Hyppää pääsisältöön

Tuore ministeri koki ympäristöherätyksen Pentti Linkolan kautta ja aikoo nyt tehdä Suomesta hiilineutraalin

Kuvassa on ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkonen.
Krista Mikkonen nimitettiin ympäristö- ja ilmastoministeriksi 6. kesäkuuta. Kuvassa on ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkonen. Kuva: Marko Oikarinen / Yle Krista Mikkonen

Krista Mikkonen on pitkän linjan vihreä, joka on aiemmin jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi. Nyt hän on ministeri, joka aikoo tehdä Suomesta hiilineutraalin ja laittaa ulkomaiset kaivosyhtiöt kuriin. Mikäli muu hallitus sen suo.

Lukioikäisenä Krista Mikkonen koki ympäristöherätyksen lukiessaan Pentti Linkolan teoksen Johdatus 1990-luvun ajatteluun. Se oli voimakas kokemus.

– Tajusin, että kulutamme enemmän kuin tämä maapallo kestää. Ymmärsin, että emme voi jatkaa elämää näin, tuore ympäristö- ja ilmastoministeri muistelee.

Mikkonen ei kuitenkaan allekirjoittanut Linkolan keinoja asioiden ratkaisemiseksi, vaan lähti mukaan ympäristöjärjestöjen toimintaan. Vanhalle partiolaiselle luonto itsessään oli ollut tärkeä jo aiemmin.

Joensuu teki biologin ja vei kaljatiskin taakse

Kiinnostus luonnonsuojeluun ja ekologiaan vei Joensuuhun biologian opintojen pariin.

Opiskeluaikoina Mikkonen toimi aktiivisesti ylioppilaskunnan ympäristöryhmässä ja teki muun muassa vanhojen metsien inventaarioita vapaaehtoistyönä. Gradussaan hän tutki tuolloin ajankohtaista vesipuitedirektiiviä ja sitä, voivatko vesikasvit toimia indikaattoreina vedenlaadun arvioinnissa.

Joensuu jäi Mikkosen ja hänen puolisonsa sekä kolmen lapsensa pysyväksi kotikaupungiksi opiskeluajan jälkeenkin.

Mikkonen on tuttu näky myös paikallisella Ilosaarirock-festivaalilla, missä hän on toiminut erilaisissa talkoolaisrooleissa. Viime vuosina hänet on löytänyt oluttiskin takaa myymästä puolisonsa panimon tekemiä tuotteita. Ilosaarirockiin osallistuminen on ministerin jokavuotinen perinne. Sinne hän suuntaa tänäkin vuonna lomansa alkajaisiksi.

Maakuntavihreä puoluekonkari

Vuonna 2015 ensimmäisen kerran eduskuntaan valittu Mikkonen on toiminut vihreissä 1990-luvulta lähtien. Hän on ehtinyt istua vihreiden puoluevaltuuskunnassa, puoluehallituksessa, eduskuntaryhmän puheenjohtajana ja puolueen varapuheenjohtajana.

Mikkosen valtiotoimien listalta löytyy lukuisia kirjallisia kysymyksiä liittyen esimerkiksi kaivosteollisuuteen, metsähakkuisiin ja soidensuojeluun. Monia näistä on kirjoitettu yhdessä Satu Hassin ja Hanna Halmeenpään kanssa, jotka olivat Mikkosen kämppäkavereita Helsingissä aina vaaleihin asti.

Halmeenpään jäätyä eduskunnasta pois tilalle muutti vihreiden uusi kansanedustaja, oululainen Jenni Pitko.

Vihreät pärjäsivät pitkään pääasiassa suurissa kaupungeissa. Alunperin Kymenlaaksosta kotoisin oleva ministeri kokee, että on tuonut puolueeseen tietämystä ja näkemystä vihreydestä myös sellaisilla alueilla, missä se ei ole valtavirtaa.

– Pystyn samastumaan niiden paikkakuntien vihreisiin, jotka ovat vasta aloittamassa ja joutuvat taistelemaan uskottavuutta itselleen.

Puolueessa, jossa uudet toimijat nousevat nopeastikin merkittäviin paikkoihin, Mikkonen kokee usein toimivansa organisaation muistina. Pitkä kokemus ei kuitenkaan auttanut, kun Mikkonen jäi vuoden 2017 puheenjohtajavaalissa neljänneksi Touko Aallon tultua valituksi.

