Hyppää pääsisältöön

Runojen kirjoittaminen vaatii laiskuutta ja nopeiden palkintojen karttamista, sanoo Tuukka Pietarinen

Runoilija Tuukka Pietarinen
Runoilija Tuukka Pietarinen Kuva: Raili Tuikka / Yle Tanssiva karhu,Tuukka Pietarinen

Tuukka Pietarisen tiiviissä runoissa liikutaan omalaatuisissa rinnakkaistodellisuuksissa. Yksin ja toisin on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi.

Tuukka Pietarinen on tarkka sanoista.

Kun häntä pyytää kuvailemaan teoksensa maailmaa, hän jää miettimään, mitä ylipäätään tarkoittaa “teoksen maailma”.

Pohdinnan jälkeen hän sanoo Yksin ja toisin - teoksestaan näin:

– Minua kiinnostavat kehämäiset ja toistuvat rakenteet ja erilaiset heijastuvuuden kysymykset. Kertooko tämä kokoelma mistään, sitä on jo vaikeampi sanoa.

Tässä tapauksessa kannattaa pysähtyä katsomaan runoteoksen kantta, joka Marjaana Virran käsialaa. Ensivilkaisulla kuvassa on maisema: tuuhea metsä ja sumuisella taivaalla lentäviä lintuja. Sitten oivaltaa, että maisema onkin ylösalaisin ja kokee lievän huimauksen tunteen.

Tällaista on myös Pietarisen runous. Se leikkii heijastumilla ja peilikuvilla, läsnä- ja poissaolemisella. Maisema on vino ja vieraantunut, pelottavakin.

Puu oli kuollut aikaa sitten. Miksei sen varjo ymmärrä kadota / vaan jatkaa yhä kasvuaan?

Runojen henkilöt ovat juuttuneet kehämäisiin tilanteisiin ja maailma on vinksallaan.

Tuukka Pietarinen on 23 -vuotias helsinkiläinen estetiikan ja teoreettisen filosofian opiskelija ja tottunut käsitteelliseen ajatteluun.

Esikoisteos Yksin ja toisin syntyi kolmen vuoden aikana hitaasti, mutta määrätietoisesti kirjoittaen. Pietarinen työsti esikoistaan myös Kriittisessä korkeakoulussa.

– En ole kirjoittanut yksittäisiä runoja, vaan minua on koko ajan kiinnostanut teoksen mittainen ajattelu. Harhailua oli paljon, vasta myöhäisessä vaiheessa teoksen ydin tuli esiin, se oli palkitsevin vaihe, hän kertoo teoksen synnystä.

Runon kimmokkeena on yleensä jokin juuri luettu teksti. Pietarisen runoissa soi filosofian kaanon, mutta ketään yksittäisiä filosofeja hän ei halua nimetä.

– Olen tavoitellut pikemminkin sellaisia rakenteita, jotka toistuvat eri ajattelijoilla ja eri aikakausina. Olen koettanut purkaa niitä ja rakentaa uudelleen.

Yksin ja toisin on kielellisesti tiivis ja tyyliltään pelkistetty teos. Hetkittäin ilmaisu on niin riisuttua, että se lähenee aforistiikkaa. On myös absurdeja, pieniä proosarunoja oudon kaupungin nimettömistä asukkaista:

Hän seisoi keskellä rakennustyömaata ja huomasi, että tässä / rakennetaan sitä kaupunkia, josta hän on kotoisin. Hän yritti / puhua työmiehille, mutta he katsoivat häneen oudosti ja totesivat/ ykskantaan “lankku”tai “vasara” tai naula”

Runojen henkilöt ovat juuttuneet kehämäisiin tilanteisiin ja maailma on vinksallaan. Logiikka muistuttaa usein painajaisunta, kuten runossa, jossa puhuja tajuaa olevansa kaupungilla ilman vaatteita ja lisäksi:

Hän ei muista / mihin on menossa ja jatkaa kulkuaan tietämättä missä on; / kaupunginosa on etäisesti tuttu, mutta kuin väärässä / kaupungissa...

Tuttua unimaailman kauhua siis!

– Moni on sanonut tuota, mutta kuulostaa vieraalta omalle kokemukselle, runoilija itse sanoo ja nauraa.

– Olen noista teksteistä ihan vieraantunut, minulla ei ole niihin mitään tunnesidettä. Jos joku emootio joskus oli, se on kadonnut pitkän työstämisen aikana.

Kaikki kirjoittaminen ja lukeminen suhteutuu jotenkin ilmastonmuutokseen.

Koska runoilija itse puhuu teoksestaan niukanlaisesti, on pakko jatkaa omien tulkintojen testaamista.

