Zacharius Topelius vanhempi pani 1800-luvun alussa parinkymmenen vuoden iässä rokotuslääkärinä toimiessaan seuraavan lapsen synnyttämisen loitsun talteen Kuhmoniemestä:
Itse vanha Väinämöinen!
Tule saunahan salaa,
Ilman uksen kuulemata,
Saranan narahtamata;
Liikuta lihanen portti,
Luinen portti longahuta;
Päästä maalle matkamiestä,
Pieni-sormista sovita;
Hame piloiksi hajota,
Vittu ilman ikkunaksi…
Loitsun loppuosassa Väinämöinen saa apujoukkoja tärkeässä tehtävässään, kun Jeesus ja Ukko Taivaan Jumala hääräävät hänen kanssaan kätilöinä hyvässä ymmärryksessä ja sovussa savusaunan hämärässä. Uusi ihana ihminen rääkäisee kohta lauteilla keuhkot pullollaan tulevaisuuden lupausta.
On huomattava, että tämän runon tuntemattomalle, muinaiselle sepittäjälle sellaiset sanat kuin vittu, kyrpä ja perse olivat asiallisia anatomisia nimityksiä, ei sen enempää eikä vähempää.
Kun syöttää hakusanan ’sauna’ Suomen Kansan Vanhojen Runojen tiedostoon, saa 682 osumaa. Vanha kansa on saunonut koko ajan aina pronssikaudelta asti. Runojen sauna lämmitetään huolellisesti valituilla, parhailla puilla, ja jos tavoitellaan oikein maagisia löylyjä, käytetään ajopuuta tai salaman iskemiä tai tuulen taittamia oksia. Kiuaskivet poimitaan koskesta, löyly- ja kylpyvedet nostetaan lemmenlähteestä ja vasta taitellaan tuoksuvasta lehtometsästä. Runon sauna on luonnon juhla.
Hikoilemiseen ja hinkkaamiseen tarkoitettu tila on esiintynyt useissa kulttuureissa vuosituhansien ajan.
Saunominen on lämmittämisvaihetta myöten hiljainen rituaali, sanaton sauna, sanaton ja manaton. Vesikin kannetaan saaviin verkkamatta. Saunomisen jälkeen puhtaat vaatteet saattoi vetää ”nahkalle hiettömälle, hien tuntemattomalle”. Hygieniaa tärkeämpää on kuitenkin runoissa toistuva lupaus: saunominen tekee terveeksi ja rakentaa rauhaa.
Sauna on universaali ilmiö. Hikoilemiseen ja hinkkaamiseen tarkoitettu tila on esiintynyt useissa kulttuureissa vuosituhansien ajan pallon pohjoisella puolella, viileissä olosuhteissa. Intiaanit ja eskimot ovat Amerikan puolella keksineet omat hikimajansa.
Turkkilainen sauna ja roomalainen kylpylä todistavat, että myös etelässä havaittiin varhain, ettei kostea lämpö luita riko.
Suomalaiset eivät keksineet saunaa, ei sinne päinkään. Saunamuoti levisi näille tienoille kolmesta suunnasta, kuten kaikki muutkin asiat: idästä, etelästä ja lännestä, siis nykytermein Venäjältä, Baltiasta ja Skandinaviasta.
Sauna on vanha suomen kielen sana, mutta silti lainasana, joka on peräisin esikantagermaanin kasaa tarkoittavasta sanasta stagh-na. Englannin stack ja yleistä jämähtämistä kuvaava sivistyssana stagnaatio nousevat samasta juuresta. Kiukaan kivikasa oli nimityksen kohde.
Ketkään muut eivät ole viitsineet olla saunomisesta näin innoissaan.
Varhaisimmat täkäläiset saunat olivat pronssikautisia maakuoppasaunoja jostain 3000 vuoden takaa. Rauniokiuassaunassa oli kiviladelmakiukaan ympärille jo kyhätty mökki. Tämä muoto jalostui vähintään 1000 vuotta sitten räppänällä ja lauteilla varustetuksi savusaunaksi.