Kuvassa vasemmalta oikealle: Krista Mikkonen, Emma Kari, Mika Flöjt, Maria Ohisalo, Touko Aalto ja Olli-Poika Parviainen.
Vihreät puoluejohtajaehdokkaat tentissä vuonna 2017. Kuvassa vasemmalta oikealle: Krista Mikkonen, Emma Kari, Mika Flöjt, Maria Ohisalo, Touko Aalto ja Olli-Poika Parviainen. Kuvassa vasemmalta oikealle: Krista Mikkonen, Emma Kari, Mika Flöjt, Maria Ohisalo, Touko Aalto ja Olli-Poika Parviainen. Kuva: Toni Määttä / Yle Vihreä liitto

Toisen kerran Mikkonen kamppaili vallasta puolueen sisällä, kun eduskunnan ulkopuolelle jäänyt ex-kansanedustaja Oras Tynkkynen ilmoitti pyrkivänsä ympäristö- ja ilmastoministeriksi. Mikkonen voitti Tynkkysen puoluevaltuuskunnan äänestyksessä lopulta vain yhden äänen erolla.

Ministeri arvioi, että oman puolueen sisältä voi tulla suurempia vaatimuksia kuin hallitusohjelman raamit antavat myöten.

Ilmastonmuutos on ministerin ja koko hallituksen suurin haaste

Krista Mikkosen tavoite ympäristö- ja ilmastoministerinä on selkeä: pystyä vastaamaan kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin, joilla saavutetaan hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä.

Se on myös ministeriyden suurin haaste.

– Vaikka ympäristöministeriö mitä tekisi, se ei yksin riitä. Ilmastonmuutoksen torjunta on koko yhteiskunnan asia. Sen pitäisi olla todella läpileikkaavaa kaikkialla, ministeri linjaa.

Mikkosen mukaan hallituksen tulee seurata hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista samalla tavoin kuin se seuraa työllisyystavoitteen saavuttamista.

– Jos näyttää siltä, että tavoitteesta ollaan tippumassa, täytyy miettiä eri toimialoilla, mitä toimenpiteitä pitää lisätä, jotta siinä pysytään.

Hallituksen sisällä neuvottelut toimenpiteistä tuskin tulevat olemaan helppoja. Muun muassa metsäkysymykset hiersivät etenkin vihreiden ja keskustan välejä jo hallitusneuvotteluiden aikaan. Ensimmäinen kipakka vuoropuhelu keskustan kansanedustajien ja ministerien sekä Mikkosen välillä käytiin heti hallitustaipaleen aluksi.

Mikkonen odottaa kuitenkin hallitukselta vaikuttavia ratkaisuja.

– Mitä tehokkaampia toimenpiteitä saadaan valittua, sen parempi. On hyvin mahdollista, että jossain kohtaa joudutaan vielä käymään jatkokeskusteluja siitä, mitä ne keinot ovat.

Ympäristö- ja ilmastoministeri ei epäile, etteikö yhteistyö esimerkiksi maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän kanssa toimisi.

– Varmasti se vaatii keskusteluita ja yhdessä pohtimisia, hän toteaa.

Krista Mikkonen ja sihteerin Kristina Tamminen neuvottelevat.
Krista Mikkonen on jo kymmenes ympäristöministeri, jonka sihteerinä Kristina Tamminen toimii. Krista Mikkonen ja sihteerin Kristina Tamminen neuvottelevat. Kuva: Marko Oikarinen / Yle Krista Mikkonen

Mikkonen haluaa tukea maankäyttösektorin ja maanviljelyn osalta ilmaston kannalta hyviä ratkaisuja. Hän nostaa esimerkiksi hiiliviljelyohjelmat, joihin on ollut paljon halukkaita osallistujia.

– Luulen, että painetta tulee itse niiltä toimijoilta. Viljelijät itse haluavat olla aktiivisia ja varmistaa, että maanviljely on myös ilmastonäkökulmasta kestävää.

Tavoitteena välttää edellisen hallituksen virheet

Hallitusohjelmaa on kritisoitu ilmasto- ja ympäristötoimien muotoilujen osalta siitä, että niissä usein "selvitetään", "suunnitellaan" ja "kehitetään" tiukempien linjausten sijaan.

Mikkosen mukaan tämä johtuu siitä, että ei haluta toistaa viime hallituksen virheitä. Hän viittaa kehnoon lainvalmisteluun, jonka vuoksi lakiesityksiä jouduttiin jopa perumaan.

– Osittain on tietoisestikin haluttu parantaa lainvalmistelua ja myös selvittää asioita, ennen kuin sanotaan, että juuri tämä on se keino.

Tarkempien hiilinielulinjausten suhteen haluttiin vielä odottaa tarkempia laskelmia.

Ministeri myöntää kuitenkin, ettei hallitusohjelma ole kaikilta osin niin tiukka kuin hän olisi toivonut. Mikkonen olisi esimerkiksi halunnut Suomen ottavan käyttöön lentoveron monen muun maan tapaan.

Suojelukohteiden toivomuslista on pitkä

Toinen Mikkoselle tärkeä teema on luonnon monimuotoisuus. Hän haluaa käynnistää suojeluohjelmia ja ulottaa monimuotoisuusajattelua laajemmalle. Ministerin mukaan kaikessa toiminnassa, on se sitten maankäyttöä, metsän käyttöä tai maataloutta, tulee huomioida monimuotoisuusnäkökulma.

Hallitusohjelmassa luonnonsuojeluun luvataan 100 miljoonaa euroa lisää rahaa.

– Se on valtava korotus meidän olemassaoleviin luonnonsuojelurahoihin, vaikka totta kai monimuotoisuuden kriisi on niin suuri, että varmasti olisi tarvetta enemmällekin.

Kohteita, jotka Mikkonen haluaisi suojella, on paljon. Erityisen tärkeänä hän pitää Sanni Grahn-Laasosen jäädyttämän soidensuojeluohjelman käynnistämistä.

Lisäksi Mikkonen mainitsee ainakin METSO-ohjelman, pohjoiset metsät, lintukosteikkojen ennallistamisen, Itämeren suojelun ja vesistön suojelemisen laajemminkin.

Krista Mikkonen työpöytänsä ääressä.
Krista Mikkosen työhuoneen seinää koristaa vielä edellisen ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen valitsema teos. Krista Mikkonen työpöytänsä ääressä. Kuva: Marko Oikarinen / Yle Krista Mikkonen

Mutta riittääkö hallitusohjelmassa luonnonsuojelulle varattu budjetti tähän kaikkeen? Muun muassa ekologian professori Janne Kotiaho on kritisoinut hallitusohjelman ohjelman rahoitusta ja keinoja liian heikoiksi.

Mikkonen ymmärtää kritiikin.

– Kyllä niitä kohteita on paljon. Ymmärrän kyllä hyvin Kotiahon huolen siitä, että tämäkään ei riitä. Koen kuitenkin, että tämä on merkittävä tasonnosto nykyisestä.

Yksityisomistuksen ohjauskeinot harkinnassa

Krista Mikkonen muistuttaa, että Suomi on valtiona sitoutunut EU-lainsäädäntöön hiilinielujen tasosta, jota sen tulee noudattaa. Suomessa maankäyttösektorilla ja erityisesti metsillä on asiassa suuri rooli.

– Jos emme saa tavoitteita toteutettua ja nielu ei pysy sen kokoisena kuin ollaan EU:n kanssa sovittu, joudumme maksumiehiksi. Totta kai silloin korostuu se, miten valtio pystyy ohjaamaan myös yksityisten metsänomistajien toimintaa.

Valtiolla ei ole tällä hetkellä vahvoja keinoja puuttua metsänomistajien toimintaan. Mikkonen olisi valmis palauttamaan päätehakkuiden ikärajat.

– Aikoinaan oli määräykset siitä, minkä ikäinen metsän tulee olla, ennen kuin sen voi päätehakata. Se olisi yksi tapa huolehtia siitä, että metsää kasvatetaan riittävän iäkkääksi, ennen kuin sitä hakataan.

Ympäristöpolitiikan professori Janne Hukkinen on ehdottanut, että metsähakkuilta voisi edellyttää ympäristövaikutusten arviointia tietystä suuruusluokasta ylöspäin. Mikkonen ei lähtökohtaisesti vastusta ajatusta.

– Miksi ei? Näitä päteviä ohjauskeinoja mietitään nyt.

Kaivoksia koskeva lainsäädäntö tulee tiukentumaan

Krista Mikkonen on keskittynyt eduskuntatyössään kaivostoimintaan ennenkin. Nyt hän pääsee uudistamaan sitä koskevan lainsäädännön. Selvitettävää riittää.

Iso kysymys on, kenellä on oikeus hyötyä Suomen maaperästä. Ministeri haluaa lisää päätösvaltaa paikallisille asukkaille ja elinkeinoille.

– On ihan käsittämätön ajatus, että tänne voi tulla ulkomainen kaivosyhtiö, hyödyntää meidän mineraalit ja usein vielä maksaa verot jonnekin ihan muualle.

Mikkonen haluaisi kieltää kaivosyhtiöiden etsintäluvat luonnonsuojelualueilla.

– Sehän on tosi erikoista, jos ruvettaisiin perustamaan luonnonsuojelualueelle kaivosta. On syy, miksi se alue on suojeltu niiden luontoarvojen vuoksi. En näe, että luonnonsuojelualueet on reservaatteja, jotka odottavat parempaa käyttöä.

Ministeri kaipaa tiukempaa säätelyä myös kaivosten ympäristövalvontaan ja ongelmien ennaltaehkäisyyn.

– Miten huomioidaan ympäristöasiat ja vastuut kaivoksen lopettamisen jälkeen, siihen tarvittaisiin oma lainsäädäntönsä. Kaivosyhtiöiden vakuuksien tulee riittää jälkien korjaamiseen.

Ympäristöhallinnolle lisää resursseja

Kaivoskysymys tuo aasinsillan ympäristövalvontaan, jonka resursseja edellinen hallitus pienensi. Mikkonen haluaa muuttaa tämän ja lupaa lisää resursseja valvontaan.

– ELY-keskuksissa virkakunta on ollut tosi tiukoilla. He ovat joutuneet kokemaan riittämättömyyden tunnetta, Mikkonen sanoo.

Edellinen hallitus kaavaili ympäristölupia myöntävän aluehallintoviraston ja lupia valvovan ELY-keskuksen ympäristöpuolen yhdistämistä. Mikkosen mukaan lupaviranomaisten kokoaminen yhteen on sinänsä hyvä ajatus, kunhan valvontaviranomaisen valitusoikeutta ei poisteta.

– Täytyy olla joku joku, joka pystyy valvomaan yleistä etua ja tarvittaessa valittamaan muiden viranomaisten päätöksistä.

Aika näyttää, kuinka monessa projektissa ministeri onnistuu.

  • Uskomatonta, Itämeressä kasvaa trooppinen sademetsä – sukella samoilemaan kauniiseen rakkolevämetsään

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Rakkohauru eli rakkolevä on Itämeressä tärkeä laji. Rakkolevä on kuin trooppinen sademetsä, ja se tarjoaa lukuisille lajeille elinympäristön. Sitä uhkaa kuitenkin rehevöityminen, ja rakkohaurun elintila on huomattavasti kaventunut. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Neliosaisella sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta.

  • Katso ja ällisty! – Itämeren syvyyksissä asustelee supersankareita ja fossiileja

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Itämeren syvyyksissä elää olentoja, joista moni ei ehkä ole koskaan kuullutkaan. Esimerkiksi kampelalla on supersankaritaitoja. Se osaa naamioitus lähes näkymättömäksi. Kampela vaihtaa väriään sen mukaan, minkä värisellä pohjalla se lötköttää. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Neljäs ja viimeinen osa julkaistaan 24.7.

  • Sinisimpukka on uskomaton vedenpuhdistamo – upeat kuvat vievät sinut Itämeren sinisimpukkariutoille

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Sinisimpukka on erittäin herkkä suolaisuuden laskulle, ja ilmastonmuutos on sille vakava uhka. Itämeri muuttuu radikaalisti, jos sinisimpukat häviävät tai taantuvat. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Kolmas osa julkaistaan 22.7.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Katso ja ällisty! – Itämeren syvyyksissä asustelee supersankareita ja fossiileja

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Itämeren syvyyksissä elää olentoja, joista moni ei ehkä ole koskaan kuullutkaan. Esimerkiksi kampelalla on supersankaritaitoja. Se osaa naamioitus lähes näkymättömäksi. Kampela vaihtaa väriään sen mukaan, minkä värisellä pohjalla se lötköttää. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Neljäs ja viimeinen osa julkaistaan 24.7.

  • Sinisimpukka on uskomaton vedenpuhdistamo – upeat kuvat vievät sinut Itämeren sinisimpukkariutoille

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Sinisimpukka on erittäin herkkä suolaisuuden laskulle, ja ilmastonmuutos on sille vakava uhka. Itämeri muuttuu radikaalisti, jos sinisimpukat häviävät tai taantuvat. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Kolmas osa julkaistaan 22.7.

  • Meriajokas on tärkeä, kaunis ja hyvin herkkä – katso henkeäsalpaavat kuvat Itämerestä

    Sarjalla valotetaan syitä vaalia Itämerta.

    Meriajokas on erityisen herkkä muutokselle. Sen levinneisyys rajoittuu siksi lounaissaaristoon, jossa se kasvaa puhtailla hiekkapohjilla. Laji on erittäin herkkä rehevöitymiselle, ja meriajokkaan elintila on siksi kaventunut huomattavasti. Juttusarja on tehty yhteistyössä Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkijoiden kanssa. Sarjalla valotetaan upeiden kuvien kautta syitä vaalia Itämerta. Toinen osa julkaistaan 20.7.