanssa sarjaa, joka käsittelee ilmastonmuutosta.

Nyt ratkaistavana on, miten saada mahdollisimman iso yleisö aiheelle. Eli miten tehdä Jumalan kaupungit ilmastonmuutokselle ja tehdä aiheesta viihdettä.

– Sarjassa tulee olemaan kolme juonilankaa: yksi tapahtuu Britanniassa, toinen ilmastokonferenssissa, kolmas pienessä veneessä merellä. Se on trilleri, mukana on paljon toimintaa. Mutta kaiken taustalla on ilmastonmuutos.

Kuva Fernando Meirellesista.
Kuva Fernando Meirellesista. Kuva: Otto Ponto Fernando Meirelles

Sitä ennen työlistalla on Netflix-elokuva The Pope, joka valmistui juuri. Se saa ensi-iltansa vuoden lopussa.

Elokuva kertoo Paavi Fransiscuksesta ja Paavi Benedict XVI:stä. Pääosissa ovat Anthony Hopkins ja Jonathan Pryce. Budjetti on neljänkymmentä miljoonaa dollaria.

– Se on liikaa elokuvalle, joka kertoo kahdesta ihmisestä, jotka juttelevat, Meirelles sanoo hiljaa.

Mutta Meirelles ei valita, päinvastoin. Netflixin budjetti on luksusta, joka takaa esimerkiksi pitemmät kuvausajat ja enemmän aikaa jälkituotantoon.

– Olimme kuvaamassa ja Anthony Hopkins saattoi sanoa, että hän on väsynyt, voimmeko jatkaa huomenna. Tietenkin silloin sanotaan, että ei Tony! Meillä on vielä kuusi tuntia työtä jäljellä! Mutta tuottaja sanoi vain että joo, sopii.

Elokuva kuvattiin yhdessätoista viikossa. Meirelessin mukaan seitsemän olisi riittänyt. Ero on iso kun verrataan vaikkapa televisiosarjojen tahtiin, jossa tavataan taistella kelloa vastaan.

Taustalla on Meirellesin kiinnostus Paavi Fransiscukseen.

– Hän on yksi harvoista järjen äänistä maailmassa tänä päivänä. Hän on usein tuonut esille syrjäytymisen teemoja ja tietenkin ilmastonmuutoksen. Muurien pystytyksen sijaan hän puhuu siltojen rakentamisesta.

Meirelles muistuttaa, että vastaanottajien määrä on suuri: maailmassa on yli miljardi katolilaista.

Meirelles innostuu jälleen kuvaillessaan, miten hän tekee kahden seniori-ikäisen paavin keskusteluista mahdollisimman viihdyttävää.

– Kun Paavi Benedict kertoo eroavansa, sen pitäisi olla pimeästi takavalolla valaistu kohtaus, jossa paavit ovat varjossa mystisinä, Meirelles sanoo ja vääntelee naamaansa ja käsiään malliksi.

Sen sijaan tulossa on komedia.

– Me teemme siitä hauskaa ja kevyttä sekä laitamme vitsejä väliin. Elokuvan sanoma on paketoitu kevyeen, viihdyttävään muotoon. He puhuvat yksi toisensa jälkeen pedofiliasta, kaikista kirkon ongelmakohdista.

Eli viihdettä ja vakava viesti.

– Yksi kerrallaan ongelmakohdasta toiseen, tik tik tik tik, Meirelles sanoo ja naputtaa rytmiksi rystysillä taas pöytää.

Kuva Sodankylän elokuvajuhlilta 2019.
Kuva Sodankylän elokuvajuhlilta 2019. Kuva: Otto Ponto Sodankylän elokuvajuhla

Oikaisu 16.6.: Jutussa luki aiemmin virheellisesti, että maailmassa on yli miljoona katolilaista. Oikea luku on yli miljardi.

Kommentit