Saunan tekninen kehitys saavutti siinä maailmanlaajuisestikin huippunsa. Asiassa ei ole edetty, vaikka on turhaan yritetty; täydellistä ei voi enää parantaa.
Vaikka suomalaiset eivät keksineet saunaa, niin kylläkin saunomisen auvon ja pyhyyden. Ketkään muut eivät ole viitsineet olla saunomisesta näin innoissaan, ei lähellekään. Suomalaiset ovat myös yhdistäneet pohjoisen ja eteläisen saunomiskulttuurin saunomalla koleiden kausien välissä läpi kuumimman kesähelteen.
Suomenkielinen kasvoi muinoin löyly-sanassa syvästi kiinni saunaansa: löyly tarkoitti sekä kiukaasta nousevaa ihanaa lemahdusta että kylpijän ruumiintoimintoja ylläpitänyttä ruumissielua. Kiukaasta nousevaa höyryä kunnioitettiin siksi myös ylimaallisella nimityksellä Väinämöisen hiki.
Näin muutaman vuosituhannen ajan. Se riitti painamaan lähtemättömiä merkkejä mieleemme.
Sauna oli pitkään elämän ja kuoleman portti, siellä synnytettiin ja siellä pestiin ruumiit. Tuonpuoleiset toimijat olivat kotonaan erillisessä saunarakennuksessa, kotipiirin tuonpuoleisimmassa hämäräkeskuksessa, missä luonto muuttui arkaluonnoksi. Verhoton ihminen oli vahvassa kontaktissa näkymättömien voimien kanssa.
Löylyn haltijat ja saunan tontut olivat kansanuskossa kahtalaisia epeleitä: sekä hyvän että pahan puolella. Sauna oli toisaalta parantumisen ja uudistumisen pyhäkkö, toisaalta oikukas ja vaarallinen vyöhyke.
Saunasta lähdettäessä olikin syytä kipata jälkilöylyt haltijaväelle, jotta nämä pääsivät rennosti oman kylpemisensä alkuun.
Saunassa parannettiin sairaudet, nostettiin lempi ja kylvetettiin sekä morsiamet että sulhaset. Lapsi saunotettiin ensimmäisen hampaan puhjettua, otettiin sukuun, annettiin nimi. Hän sai saunassa ihmisoikeuden. Isompikin ihminen uudisti voimansa ja uudistui. Seppä Ilmarinen peseytyi saunassa niin puhtaaksi, etteivät tutut häntä enää tunnistaneet.
Saunassa tehtiin päivän puolella terveyttä ja rakennettiin rauhaa, mutta yöllä olivat asiat toisin. Ihmisten oli vetäydyttävä levolle, kun tuonpuoleiset voimat alkoivat auringonlaskun jälkeen organisoida todellisuutta omasta ulottuvuudestaan käsin ja omalla tyylillään. Ihmislajin kylpyvuoron jälkeen oli vainajien, tonttujen ja haltijoiden huki, eikä ihmisillä ollut silloin lauteille asiaa. Saattoi muuten herätä nyljettynä nahkana orsilla.
Saunasta lähdettäessä olikin syytä kipata jälkilöylyt haltijaväelle, jotta nämä pääsivät rennosti oman kylpemisensä alkuun.
Maahanmuuttaja Maximilian Theodor Buch olkoon suomalaisen sauna-aatteen moderni pyhimys.
Tämä Liivinmaalla syntynyt baltiansaksalainen lääkäri ja kansatieteilijä muutti työn perässä Suomeen vuonna 1880 ja harjoitti täällä ammattiaan loppuelämänsä Helsingissä ja Lappeenrannassa. Tämä järki-ihminen, mukava heppu ja Lappeenrannan kaupunginvaltuutettu käänsi suomalaista kirjallisuutta saksaksi, tutki virolaista kansanperinnettä, ehdotti Suomeen kielirauhaa ja todisteli, väärin perustein, että sauna on suomalainen keksintö.
Menee viisaskin vipuun, tiesi jo ikivanha kansa.
Minulla on kuitenkin tapana saunavuoroni päätteeksi heittää kiukaalle viimeinen kuupallinen haltijoille, tontuille ja Maximilian Theodor Buchille.