Aivan kokoelman alussa on runo, jossa ihminen katsoo maisemaa, mutta ei ymmärrä itse olevansa osa sitä: Ihminen katosi ja maisema jäi, mutta hän ei / ymmärtänyt vielä silloinkaan.

Tuntuu, että runo kertoo paitsi olemassaolon kauhusta myös ilmastonmuutoksesta. Jälkimmäiseen tulkintaan runoilija myöntyy.

– Totta kai kaikki kirjoittaminen ja lukeminen suhteutuu jotenkin ilmastonmuutokseen, kun elämme ekologisen kriisin keskellä, Pietarinen sanoo.

– En kirjoita ilmastonmuutoksesta fysikaalisena tai geologisena ilmiönä, mutta olen kyllä toivonut, että kun kirjoitan joitain ajattelureittejä ja logiikoita, ne suhteutuvat lukijan päässä ympäröivään maailmaan.

Laiskuuden ja intensiivisen ajattelun yhdistelmä on tila, joka käynnistää kirjoittamisen.

Pietarinen on jo aloittanut seuraavan kokoelman työstämisen. Esikoiskokoelman julkaisu merkitsi institutionaalista siunausta työlle ja mahdollisuutta hakea helpommin apurahoja. Runoilijan tai taiteilijan identiteettiä hän ei koe tärkeäksi, päinvastoin sellaiset määritelmät ovat hänestä “kauhistuttavan banaaleja”.

Tärkeää on ajattelutyön jatkaminen, joko runoja kirjoittamalla tai muuten.

Ajattelun kannalta taas on tärkeää, että käytössä on tyhjää aikaa. Pietarinen puhuu laiskuuden merkityksestä.

– Sellainen jännä laiskuuden ja intensiivisen ajattelun yhdistelmä on tila, joka käynnistää kirjoittamisen. Se, ettei puuhaa mitään, mistä on saatavissa nopeita palkintoja, opintopisteitä tai kuukausipalkkaa.

Nopeiden palkintojen tavoittelu kuuluu Pietarisen mielestä ihmisluontoon. Se ei ole mikään tämän ajan kännykkäkulttuurin synnyttämä ilmiö.

– Keskittymiskyvyn katoaminen on hirveän tyypillinen ja aika latteakin puheenaihe. Ihmisethän tekevät koko ajan todella kompleksisia asioita ja ratkovat vaikeita ongelmia. Asia on paljon moniulotteisempi kuin miten siitä puhutaan.

Isompi asia on Pietarisen mielestä suhteemme fossiiliseen energiaan.

– Nopeita palkintoja saa fossiilienergian ansiosta koko ajan. Jos haluaa taloon lisää lämpöä, voi vääntää patterin nuppia sen sijaan, että täytyisi pilkkoa iso kasa puita. Meillä ei ole kosketusta siihen energiantuotantoon, jota elämäntyylimme vaatii. Se vaikuttaa ihmiseen.

Tuukka Pietarinen (s.1996)

Helsinkiläinen estetiikan ja teoreettisen filosofian opiskelija.
Yksin ja toisin (WSOY) on hänen esikoisteoksensa.

Tuukka Pietarisen teos Yksin ja toisin (WSOY) on ehdolla Ylen Tanssiva karhu -runouspalkinnon saajaksi. Voittaja julkistetaan Kajaanin runoviikolla 3.7. 2019. Palkinnosta kisaa yhteensä kuusi uutta runoteosta.

Raadin perustelut: Pietarinen Tuukka: Yksin ja toisin (WSOY)

Tuukka Pietarinen on kuorinut ilmaisunsa kirkkaimpaan ytimeen, minimalistiseen ja tarkkaan. Aikaa ei ole. Rinnakkaistodellisuudessa outo kansa elää elämää, jossa kaikki katoaa ja korvautuu, mikä on poissa, on olemassa jossain muualla. Lukija ilahtuu aina uudesta koukusta, syvien ja mystisten tapahtumien omalaatuisesta keveydestä. Väkivaltaisetkaan kuvat eivät ole tuomitsevia vaan toteavia. Teos luo rauhallisen tilan ajatuskokeille, jotka kieli mahdollistaa. "Samaan aikaa toinen kulkee rantaviivaa kunnes maata tai vettä ei ole, kunnes rantaviiva on. Hän etenee kuin nuorallatanssija tasapainottaen pitkällä kepillä jokaista askeltaan: aivan kuin pelkäisi, että tyhjään voi pudota.”

Kulttuuriykkösessä puhutaan Tanssiva karhu -runouspalkinnon ehdokkaista:

Kommentit
  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.