Hyppää pääsisältöön

Perinteinen saunavihta ladotaan rauduskoivusta. Jos haluat, että veri kiertää kunnolla, laita mukaan katajaa! Tuoksua tuo hieskoivun oksa, jossa on aimo annos eteerisiä öljyjä

Koivusta tehty vihta kuuluu suomalaiseen saunakulttuuriin kuin makkara juhannukseen. Vihta tai vasta, miten kukin haluaa, ladotaan yleisimmin rauduskoivusta, mutta sekaan voi laittaa muitakin oksia. Paksunahkainen voi kokeilla vaikka katajaa tai nokkosta, pihlaja saa puolestaan lemmen leiskumaan ja lepällä voi hoitaa ihon pieniä vammoja.

Terveyttä ja voimaa koivunlehdistä

Kasvitieteilijä Sinikka Piippo yhdistää mielellään kasvifysiologian ja kansanperinteet. Niistä tulee antoisa yhdistelmä.

– Ihmiset ovat unohtaneet mistä asiat tulee – vihta oli arvostettu ja sitä käytettiin moniin eri tarkoituksiin, muun muassa taikoihin: vihta heitettiin saunan katolle, ja minne päin sen tyvi osoitti, niin sieltä se sulho tuli, Piippo naurahtaa.

Saunavihdoilla ja koivunoksilla on myös parannettu sairauksia, ja suojeltu ihmisiä tai kotieläimiä.

– Koivun ainesosista ei ole tiedetty. Perinteisesti koivu on mielletty feminiiniseksi ja suojelevaksi puuksi. Onhan se suojeleva, koska siinä on niin paljon parantavia ainesosia.

– Monet kasvit vaikuttavat ihon kautta, Piippo kertoo. Koivun lehdissä on monenlaisia vaikuttavia aineita, kuten aromaattisia yhdisteitä, fenoleita, sekä kipua vieviä ja tulehduksia parantavia salisylaatteja. Vihtominen puolestaan kiihdyttää verenkiertoa ja lisää näin elinvoimaa sekä immuniteettia.

Koivunlehdet sisältävät myös saippuamaisia ja puhdistavia saponiineja, ja lehtien huumaava tuoksu syntyy eteerisestä öljystä. Nykyajan lääketieteessä koivu luokitellaan miedoksi yrttilääkkeeksi, jota käytetään muun muassa luontaistuotteissa.

Vihdaksi vahva rauduskoivu vai tuoksuva hieskoivu?

Monien mielestä rauduskoivu on edelleen se ainoa ja oikea vihdan perusmateriaali, koska sen lehdet ovat kestävämmät ja ne pysyvät paremmin kiinni. Hieskoivun pehmeissä lehdissä on kuitenkin voimakkaampi tuoksu, joten vihtaa ladottaessa voi kimppuun lisätä muutaman hieskoivun oksan.

Mukaan voi liittää muitakin oksia aina tarpeen tai tunnelman mukaan. Katajanoksa vilkastuttaa verenkiertoa vielä tehokkaammin kuin koivu, ja nokkonen laittaa veret liikkeelle takuuvarmasti. Nämä kirpakat lehtivihkoset tulee kuitenkin hauduttaa pitkään!

Mene metsään ja kokeile oikein kielellä onko lehti liukas. Jos lehti on tumma ja liukas, se sopii hyvin vastaksi, mutta jos se on karkea, niin ei kelpaa."

– ohje Karjalasta

Vaikka suomalainen kylpyvihta tehdäänkin nykyään lähes aina koivusta, voi vihdaksi kokeilla muitakin materiaaleja, kuten tammea, lehmusta tai pihlajaa. Tammen oksista saa pehmeän lempeän vihdan, jonka lehdet pysyvät hyvin kiinni.

Tammen kuori sisältää monia erilaisia vaikuttavia aineita, niinpä tammivihta voi esimerkiksi auttaa rasvaisen ihon hoidossa. Pihlajan uskottiin puolestaan nostattavan lempeä, ja katajalla vihtomisen jälkeen olo on kuin olisi käynyt hierojalla.

– Entisaikoina vastoja tehtiin monesta muustakin puusta – leppävastat olivat yleisiä ja leppää käytettiin muutenkin perinteiseen parantamiseen, Sinikka Piippo selvittää. Lepän lehdet torjuvat sisäisesti ja ulkoisesti kipuja ja tulehduksia, hoitavat ihoa, ja sen pieniä vammoja.

– Suosittelen välillä kokeilemaan leppävastaa, sillä kun käytetään monenlaisia vastoja, niin vaikutus on monipuolinen.

Vihdan tekijän kannattaa muistaa, että puiden oksien taittaminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, vaan siihen pitää aina olla maanomistajan lupa.

Rauduskoivun lehtiHieskoivun lehti
Rauduskoivun lehti on sahalaitainen ja kolmiomainen. Hieskoivun pyöreämpi. Kuva: Anna-Kaisa Brenner / Yle

Kauas kuuluu saunasta vihtain vinha mätkintä...

Olipa vihta tehty millaisesta materiaalista hyvänsä, tärkeintä on sen käyttäminen oikein. Suomalaisen kansanviisauden mukaan "vastominen eli vihtominen pitää aloittaa päästä, ja edetä ajamalla taudit pois varpahista varvikkoon, sormenpäistä sammaleen."

Vihtominen on monin tavoin hyödyllistä. Se irrottaa kuolleita ihosoluja, vilkastuttaa verenkiertoa ja edistää aineenvaihduntaa. Jos jotain paikkaa erityisesti särkee ja kolottaa, siihen saa lisää lämpöä hyvin haudutetulla lehtivihkosella lempeästi läiskimällä.

"Kaikin voimin käytteli nyt kukin mäihänpehmeätä, ihanata lehtivihkoansa, he kylpivät ja hautelivat haavojaan ja kauas kuului saunasta vihtain vinha mätkintä."

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Oikeaan aikaan tehdyssä, ja oikein säilytetyssä vihdassa lehdet pysyvät hyvin kiinni pidempään ja kovissakin otteissa. Koivunlehtien tulee olla tummanvihreitä ja täysikasvuisia, joten tekoaika ajoittuu yleensä kesä-heinäkuun vaihteeseen. Usein kesän ensimmäinen vihta tehdäänkin juuri juhannukseksi.

Vihta pysyy saunottaessa tuoreena, kun sitä säilytetään löylyhuoneessa astiassa, jossa on viileää vettä – ei kuumilla lauteilla. Saunomisen jälkeen se ripustetaan kuivumaan.

Takertuu kuin vastanlehvä ahteriin."

venäläinen sananlasku

Talvea varten vihdan voi säilöä pakastamalla tai kuivaamalla. Pakastimeen laitettava tuore vihta puristetaan tiukaksi pötköksi ja kääräistään tuorekelmuun. Vihta sulatetaan huoneenlämmössä tai sitä haudutetaan haaleassa vedessä noin pari tuntia.

Vihta kuivataan ripustettuna viileässä, ilmastoidussa ja pimeässä tilassa. Kuivatun vihdan käyttäminen ei sovellu kiireisille, sillä vihtaa pitää hautoa pitkään ennen käyttöä, jotta se pehmenee eikä murene.

Mutta mihinkäs sitä kiire, valmiissa maailmassa. Varsinkaan saunoessa.

Lähteet:
Seija A. Niemi: Koivu – Suomen kansallispuu
Martti Vuorenjuuri: Sauna kautta aikojen

Sinikka Piippo Minna Pyykön haastateltavana Metsäradiossa keskiviikkona 19.6. 2019 klo 20.03 / Yle Radio Suomi: