Kesästä 1970 asti järjestetyllä Ruisrockilla on pitkä ja värikäs historia. Viiden vuosikymmenenkin jälkeen siitä on muodostunut tapahtuma, johon sekä yleisö että artistit palaavat mielellään aina uudelleen. Ruisrock - 50 kesää meren rannalla on uusi Ylen dokumentti, joka kertaa festivaalin historiaa ja antaa äänen myös viidelle artisti-kertojalle, jotka tuovat dokumenttiin omat Ruisrock-kokemuksensa.
Tänä kesänä 50. kertaa järjestettävä Ruisrock merkitsee sen eri aikakausien yleisöille ja esiintyjille erilaisia asioita: Ruissalon saaren ihanaa maisemaa, lavoille nousevia bändejä ja artisteja, ympäri Suomen paikalle saapuvaa festivaalikansaa, Rantalavan ohitse lipuvia matkustajalaivoja, joiden kansilta ihmiset heiluttavat hurraavalle yleisölle ja ällistyneille esiintyjille.
Ruisrockilla on pitkä historia, mutta se elää ja muuttuu tässä ajassa, eikä se ole koskaan samanlainen kuin edellisenä kesänä.
Ruisrock – 50 kesää meren rannalla on runollinen dokumentti festivaalista ja sen viidestä vuosikymmenestä, joita muistellaan kuvin ja äänin. Viisi kertojaa tuo dokumenttiin omat Ruisrock-kokemuksensa.
Ellinoora, Terhi Kokkonen, Ismo Alanko, Samuli Putro ja Olavi Uusivirta kertovat tarinoidensa kautta, mitä Ruisrock heille merkitsee.
Ainakin sellaiset Ruisrockissa esiintyneet nimet kuin Nirvana, Sting ja Florence & The Machine nousevat esiin artistien muistoista. Kertojien tarinoista välittyy myös ajatuksia Ruisrockin musiikillisen linjan muutoksista vuosien varrella, tai kertojien itsensä muutoksesta yleisön jäsenestä artistiksi - ja päinvastoin.
Vuosikymmenien varrella Ruissalon lavoilla on esiintynyt satoja ja taas satoja yhtyeitä, joista osa on jo unohtunut, osasta on tullut osa kevyen musiikin historiaa.
Tällainen on varmasti vuonna 1982 Ruisrockissa esiintynyt U2. Sen, kuten toki usean muunkin suuremman ja pienemmän nimen Ruisrock-keikasta on vuosikymmenien varrella tullut monelle osa oman elämän soundtrackia. Näin on käynyt myös Yle Populaarimusiikin vastaavalle tuottajalle Juhani Kansille.
– Mieleen ovat kivettyneet mm. muistot kahden suuren kansainvälisen rockbändin keikoista uriensa käännekohdissa. Saimme todistaa tuvevaisuuden syntyä: The Clash 1979 ja U2 1982 Ruissalon rannassa rikkoivat energisyydellään, ajankohtaisuudellaan ja intohimollaan rockin rajoja. The Clash saapui Ruisrockiin kesken London Calling tupla-albuminsa viimeistelyä ja Suomen keikalla rahoitettiin tämän klassikon syntyä. U2 imi nuoruuden paatoksellaan ja hurmoksellaan yleisön mukaan nostattavaan tunnepyörteeseensä.
U2:n keikasta ei ole jäänyt jälkipolville liikkuvaa kuvaa, mutta tuoreessa dokumentissa on mukana lukuisia mestarikuvaaja Bo Strandénin keikkaotoksia.
Suomalaisista edelleen esiintyvistä artisteista eniten Ruisrockeja on urallaan Michael Monroella, joka on sekä Hanoi Rocksin keulilla että sooloartistina esiintynyt Ruisrockissa peräti 18 kertaa.
U2 ja The Clash esiintyivät Ruisrockissa vain kerran, mutta moni ulkomainen orkesteri on kesäkiertueellaan osunut Ruissaloon useamminkin kuin kerran. Etenkin naapurimaamme yhtyeet ovat viihtyneet Ruissalossa, The Sounds peräti viisi kertaa, Hellacopters, Kent ja The Ark neljästi kukin.
Suomalaisista edelleen esiintyvistä artisteista eniten Ruisrockeja on urallaan Michael Monroella, joka on sekä Hanoi Rocksin keulilla että sooloartistina esiintynyt Ruisrockissa peräti 18 kertaa.
Ruisrock-dokumentin kertojaäänistä Terhi Kokkonen on ollut sekä Ultra Bran että Scandinavian Music Groupin jäsenenä Ruisrockin eri lavoilla 16 kertaa. Mainittakoon, että tänä vuonna Terhi ei, harvinaista kyllä, esiinny Ruisrockissa, mutta hänen siskonsa Pauliina Kokkonen yhtyeineen kylläkin.
Tutulla paikallaan Rantalavan backstagella on tänä kesänä myös Yle, joka on jo useana kesänä taltioinut Ruisrock-keikkoja radioon ja televisioon, eri kanaville. Onhan Rantalava miljöönä ainutlaatuinen.
– Olemme yrittäneet saada vangittua kuvaan ja ääneen sen tärkeimmän: yhteisöllisyyden yleisön kesken sekä artistien ja yleisön välisen fiiliksen. Samalla on taltioitunut suomalaisen populaarikulttuurin ja musiikin ajankuvaa vuosien varrelta Ylen kansalliseen arkistoon tulevien sukupolvien ihmeteltäväksi”, kertoo Juhani Kansi.
